keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Check out my new stress

Taas on vierähtänyt pieni tovi siitä kun olen ehtinyt tännekin asti höpöttämään, tai ainakin nyt siitä kun olisi ollut mitään järkevää sanottava.
Tähän bloggaamiseen ryhtyessäni sitä jotenkin ajatteli että no katotaan jos edes joskus tulisi jotain kirjoiteltua, mutta nykyisin meinaa kyllä tympiä ja kovastikin jos ei ole saanut päivitettyä kerran viikossa :D

Ja koska kuvattomat postaukset ovat tylsän näköisiä...
Olin tuossa päivemmällä vähän fiilistelemässä jo pitkällä olevaa kevättä takapihalla.


Ei sillä että tässä olisi taaskaan mitään kovin kummoisia tapahtunut (tai no, tulihan se lätkämestaruus Suomelle sentään! :D Iloita on saatu kovasti, tosin myös vähän hävetä, mutta ne jutut eivät nyt tähän kuulu).
Tuntuu että asiat joita olen viime aikoina saanut tehtyä ovat olleet lähinnä ensi vuoden kurssivalinnoista stressaaminen, töistä stressaaminen, koeviikosta stressaaminen, vaihtoon liittyvistä asioista stressaaminen ja kesän täyteenahdetusta aikataulusta stressaaminen, joten pää ei ole taaskaan päästänyt omistajaansa kovin helpolla.
Vaihtojärjestelyt ovat kuitenkin hoituneet nyt taas onneksi eteenpäin, eikä tässä taida olla enää muuta kuin yksi paperi vaan loppuun täytettävänä ja opettajalle vietävänä. Stressausenergiaa täytynee jättää jäljelle vielä ajalle siitä eteenpäin, kun aloittelen vaikkapa pakkaamista... Huh, en halua edes ajatella vielä :'D
Abivuoden kurssivalintojenkin pitäisi olla ihan ok tolalla, kun ajattelin nyt kumminkin jättää sen ruotsin kirjoittamisen sinne keväälle. Aiemminhan se oli siis ollut tarkoituskin kun tajusin etten noiden saksankurssien vuoksi ehdi käymään kaikkia ruotseja syksyn kirjoituksiin mennessä, mutta äitin kanssa noita kurssitarjottimia syynäillessä huomattiinkin että kyllähän sen syksyllekin saisi, pitäisi vain käydä ykkösjakson aikana kolme ruotsinkurssia :D Kun kyselin olisiko se mahdollista mun varoiteltiin heti kättelyssä tulevan hulluksi, mutta yhden kurssin käymistä itsenäisesti tuossa kesän aikana ehdotettiin sitten kumminkin... Ja äh, kesän menot nyt tiedetään, kuten tiedetään myös se kuinka huono mä olen ollut oikeasti itse opiskelemaan mitään tässä koko koulutaipaleeni aikana (ala-asteen ekaluokka oli mulle tosi helppo, joten sama höntsyily näyttää jääneen päälle loppuiäksi...). Joten "älä tee tänään sitä, minkä voit lykätä tuonnemmaksi" -periaattella mennään taas :'D

