maanantai 30. joulukuuta 2013

2013

Vuosi on taas lopussaan, joten on aika perinteitä kunnioittaen vähän muistella jokaista mennyttä kuukautta!

Tammikuu
Ensimmäisenä tulee aina mieleen omat synttärit. Pyöreiden vuoksi pelkäsin jopa pientä kriisiäkin koittavaksi, mutta jotenkin sitä aina vain tottuu siihen kulloiseenkin numeroon. Ja jos numeroista osaa olla välittämättä, teini-iän voi vallan hyvin laittaa jatkoajalle kuten mäkin olen tehnyt - aikuisuus koittaa sitten joskus, jos koittaa.


Annan loihtimat muffinssijutut oli niin hienoja ja hyviä!


Helmikuu
Päivien muuttuminen taas valoisammiksi piristi vaan tuotakin talvea. Mitään hirveän erityisiä tapahtumia helmikuussa ei tainnut kyllä olla... No, kuun alussa ainakin oltiin auttamassa Annan koulutehtävään liittyneessä lumilinnajutussa, ja hiihtoloman alettua menin suoraan Ninalle Jyväskylään, jossa mm. käytiin Stam1nan keikalla.

Ihan kivoja oli noi valaistut jääveistokset joo!


Maaliskuu
Normaalisti inhoan kyseistä kuukautta: olet jo kurkkua myöten täynnä maassa edelleen hengailevaa lunta ja ärsytys asiaa kohtaan vaan tuplaantuu kun muistat, ettei se ole lähdössä siitä yhtään mihinkään ennen jotain huhtikuun puoltaväliä. Tämä maaliskuu kuitenkin sisälsi ihan superkivoja juttuja, nimittäin Amaranthen keikan lisäksi matkan Hollantiin Retrospectiin eli Epican 10-vuotisjuhlakonserttiin! Maassa tietysti sattui juuri tänä vuonna olemaan kuulemma kylmin kevät lähes 40 vuoteen ja koko reissu meni tosi huonoilla yöunilla, eli kävi se kaiken hauskuuden lisäksi välillä rankaksikin. Keikka oli kuitenkin helposti erityisimpiä ikinä: lähes kolmen tunnin setti orkesterin ja kuoron kanssa ja aaah, nyt on koko hoito vielä DVD:lläkin (johon liittyen, musta on rehellisesti sanottuna aika hienoa miten paljon me siinä näytään :D). Muistelen tota kyllä pitkään!


Bändin FB-seinälleen ennen keikkaa lisäämä kuva.

Huhtikuu
Monta kuukautta kestänyt harjoittelujakso koulussa loppui viimein! Ihan kuun alussa hiukseni olivat hetken aikaa vaaleanpunaiset, ja pidettiin luokan kanssa juhlat yhden vähintäänkin upeassa ja isossa kotikartanossa. Kuten puolet hiihtolomasta, pieni pääsiäislomakin meni kipeenä ollessa.

























Toukokuu
Ainoat kuvat ovat vapulta, joka sekin oli osin vielä edellisen kuun puolella. :D Näkyypähän ainakin taas pariksi viikoksi väriä vaihtanut pää. Koulu aiheutti ärsytystä, mutta kuun lopussa sain ensimmäiset näytöt kunnialla hoidettua ja sitten alkoikin kesäloma (mun osaltani tietysti kipeäksi tullen, mutta ei se mitään). Ja vaikka ensin oli näyttänyt vähän huonolta, sain kuin sainkin kesätöitä vielä toukokuun lopussa, mikä oli tosi jees!

Vappumeiningit ja kevätfleda.
Kesäkuu
Kuun alussa mun (vuosi sitten ihan viime hetkellä toteutumatta jäänyt) haaveeni kävi toteen: Nightwish ja Children of Bodom samalla festarilla, samana päivänä ja samalla lavalla. Sauna Open Air -päivä oli nimensä mukaisesti järkyn kuuma, mutta ei se mitään, kivaa oli. Tuona iltana Floor Jansen alkoi muuten tosissaan vakuuttaa jo muakin. Lempparit samalla kertaa -teemahan olisi jatkunut vielä Provinssissa ja Tuskassa, jotka syystä tai toisesta jäivät kuitenkin multa väliin. Muutakin perisuomalaista kesäjuhlintaa ehti onneksi harjoittaa vielä juuri ennen töiden alkua, nimittäin "Tinkimätön juhannus" Aten mökillä!





