torstai 15. toukokuuta 2014

Between hevonen hell

Mitä eroa on Brother Firetribe -yhtyeellä ja tällä blogilla? Siinä missä toinen on jälleen viettänyt näköjään jo pari kuukautta haudanhiljaista horrosta, toinen on taas pitkästä aikaa aktivoitunut uuden levyn ja muutaman julkistetun keikan verran. Ensimmäinen esiintymisistä (ja minulle ensimmäinen tämän bändin keikoista ikinä) tapahtui toissalauantaina Virgin Oilissa, Diamond In The Firepit -levyn julkkaribileiden muodossa!

Saavuin Helsinkiin ehkä vähän turhankin ajoissa, mutta ei tarvinnut sitä kyllä pahemmin katua. Keikkapaikan vierestä kaikessa rauhassa kävellessäni kiinnitin meinaan yhtäkkiä huomiota pytingin edustalla tupakoivaan mieheen. Voi saakeli, Emppu Vuorinenhan se siinä! Mitäs nyt? Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut kävellä vaan ohi, mutta rohkaisin kuitenkin mieleni ja menin juttelemaan. Kun tervehtiminen ja lupa häiritä hetken aikaa oli hoidettu, ei tarvinnut paljon miettiä mitä seuraavaksi sanoa. "Vähän hassu tilanne, sillä oon ollut tähän asti neljällätoista Nightwishin keikalla, mutta sua en oo niiden yhteydessä vielä ikinä tavannut!"
Ei siinä nyt juteltu lopulta kuin hetki, mutta voi hyvänen aika kun se kaveri tosiaan oli juuri niin iloinen ja vitsikäs kuin millaisen kuvan oon tähän mennessä muualtakin saanut. Toisin kuin ehkä joskus joitakin muusikon nimeltämainitsemattomia bändikollegoita tavatessa (tapahtumat Kiteen pesäpallokentän laidalla in memoriam), nyt ei kyllä ehtinyt tulla hetkeksikään yhtään kiusallinen olo ja nauraakin tosiaan sai. :D Vasta ihan lopuksi tuli mieleen että hitsi, mulla ei kyllä ole mukana mitään järkevää mitä tyrkätä nimmaroitavaksi, puhumattakaan että jotain kuvaa olisi saanut otettua. Eipä siinä muutenkaan olisi sellaisia enää ehtinyt, sillä juuri taktisella hetkellä Emppu ilmoitti että hänen piti palata taas sisälle soundcheckin pariin ja huikattiin heipat. Ihan hyvä niin, sillä signeerauksen pyytäminen kolmioleipään saati sitten joku päät yhdessä selfieiden ottaminen ei nyt olisi ehkä tuntunut kovin luontevalta. Eivätpä nuo tuollaiset enää nykyään niin tärkeiltä tunnu muutenkaan, ja oon vaan niin iloinen tuosta täysin puskista tulleesta tapaamisesta ettei siihen enää muuta olisi kaivannut. Tuli todellakin oltua oikeessa paikassa oikeeseen aikaan!

Ovet yläkerran saliin aukesivat kymmeneltä ja itse keikka alkoi siitä vasta parin tunnin päästä, mutta eipä siinä (oikeasti aika nopeasti täyttyneessä eturivissä) päässyt kuitenkaan pahemmin pitkästymään - tiedä mitä kaikkia elämän tärkeimpiä asioita siinä odotellessa mm. tuli Mirankin kanssa nostalgioitua... Puoliltaöin bändi sitten astui lavalle ja aloitti soiton One Single Breathillä käynnistäen bileet! "Brother Firetribe in the hooouse!"


