keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Born to live and fight it all the way

Kiva huomata pari päivää tulevaa konsertointireissua ennen, että jotain kivaa räkätautia taas pukkaisi. Vielä reilu vuosi sitten päteneiden "kipeenä jopa kerran vuodessa" -aikojen haikean muistelun sijaan aion kumminkin mennä jo aiheeseen, joka tosiaan on Within Temptationin keikka Helsingin The Circuksessa!
Mitään suurimpia fanejahan tässä ei olla (mä en oo edes ihan varma kaikkien bändin jäsenten nimistä :'D), mutta kyllähän noilla kumminkin sen verran hyviä biisejä löytyy, että oli pakko rientää paikalle.
Saavuttiin sateiseen (ja ainakin keskustasta tylsän lumettomaan :| ) Helsinkiin ja klubin edustalle siinä yhden maissa, ja ei voi kyllä paikkaa noin sijaintinsa puolesta moittia, kätevästi ihan siinä Kampin vieressä kun pönöttää. Paikalla oli ehkä 7 tai 8 ihmistä, mikä oli kyllä aika ihme: melko tunnettu ja suosittu bändi kyseessä, ja viimeisin keikka Suomessa on ollut mun käsittääkseni joskus 2007. Ei niin hieno sää ja K-18 -ikärajoitus lienee sitten vaikuttanut jotain, mutta enpähän valita :D Mahduttiin vielä siihen katoksen alle sateen ajaksi, joka nyt ei onneksi kestänyt kauaa koko 8 h jonotusaikaan nähden.

Miten niin ankean näköstä?
Edustin varsinaisena eskimona, mutta kyllä oman talvitakin lisäksi vielä äitin untuvatakki siinä päällä muuten tarkeni!
Huolimatta kaiken maailman häslingeistä siinä ennen ovien avausta (Circus ja sen kaheksan jälkeen pystytetyt, välttämättömät "glamour-aidat"...) päästiin kuitenkin lopulta eturiviin. Vähän kyllä harmitti Iinan ja tämän kaverin puolesta, että vaikka hekin olivat saapuneet odottelemaan jo siinä vähän meidän jälkeen, niin paikkaa ei sitten herunut kuin vasta meidän takaa. Ehkä siitä kohtaa ainakin ihan hyvin näki :'D
Lämppäriä tuolla ei ollut, mutta kyllä sitä nyt vielä sen puolitoistatuntisen jaksoi jotenkin odotella.
Kun keikka sitten alkoi biisillä Shot in the Dark, olin ihan fiiliksissä, vaikkei kyseinen kipale lopulta niin ihmeellinen ole mulle itelleni ollut. Seuraavana kuultu In the Middle of the Nightkaan ei tätä varsinaisesti vähentänyt, ja mitäs sitä biisejä sen kummemmin itse listaamaan, kun Ninan keikan lopuksi saama lista sen kertoopi:



Koska aikaisin tuotanto on jäänyt mulla aika vähälle kuuntelulle, etukäteen vähän mietin että plääh, paljonkohan siellä on biisejä joita en edes tunnista. Eipähän ollut kumminkaan tästä lopulta huolta, setissä ei kuultu mitään tuntematonta, päinvastoin - voi hitto mitä biisejä! Tuo Ice Queen (ketun hyvä!), The Howling (vielä parempi - ne kylmät väreet...) ja Our Solemn Hour (paras!) -pätkä oli ihan mahtavuutta, puhumattakaan vaikka Ironista, jonka ajaksi sekosin täysin. Muita hienouksia olivat mm. Angels ja Hand of Sorrow, ja aiemmin sellaiset "no jaa" -kappaleet kuulostivat livenä monin kerroin paremmilta, esim. joku What Have You Done.
Uusimman levyn balladeista mulle olisi kyllä riittänyt vallan hyvin vain yksi, ja Stairway to the Skies nyt oli muutenkin ehkä vähän outo valinta viimeiseksi biisiksi, mutta mitäpä tuollaisistakaan nyt sitten valittamaan.
Mitä bändin lavaesiintymiseen tuli, Sharon oli ihan mahtava! Sen lisäksi tuli vielä hämmästeltyä, että voipas nainen sitten ollakin kaunis. En nyt halua kuulostaa miltään Amsterdamin yössä tietynlaisten palveluiden perässä seikkailevalta turistimieheltä, mutta pakostikin tuli mieleen sellainen lause, että kyllä noissa hollannittarissa vaan on sitä jotain :'D







Hieno keikka kaiken kaikkiaan, sain vielä plektrankin, jei. Ruud (piti tarkistaa nimi tuosta takaa :'D) sen jossain vaiheessa heitti, ja huomasinkin sitten napanneeni kyseisen muovinpalan hienosti topin kaula-aukon kohdalta - tällä kertaa tämä nyt ei mennyt siitä sisälle asti, mutta oli siinä silti sen verran déjà vuta, että kyllä nauratti :D

Kiva muisto se tämäkin.
Oltiin takaisin kämpillä ehkä joskus kahden (...) aikoihin yöllä, ja pääsin sitten viimein paljastamaan Ninalle hänelle hankkimani synttäri- ja joululahjan. Sellaisia en yleensä hirveästi ostele, mutta tällä kertaa oli kumminkin pakko - tuli meinaan niin kiva idea, jossa lahjan saajakin tietämättään avusti. :D


Kyseessä siis herra Laihon kuvalla varustettu kuvajuliste Ifolorin toteuttamana. Olisihan tuo ollut hieno vähän isompanakin kuin 40 x 30 cm, mutta resoluutiot sun muut olisi menneet sitten jo vähän liian huonoiksi. Nina kumminkin vakuutteli olevansa oikein tyytyväinen Alexin kokoon. xD

PS. Vähän ylläolevaankin liittyen: kahden viikon päästä sitten seuraavaksi tätä!


2 kommenttia:

  1. Hitto, Alexi unohtuikin omasta postauksesta xD Kiitos siitä nyt vielä, on päätymässä seinälle pikimmiten! Ja kiva raportti teikäläiselläkin :)

    VastaaPoista
  2. : D Noh ei hätää, on nyt jossain kumminkin! Ja jee, ja ole hyvä, ja kiitos :D

    VastaaPoista