Heinäkuu
Työt alkoivat juhannuksen jälkeen, ja suurin osa heinäkuusta meni niissä merkeissä. Kun herätys koittaa kolmelta tai neljältä yöllä joka arkipäivä, ei päivätkään ole kovin toiminnantäyteisiä, vaikka työt olisivatkin jo puolenpäivän aikaan ohi. Luin aika paljon ja valaistuin kunnolla siitä, miten hyvää musaa Florence and the Machinella onkaan (siis enemmänkin kuin pari biisiä); en edes halua tietää, kuinka monesti Lungs tuli erityisesti tuossa kuussa kuunneltua. Lomalle pääsin taas loppukuusta, juuri parahiksi ennen Annan mökkisynttäreitä.

Valmiina rillaamaan!
"You're a lizard, Harry." Poikien itselleen järjestämää viihdettä seuraavana aamuna.
Toim. huom: yhtäkään liskoa ei vahingoitettu kuvauksissa.
Elokuu
Heinäkuun viimeisenä päivänä lähdettiin sellaiselle reissulle, josta oltiin päätetty jo vuotta aiemmin: Wacken Open Air. Vuotuinen Saksan-matka olikin tällä kertaa hyvin erilainen kuin edelliset, ja riittipä siinä erilaisuutta muihinkin aiemmin koettuihin asioihin verrattaessa: festareilla on toki käyty ennenkin, mutta ei koskaan jokaisen päivän edestä saati sitten leireilymeininkien kera. :D Aiheesta on olemassa jo kaksikin postausta ja en millään saanut edes niissä kerrottua kaikkea mitä tuostakin oli ja olisi mielessä, joten ehken edes yritä mitään sellaista tässäkään. Kuumuutta, ihmisiä ja pinta-alaa tuolla oli vähän liiaksikin asti ja kahden hengen reissuporukkammekin olisi voinut olla vähän isompi, mutta kyllä siellä nyt kivaakin oli. Etenkin illanvietot Norja/Hollanti/Kanada -miesten leirissä oli tosi hauskaa, ja viimeistä kertaa ennen taukoa koettu ja DVD:lle taltioitu Nightwish hyvä. Vaikka vielä viikon loma ennen kouluunpaluuta olikin tuon jälkeen paikallaan, ylpeänä voi sanoa olleensa tuollakin!


Taustalla olevista kengistä vielä tuossa vaiheessa molemmat ehjinä...

Onnelliset idiootit Showtime, Storytime -DVD:llä.
Syyskuu
Sateita lukuunottamatta syyskuu on ehkä yksiä kivoimmista ajoista vuodessa: helteet on ohi ja puut alkaa pikkuhiljaa vaihtaa väriä. Tänä vuonna siihen liittyi kuitenkin syyssääfiilistelyjä kivempiakin juttuja, sillä kuun puolivälin tienoilla kävin ensi kertaa Lontoossa! Vastaavaahan ei todellakaan pitänyt tehdä ennen jotakin seuraavan vuoden lomista, mutta Emilie Autumnin keväällä julkistettu Euroopan-kiertue aikaistikin siihen mennessä vasta ihan "no ehkä sitten joskus sillon" -asteella olleita suunnitelmia. Keikka olikin vähän epäkohteliaista ihmisistä ja liiasta F.L.A.G-painotuksesta huolimatta tosi hyvä, mutta kyllä Warner Brosin "The Making of Harry Potter" Studio Tour tuntuu jääneen muistoihin vielä sitäkin erityisempänä. Se vaan niin oli! Ja olipa vielä hyvinkin kiva, kun seurana ollut Mirakin ymmärtää asioita. Keep calm and. Kun miettii mennyttä vuotta ja muistelee, mitä sen aikana teki, Lontoo tulee kyllä aika lailla ensimmäisenä mieleen. Kolme yötä eli vain kaksi kokonaista päivää oli kyllä vähän lyhyt aika lomalle noinkin isossa kaupungissa, mutta onneksi pääsee toistekin!
Ja ai niin, syyskuun lopussa Children of Bodom soitti pitkästä aikaa Pakkahuoneella, eli keikkameininkeilemään pääsi vielä Lontoota lähempänäkin.