Ja bändissä on toki muitakin kuin (koko ajan akustista soittava) Pekka ja Emppu, mutta kamera ei nyt kyennyt.
Kyseisen bändin livemenosta ei tosiaan ollut vielä aiempaa kokemusta, mutta ei voi kuin sanoa että keikka oli tosi hyvä!
Jo ihan alussa kuultiin uudelta levyltä biisit Love Is Not Enough ja Far Away From Love, jotka vähän juustoisista nimistään huolimatta ovat kiekon parhaimmistoa. Ei mikään tylsä alku siis. Fiilis kuitenkin nousi hyvästä aivan sairaan hyvään vasta siinä vaiheessa kun noiden jälkeen alkoi Midnite Queen - joo joo, melkein jo vanha juttu mutta tietty rivi kertosäkeestä nyt vaan on legenda. :D Tuli naurettua. Tuon lisäksi esim. sellaiset takavuosien lempparit kuten jo tuosta melkein seuraavana kuultu I'm On Fire ja vähän myöhemmälle säästetty Wildest Dreams olivat jotain niin huippuja: ihan kuin vasta hetki sitten olisi ollut kevät/kesä 2010 jolloin mm. nuo olivat kovassakin soitossa ja hypetyksessä.
Noin puolet setistä koostui uuden levyn biiseistä, ja vaikkei DITFP olekaan mielestäni ehkä ihan yhtä hyvä kuin kaksi edeltäjänäsä, asia ei pahemmin haitannut. Bändin tuotanto nyt ylipäätään on vain jotain niin hyvin livesoittoon sopivaa, ja tilannetta ei mitenkään huonontanut se, että muusikot itsekin vaikuttivat olevan innoissaan. Pelkästään jo Pekan pariin otteeseen biisien välissä huudahtamat "Tää on niin siistiä!" -hehkutukset kertoivat kyseisten fiilisten aitoudesta, ja ne kommentit oli kyllä helppo uskoa, yleisö nimittäin oli tosi hyvin mukana!
Kuten aiemmin Empultakin tuli kuultua, bändillä ei ollut ennen keikkaa takana kovin paljon harjoittelua ja asiat olivat enemmän tai vähemmän levällään, mutta ei se tuolla kyllä näkynyt ainakaan siihen malliin että itseäni olisi häirinnyt. Pekka taisi parissa kohtaa korkeampien nuottien kohdalla ilmeisesti säästellä ääntään ja laulaa suosiolla vähän matalammalta, mutta kuten sanottu, sama se minulle varsinkin tuossa tilanteessa.

Setin viimeisten joukkoon säästetty uusi single For Better Or For Worse sai väen mukaan uutukaisista arvatenkin parhaiten. Vaikka itsekin biisistä tykkään ja tykkäsin kovasti varsinkin tuolla, sen perään soitettu Heart Full Of Fire oli kuitenkin vielä isompi kohokohta loppupuolella keikkaa: siis se energia, ja viihdearvoa nyt lisää tietysti myös korninpuoleiset sanoitukset. :D The time is right so take me now, ei helevata sentään... Ehdin kai hetken aikaa luulla biisiä ihan oikeastikin jo viimeiseksi, mutta sen jälkeen encoressa edustivat vielä Valerie ja I Am Rock. Ilta sai kyllä sitten niin komean päätöksen, sillä jos vika biisi onkin lähes naurettavan mahtipontinen, tuli todistettua että livenä se vasta melkoinen kokemus onkin. Huhhuh!

Kaikkiaan show'ssa kuultiin seuraavaa:

1. One Single Breath
2. Runaways
3. Love Is Not Enough
4. Far Away From Love
5. Midnite Queen
6. Trail Of Tears
7. I'm On Fire
8. Desperately
9. Reality Bites
10. Tired Of Dreaming
11. Wildest Dreams
12. Winner Takes Is All
13. Hanging By A Thread
14. For Better Or For Worse
15. Heart Full Of Fire
---
16. Valerie
17. I Am Rock

Keikan jälkeen ohjelmassani seuraavana ollut vajaa kolmetuntinen bussimatka aamuyön ratoksi ei ihan turhan paljon nappaillut tuossa vaiheessa, mutta ne fiilikset otin ainoastaan (toivottavasti) viisastuttavina vinkkeinä tulevan varalle enkä minään katumisena sentään. Varsinkin Empun tapaaminen mukaanlukien ekasta Tribe-keikasta evah jäi varsin kiva muisto, joten tuskinpa tulee jätettyä ainoaksi kerraksi!