Ehkä jopa suurin syy siihen miksi olisin halunnut noita aineita tuolta keväältä pois ja jo syksylle, on... (okei, tässä kohtaa melkein jo hävettää, mutta antaa kolista...) Nightwish. Niin paljon kuin se bändinperkele onkin mulle antanut, niin kyllä se tuntuu toisinaan myös hankaloittavan elämää aika lailla : D Juttuhan on niin, että että Imaginarium world tourin ensimmäinen konsertti on siellä Los Angelesissä 21. tammikuuta ja varsinainen jenkkirundi käynnistyy kuulemma vasta myöhemmin. Tässä on siis toivottu / pidetty todennäköisenä että tammikuun vedon jälkeen bändi nähtäisiin seuraavaksi (tai vähintäänkin melko pian) rakkaassa Koti-Suomessa. Kirjoituksethan siinä sitten tietysti olisi pian ja pessimistinä olen tottakai ajatellut, että meikäläisen ja muidenkin lukioon erehtyneiden, 93-syntyneiden fanien epäonneksi Suomen keikat saattavat hyvinkin sattua juuri kirjoitusten päälle.
On muuten ollut hieman turhauttavaa, kun esim. opolle näistäkin asioista puhuminen olisi luultavasti ollut hieman hyödytöntä :'D Aluksi äitikin tyytyi lähinnä pyörittelemään silmiään mun alkavalle hermoromahdukselleni.
Onneksi tämänkin suhteen on taas helpottanut jo hieman, tai ainakin olen saanut toistaiseksi vähän rauhoituttua... En pystyisi kuitenkaan kirjoittamaan vielä syksyllä muita aineita kuin sen ruotsin, jos sitäkään, joten täytyisi olla kyllä ihan saatanan huono tuuri että juuri yhteen ruotsiin mun kiertueen näkemiseni tosiaan kaatuisi. Onhan sitä siis nähty ennenkin että ruotsin kirjoitukset sattuisivat huonoille päiville keikkojen suhteen (tai no, ehkä se kumminkin menee toisin päin :'D), mutta ei edes mun tuurillani voisi mennä niin huonosti, etteikö nyt ainakin yhdelle sellaisista pääsisi jotenkin.
Ja kyllä mä muutenkin koitan vähän toivoa keikkojen olevan vasta keväämmällä, sillä mitä vähemmän kylmä jonotusilma niin sen parempi. Tai no, ei muuten välttämättä. Kylmä ilma = todennäköisesti vähemmän jonottajia... Helpostikos johonkin Tampereen jäähallin eteen nyt kuskaa mukaan tarpeeksi lämmikekampetta ja muuta (tällä kertaa tosiaan ehkä tajuaisikin jo tehdä niin :'D).
Joo, tästä kaikesta saattaa sillä lailla kevyesti paistaa läpi miten noiden keijojen perässä tehdyistä reissuista on kulunut jo vähintäänkin tarpeeksi aikaa. Ja kyllä, pelkästään jo reissujen suunnittelukin on yksi tapahtumiin liittyvistä iloista.
Vois ehkä kuitenkin opetella jo olemaan sentään pohtimatta etukäteen asioita, jotka eivät siitä pohtimalla miksikään muutu. Kyllä mulla ihan elämä on, mutta fanityttöily nyt vaan on iso osa sitä :D

Keikkoja noin ylipäänsä on muuten tiedossa jo ajalle kesän jälkeenkin, sillä tuossa viikko sitten infottiin Within Temptationin saapuvan Suomeen joulukuussa. Mikään suuri fanihan en ole, joitakin biisejä tulee joskus kuunneltua, mutta päätin kuitenkin lähteä katsomaan kun seuraakin löytyi (ei tosin sillä että sitä olisi taaskaan pitänyt erityisellä vaivalla hakea :'D).