Jätetään tuon osuuden kuvat ihan vain tähän yhteen, sillä muuten kohta niitä tekisi mieli laittaa vaikka miten monta. Menkää itse paikan päälle ihmettelemään, ihmeteltävää meinaan riittää!


Lokakuu
Oltiin jo elokuun puolella saatu koulusta iso ja pirullinen homma deadlinenaan marraskuun ensimmäinen, ja no, kun aikaa oli jäljellä kaksi ja puoli viikkoa, oli se mulla aloittamista vaille valmis. Syysloma ei siis ollut mikään lomista lomamaisin, kun tuota sitten väännettiin välillä itkunkin kanssa ja vastapainona pahinta ahdistusta (sekä joskus vähän itse tekemistäkin) paossa katsoin leffoja. Hommaa työstä riitti koko loppukuulle.

Uusi viitta oli yksi lempparivaatteista. Sen kanssa oli tarkoitus ottaa parempiakin, syksyisiä kuvia, kunnes tuosta seuraavana päivänä tulikin sitten lunta...
Marraskuu
Liiketoimintasuunnitelmakansio tuli valmiiksi ensimmäistä päivää edeltäneenä yönä (hahah, voitinpas!), ja suuren helpotuksen lisäksi samana viikonloppuna pääsi pakanallisesti juhlimaan halloweenia. Muuten marraskuuta piristivät mm. odotetut DVD-julkaisut sekä Epicalta että Nightwishilta, mmm. Tukkakin vaihtoi väriä siniseksi, mutta koko ajan oli niin pimeää että todistekuvat jäivät ottamatta. :D Kuun viimeisinä päivinä pääsin näkemään Ninaa ensi kertaa sitten Wackenin, ja vietettiin oikein kunnolla pitkä ja laiska viikonloppu.



Joulukuu
Näin pitkästä aikaa The Soundsin, ja samalla viikolla päästiin katsomaan Hobittia jo ensi-iltapäivänä (ei tosin sentään ensinäytöksessa yöllä, heh). Muita ihmeellisyyksiä ei tässä ole niin ollutkaan, ja olen aika lailla ottanut lunkisti mm. tuijotellen kummallisia sarjoja, käynyt aleissa ja kirppiksillä ja innostunut uudelleen saleilusta. Joulu oltiin tuttuun tapaan kotona.

Ajantappoa Pakka(s)huoneen edessä: edes
jonkinlainen hiusväritodistekuva.


Ihana joululahja Annalta, voisin vaikka muuttaa tuollaiseen asumaan.
Koko vuotta pidän kyllä hyvänä, ja jaksan edelleen ihmetellä, että siihen sisältyi kolme ulkomaanreissua ja kaksi niistä mulle ihan uusiin maihin. Katsoo kehtaako ensi vuonna matkustaa enää koulumatkaa pidemmälle... Seuraava vuosi noin ylipäätäänkin tuntuu olevan vähän auki, sillä toukokuussa koulu loppuu ja valmistun ammattiin, hui. Pieni eksistentiaalinen kuumotus alkaa kyllä vähän jo nostaa päätään, mutta onpahan ainakin yksi asia varma: kovaa työnhakua luvassa!

Toivottavasti kaikki muutkin voivat olla tyytyväisiä menneeseen vuoteensa, ja että etenkin vuoden 2014 lopussa voi ajatella samoin!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pretty as picture, dancing the night away