Mutta tosiaan, ylemmässä kappaleessa jo selkeästi ilmitulleen aktin lisäksi elämään liittyy muutakin, ja vielä reilun viikon ajan tämän kevään osalta yksi niistä asioista on koulu (ja joo, en jaksa mennä tekemään mitään järkevämpää niin jatketaan nyt vielä yksinpuhelua tänne).
Kaiken oikeuden mukaan tässä vaiheessa pitäisi jo olla nauttimassa keväästä täysin rinnoin, mutta mitäs tässä vielä onkaan jäljellä? Kyllä, kokeita. Onneksi tämän jakson kursseista pahin eli matikka 6 on jo takanapäin, juuri sillä aloitin koko rupeaman tuossa eilen.
Itselleni kurssi oli lukion matikoista viimeinen, ja oikeesti, viimeinkin! Aine on ollut varsinainen vihollinen mulle jo jostain ala-asteen tokasta luokasta lähtien. Tuskinpa siitä kovin helpolla pääsee kokonaan eroon ainakaan kovin monessa oppilaitoksessa, mutta on se nyt aika helpottava ajatus ettei ainakaan koko ensi vuonna tarvi istua ainoallakaan matikantunnilla.
Kokeessakin istuin ihan älyttömän kauan varsinkin siihen nähden kuinka paljon sain lopulta aikaiseksi, mutta mikäpäs siinä. Tässä asioita, joita muistan mun päässäni pyörineen kokeen aikana:
- Tiktakin Lopeta (ihan helvetin pitkän aikaa.....)
- Within Temptationin Iron (jolla yritin saada itseäni ryhdistäytymään :'D)
- "Minneköhän mun olis järkevintä hankkia tatuointi..."
- "Miks hitossa mä join tota limsaa ennen tätä koetta, saispa käydä vessassa..."
- "Ai niin, Ellun ilme siinä turkkilaisen vaihtarin Facebookiin laittamassa kuvassa *reeeps* --> "ÄLÄ NYT SAATANA NAURA kun oot jo valmiiks ihan jalat ristissä tässä!"
- "Miks hitossa mä vaan mietin kaikkea tällasta täällä...?"

Voitaneen siis uskoa, että koe meni aivan loistavasti.
Tänään vuorossa oli sitten uskonto 3. Vähän kyllä harmittaa ettei suuri filosofi eli minä (...) nyt saanut etiikan koetta tuon paremmaksi tehtyä, aihekin oli taas oikeasti paljon kiinnostavampi kuin vaikkapa kakkoskurssilla, mutta eipä voi mitään... Olin mä kuitenkin tunneilla aika lailla mukana eikä se esitelmäkään nyt ihan penkin alle mennyt. Koska tässäkin oli kyseessä meikäläiselle aiheensa viimeinen kurssi, kokeessa ajatteli että laitetaan nyt sitten ylös kaikki turhempikin mahdollinen mitä mieleen tulee, ja konseptille päätyikin sitten varsin typeriä esimerkkejä sekä vähän turhankin yksityiskohtaista kerrontaa Saatanasta... Toivottavasti nyt ei vaikuta liian huolestuttavalta :'D
Kokeista jäljellä on vielä perjantainen saksa, maanantainen ruotsi sekä tiistainen hissa (sekin viimeinen laatuaan, oi voi...), joten mitään ihan hirveää paniikkia ei kuitenkaan ole päällä, ainakaan toistaiseksi. Ihanaa, että tähän sattui tähän tämä vapaakin väliin.

Loppuun jo aiemminkin mainitun WT:n aiemminkin mainittu biisi, josta innostuin tässä vähän aikaa sitten ehkä liiaksikin (no mut kun se on niin hyvä!). Parin tähänastisen Spotify-kuuntelun perusteella ehdoton suosikkini uudelta levyltä. Omalla kohdallani voisin kuvailla kappaletta jopa jonkin sortin voimabiisiksi, ja no, kertokaa nyt ihmeessä jos tuo ei tietyllä tavalla nostaa omia fiiliksiänne millään tapaa edes aavistuksen vertaa.
Tämä voi nyt samalla olla jonkinlainen kunnianosoitus niille, jotka oikeasti jaksoivat lukea koko postauksen tänne asti :'D


lauantai 14. toukokuuta 2011

Yökyöpelöinnin lyhyt oppimäärä

...ja kuinka siitä selvitään. Itsekään en taida ihan tietää, mutta eiköhän siihen joku selvyys vielä tule.
Tulin tosiaan hankkiutuneeksi leipomoon kesätöihin (jotain hyötyä Y-lukion TET-päivästäkin...), ja ensimmäinen varsinainen harjoittelu/työrupeama oli nyt viime yönä kello kolmesta eteenpäin.
Taas vähän epätodellinen fiilis lähteä ajelemaan Elolle päin siinä klo 2:45, mutta mikäpäs tuossa. Päivällä koulusta päästyäni olin mennyt vähän etukäteisnukkumaan melkein neljäksi tunniksi, joten kyllähän sitä sitten jotenkin jaksoi eikä tarvinnut ainakaan kovin syvästä unesta siinä kahden aikoihin yöllä heräillä. Kotiin siinä puoli kymmenen aikoihin päästyäni painuin kuitenkin hetimiten nukkumaan, ja unta riittikin vallan mainiosti melkein neljään asti :'D
Tän työpaikan saatuani olin kyllä hiton iloinen kun ei tarvinnut enää siitäkään ressata, ja no, kyllähän mä vieläkin... Vaikka täytyy sanoa, että nytkin tuolla ollessa piti parina hetkenä toistella hiljaa mielessään sitä miten "kaikenlainen työkokemus on lopulta ihan hyväksi" ja että "pitäisihän tästä tulla aika kivasti rahaakin"... :'D No joo, varmasti löytyisi kymmenenkin kertaa kamalampia hommia ja olihan tuolla mukavia ihmisiäkin.
Vähän kyllä ärsyttää olla vielä tässä vaiheessa ihan käsi kaiken maailman veroasioiden kanssa, mutta ehkäpä niistäkin jotain oppii.
Kuukausi olisi tarkoitus töissä viettää, ja vähän kyllä mietityttää kuinka pahasti mun jo valmiiksi vähäinen sosiaalinen elämäni mahdollisesti kärsii yötöiden vuoksi... Tai no, kukapa nyt ei haluaisi vaikkapa rannalle joko sikeästi nukkuvaa tai hitonmoisen väsymyksen vuoksi tavallistakin sekavampia ja huonompia juttuja selittävää seuraa :D Ootan jo innolla tulevaa elämääni zombina...

Ja tulevasta kesästä sen verran (se on muuten PIAN! :o), että tuskinpa ehdin sen aikana hirveästi ajatella että "mitähän tässä tekisi, vähän olisi tylsää...". Jo kuudes kesäkuuta suuntaan nokan kohti Saksaa (järjestelyt hoituu pikkuhiljaa... mutta on mulla jo lennotkin varattuna sentään!) ja vietän siellä yhdeksän päivää, ja kotiin palattuani ehdin hengailla täällä kokonaisen yhden päivän ennen kuin koittaa lähtö Provinssiin. Pari päivää sen jälkeen onkin sitten tiedossa sukujuhlaa, sitten mennään Tallinnassa käymään, sitten on juhannus, ja sitten pitäisi jo mennä kai töihinkin. Töitä riittää heinäkuun loppupuolelle asti, ja sitten ovatkin edessä Tuska ja Qstock. Ja niiden jälkeen pitäisi Ahvenanmaallakin käväistä.
Tässähän melkein tuntee itsensä joksikin kiertäväksi artistiksi kun joka suuntaan revitään ja aikataulut on valmiina :'D Kuitenkin on kyllä fiilis, että tästä kesästä on tulossa ihan mahtava, vähintäänkin kahta edellistä parempi.
Totta kai tuo Saksa hieman ressaa, sillä eipä tässä hirveästi olla opiskelijavaihdoissa käyty (ja järjestelytkin ovat vielä osin kesken...). Kuitenkin hukkaan matkalaukkuni tai viimeistään lentoyhtiö tekee niin, kuitenkaan en perille päästyäni löydä mitään mitä pitäisi, kuitenkin isäntäperhe pitää mua jonain ihme friikkinä, kuitenkin päädyn joka ilta itkemään koti-ikävääni laskien päiviä kotiinlähtöön, ja kuitenkin joudun jonkun raiskaajamurhaajan uhriksi (mikä olisi aika perseestä noin aikaisessa vaiheessa kesää! Pirusti jäisi kokematta).
No joo, ehkeivät nyt ainakaan ihan kaikki kauhukuvat käy toteen, mutta oikeasti ajatus yksinään oudolla frankfurtilaisella lentokentällä asioivasta blondista on vähän... huolestuttava. Noh, mutta ehkä mä selviän. Vaihtoon lähtö nyt vaan on pitkään tuntunut joltain mikä mun vaan täytyy tehdä, ja nimenomaan yksin (kuulostaapa muuten helvetin eeppiseltä ja kohtalokkaalta... :'D).

Mitähän tässä muuta (miten niin koitan viimeiseen asti vältellä mm. siivousta?)...
Vaikka jääkiekkoa olenkin katsonut ihan äärimmäisen vähän, jaksaa se silti olla aika ihme juttu että huomenna Suomi pelaa Ruotsia vastaan kullasta. Pitää katsella tulisiko sitä jo meikäläisenkin ensimmäinen kokonainen lätkämatsi katsotuksi :'D Penkkiurheilijana olen kyllä aina ollut melko huono, ja "eniten" katsottu lajikin on joukkuevoimistelu, joten saa nähdä kuinka tuonkin suhteen nyt käynee.
Hieman toisenlaista viihdettähän on tarjolla jo tänä iltana Euroviisujen muodossa, ja pakkohan tuo finaali on aina katsoa. Kovin suuresti maailmaa mullistavia musiikillisia elämyksiä en välttämättä odota kokevani, mutta uteliaisuutta riittää silti mm. näkemään kuinka se Suomi nyt tuollakin pärjää kun tänä vuonna on finaalissakin asti mukana. Kilpailukappale jää ärsyttävästi soimaan päähän (lieneekö sitten hyvä vai huono merkki), ja ihan symppis pojaltahan tuo Paradise Oskar näyttää. Sen suuremmin en kuitenkaan jaksa ryhtyä arvuuttelemaan että tuleeko sieltä nyt joku voitto vai ei... Tai muutenkaan olla sitä mieltä että tässä pitäisi ihan pakosti jonnekin tosi korkealle sijoittua, sillä eipä tuo kilpailubiisi kaikessa mukavassa leppoisuudessaankaan ole mulle kuitenkaan mitenkään parasta, mitä kuuloaistin avulla saa koettua.
Tässä vielä yksi niistä harvoista euroviisubiiseistä, joista olen oikeasti tykännyt. :) Vielä viimevuotisia viisuja katsoessa tulin lähinnä ajatelleeksi että "no ihan tarttuva joo", mutta kisan jälkeen muutaman kerran kappaleen kuultuani tajusin että täähän on oikeasti hyvä :'D


Yhtään ei tule viime kesä ja joraukset Tukholman shoppailukierroksen lomassa mieleen... :D

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

'til the morning light

Hyvät naiset ja herrat, blogin nimi on muuttunut.
...Ainakin vähäksi aikaa. Talvisista puutarhamaisemista siirryttiin kesäisesti fiilistellen ihailemaan leijojen värejä (samaa tekotaiteellista paskaa kaikki tyynni :'D), ja vaikka jostain syystä blogin nimen mieluummin suomenkielisenä pitäisin, kyllähän tuo nyt tuossa menee.
Bannerikuvasta tykkään sen verran paljon etten nyt nimen mukana ryhtynyt sitäkin vaihtamaan. Otoshan olisi ollut ihan täydellinen otsikkoon nähden jos Lily Cole olisi kuvanottohetkellä katsellut kameran sijaan vaikkapa taivaalle päin... Mutta kaikkeahan ei, ainakaan perfektionisti, voi tunnetusti saada :D

Ja sitten muihin höpötyksiin. Kohta puoliin ohi olevaan viikkooni on liittynyt paljon mulle ainakin yleensä harvinaisempia asioita: sairastamista, urheilua (!) sekä biletystä. Okei, itse asiassa olen ollut juhlimassa nyt kolmena viimeisimpänä viikonloppuna, ja sekös tässä hämmästyttääkin... :'D
Koulussa tuli tosiaan istuttua yhteensä kolmena päivänä, tiistaina lähdin ruokailun jälkeen kotiin, kun jo edellisenä iltana alkanut helvetillinen nuha ei ottanut millään loppuakseen. Aluksi arvelin vaivan olevan lähinnä jotain allergista ja pian ohimenevää, mutta tuli kyllä huomattua että tuskin on olemassa niin ilkeämielistä leppää, joka mut nyt ihan sellaiseen kuntoon laittaisi... Keskiviikkona nousi sitten vielä kuumekin.
En kyllä oikeasti tajua... Viime vuosina olen ollut tuolla lailla kunnolla kipeänä ehkä sen kerran, korkeintaan kaksi vuodessa, mutta nyt viimeisen viiden kuukauden aikana olen saanut kärvistellä sairaana jopa kolme kertaa. No, onhan niitä tietysti ihmisiä jotka tuntuvat olevan kipeitä joka välissä, joten ehkeipä tässä kuitenkaan niin hirveästi ole varaa valitella.

Perjantaiksi palasin taas suurin piirtein takaisin elävien kirjoihin ja näytin naamaani taas koulussakin (täytyihän sitä nyt Suttua ja Ellua onnitella täysi-ikäistymisten johdosta :>), ja myöhemmin samana iltapäivänä kävin sitten ensimmäistä kertaa pilateksessa. Ensimmäisella alkeriskurssin tunnilla tuli kyllä vähän ihmeteltyä sitä touhua, mutta nyt toisella ja kolmannella kerralla (niissä kävin eilen ja tänään kymmeneltä aamulla...) siinä tuntui olevan ihan järkeäkin :D Pitkän aikaa mitään urheilullista tekemättä olleelle paikat ovat todellakin tulleet jo kipeiksi, mutta hyvähän se vaan. Kuulemma osasin hallita kroppaa ja erityisesti joidenkin tiettyjen alueiden lihaksia tosi hyvin, joten ehkä joistain käsilläkävelyistäkin voi nyt sanoa olleen edes jotain hyötyä :'D

Lauantaina hankkiuduin sitten vanhaan tuttuun koskenrantaan noin kello viiden aikoihin, sillä kertaa Sutun synttäreitä juhlistamaan. Vaatteita valitessa kylmähkön vapun fiilikset olivat ilmeisesti jääneet päälle, mutta paikan päällä autosta pois päästyäni sain todeta sään olevan hiton kuuma... Ja päällä olikin sitten tietysti musta, pitkähihainen paita ja samaa iloista väriä edustavat housut :'D No, mieluummin liiankin lämmin kuin nyt kylmä. Ja auringostakaan en kyllä yhtään valita.



Katjaan verrattuna oon kuin joku nunna ton paitani kanssa :'DD

Päivänsankari :)

:DDD

Eräässä vaiheessa saimme seuraamme myös siivekkäitä ystäviä (joo, Vilma siis yksi heistä, heh......):

"Pulu pulu, tuu ottaan sipsiä!" "Ne saa liikaa suolaa ja kuolee." "No se on tarkotuski!"
Mukavahan tuolla oli istuksia, kokonaisuudessaan oikeen kiva ilta. Soitettiin musiikkiakin Nikon kaiutinjutusta, yhdessä vaiheessa meikäläisenkin soittimesta mm. Brother Firetribeä :D Tribeä kesäisempää musaa saa kyllä oikeasti hakea, ei siitä mihinkään pääse. Otetaas pieni mielikuvaharjoitus: aurinko paistaa ihanan lämpimästi sun ja kavereiden ylle, aloittelet siinä illan kolmatta siideriä ja taustalla soi joku One Single Breath. Ei siitä paljoa puutu :)

Iltaa ja etenkin yötä kohti ilma alkoi huomattavasti viiletä, mutta no, osa porukasta ainakin sai nautittua toistensa lämmöstä luultavasti ihan riittävissä määrin (enkä nyt tarkoita mitään niin kilttiä meininkiä kuin vaikkapa tässä seuraavassa kuvassa:). Mutta mikäpäs siinä sitten :'D



Sutusta oisi kyllä löytynyt monta loistavaa kuvaa jonkinlaiseksi loppukevennykseksi, mutta ei viitsi kiusata kuitenkaan liikaa :'D

maanantai 2. toukokuuta 2011

Vappuhulinat

Mulla on tän blogin nimen kanssa hitonmoinen kriisi meneillään.
Yhdessä vaiheessa tuli keksittyä ihan kiva nimi, mutta sitten se ei ollutkaan niin kiva ja kaikissa muissakin mieleentulleissa vaihtoehdoissa on ollut jotain vikaa myös... Kai joku niistä tulee sitten kumminkin iskettyä tuohon jossain välissä, ja voivat kyllä tulla vaihtelemaan suurestikin. Pitää katsella :/

Valittaa ei kuitenkaan ollut (ainakaan päällimmäinen) tarkoitus. Vappuaattoa piti jälleen kerran juhlistaa lähtemällä vähän humputtelemaan, ja suuntana oli tälläkin kertaa Tampereen keskusta koskenrantoineen.
Eroa edellisiin kertoihin oli ainakin siinä, että nyt olin itse vähän panostanut ulkoasuunkin minisilinterin ja tekoripsien muodossa:


Äiti oli myös kiva ja kustansi tuon uuden takin KappAhlista aiemmin päivällä. :)
Aurinko paistoi alkuillasta kivasti, mutta eipä hirveästi lämmittänyt. Vaikka tuonkin takin alla oli vielä pitkähihainen sekä neule ja housujen alla sukkahousut, vähän kylmä meinasi kyllä tulla, joskaan ei nyt siihen malliin että olisi pois pitänyt lähteä.
Mutta joo, paikalle saavuin tosiaan siinä kuuden jälkeen, ja heti oli tämännäköistä väkeä vastassa:

:DD

Muutenkin paikalla oli ihmisiä kyllä ihan riittämiin:

Juuri sillä hetkellä tultiin Katjan bongaamiksi, siellä se morjestaa kuvan oikeilla laitamilla :'DD
Mitä myöhemmäksi ilta venyi, sitä enemmän tuo väkimäärä vaan kasvoi. Siihen nähden seura tai osa siitä katoili kuitenkin jokseenkin vähän. :D
Rebekan kanssa tuolla pääasiassa olin ("oottekste yhessä?"), ja tuttuja kyllä riitti paikan päällä paljon, joten melkeinpä koko ajan oli joku porukka jonka kanssa istuskeltiin tai seisoskeltiin.



Ihan rannasta käsin oli yhdessä vaiheessa pakko räpsäistä tällainen kuva:

Kameralle kaupungin valot tuossa iltasella eivät kovin ihailtavalla tavalla tallentuneet, mutta hienolta näytti.
Rebekan lähdettyä kotiin siinä yhdentoista aikoihin jäin vielä tunniksi pitämään seuraa mm. Sutulle. Se oli kasvattanut hienot ripset. :D

Oikein onnistunut iltahan tuo tosiaan oli, ainoana miinuksena kolea ilma, mutta siitäkin selvittiin.
Loppuun vielä, hmm, omanlaisensa bilebiisi (joskin tämä viimeisin juhliminen oli hieman sanoituksissa kuvailtua hillitympää, vaikka alkoholia iltaan liittyikin). :D Erästä tiettyä ihmistäkin tuli taas, krhmm, puitua mun ja Katjan välisissä keskusteluissa illan aikana, joten sopiihan tuo teemaan sinällänsäkin... :'D
Tätä bändiä kohtaan on kyllä ollut sellainen addiktio tässä viime aikoina... Mutta minkäs teet. Kuunnelkaa vain ihmiset, kun on siinäkin taas pirun hyvä biisi!