The Soundsin Suomen-klubikiertue osui Tampereelle maanantaina (...), ja siellä olin tietysti minäkin. Sään kylmyydestä ja keikan ikärajallisuudesta ei ollut paljoa epäilystä, sillä kun siirryttiin Passionista Pakkiksen eteen 20 minuuttia vaille ovien avaus olimme ensimmäiset paikalla. :D
Olo eturivin keskellä ei kyllä hetkeen käynyt mitenkään turhan ahtaaksi, sillä saliin valui porukkaa aika verkkaisesti. Tunnin päästä Viktor & The Bloodin aloittaessa lavan edessä oli edelleen suht vähän väkeä, eli ei tosiaan taidettu olla ainoita, jotka eivät tienneet lämppäribändistä ennestään mitään. Ruotsista kertoivat olevansa, ja maanmiehiä (ja -naista) eli pääesiintyjää kehuttiin spiikeissä pariinkin otteeseen. Pukuihin sonnustautuneen ryhmän oma musiikki oli muistikuvien mukaan sellaista semikevyttä rokkia, jota itse kommentoisin sanalla ok. Ei missään nimessä mitään ns. vaikeaa kuunneltavaa, mutta ensi kertaa kuultavat biisit keikoilla nyt ovat aina niitä ensi kertaa kuultavia biisejä. Vaikka yleisön pääluku lavan edustalla taisikin keikan aikana pikkuhiljaa kasvaa, mukana oltiin silti lähinnä satunnaisin taputuksin, mikä nyt oli tietysti vähän sääli.


























Soitto ei kestänyt kuin puolisen tuntia, ja pääesiintyjää sai vielä odotella toisen puolikkaan. Eipä ole muuten aiempien Soundsin keikkojen yhteydessä tullut kuullun perusteella huomattua, että takana on Bodom-faneja ja juteltua heidän kanssaan aiheesta hetken, mutta kerrankos niinkin. :D
Anygays, yhdeksän jälkeen saatiin lavalle Äänten pojat ja Maja (tavaramerkkiensä tupakan ja miniminishortsien kera). Ensimmäinen biisi oli melkoisen yllättävä, nimittäin joka keikan vakkarislovari Night After Night rokkiversiona, mutta kivasti toimi. Ja yllätykset nyt eivät siihen loppuneet, sillä seuraavana kuultiin lopulta omastakin mielestä ihan hauskaksi ralliksi muodostunut Hit Me!. Jotenkin tuntuu, että vastaava olisi ehkä ollut enemmän paikallaan vasta myöhemmässä vaiheessa keikkaa, mutta joka tapauksessa kelpasi. Tuon jälkeen Song With A Missionilla palattiin taas vähän tutumpaan ja turvallisempaan.
En ole löytänyt illan biisilistaa mistään, joten muistikuvat lopun setin järjestyksestä ovat vähän hataralla pohjalla. Alkupuolella kuultiin kuitenkin ainakin 4 Songs And A FightSomething To Die For, Ego, Dorchester Hotel, Better Off Dead ja hitaampien sarjassa Wish You Were Here, joka sai mut ylitunteilemaan lähes vetistelyyn asti (ei ollut enää edes kovin mukavaa: seuraavan biisin alkamisesta sai oikeasti olla helpottunut).























Sen verran taustatietoa, että uusi levy Weekend oli itselleni vähän pettymys. Vaikka viimeksi nähdystä keikasta onkin kulunut jo aika tovi, odotus iltaa kohtaan ei ollut sen vuoksi niin suuri kuin olisi voinut. Uusista biiseistä taidettiin kuitenkin soittaa onneksi vain niinkin vähän kuin viisi, joista ensimmäinen single Shake Shake Shake ja myöhemmälle säästetty, ekan levyn rokimmat tunnelmat mieleentuova Outlaw toimivat livenä jopa ihan kivasti.
Bändin ja eritoten Majan esiintyminen oli tutun energistä ja yleisökin oli hyvin mukana, mutta jotenkin oma fiilikseni ei silti päässyt kohoamaan keikan alkupuolella sellaista "no ihan hyvää joo" korkeammalle. Aina ennen jo muutamaan ensimmäiseen biisiin on lukeutunut joku isoimmista lemppareistani ja bileet ovat olleet heti käynnissä, mutta tällä kertaa sellaisia ei vain kuulunut. Lähempänä puoltaväliä soitettu Painted By Numbers taisi olla Better Off Deadin lisäksi ensimmäinen yhtään innostavampi tapaus, mutta siitä eteenpäin homma jatkuikin sitten jo paljon parempana. No One Sleeps When I'm Awake sai ensimmäisenä aikaan kunnon "omg, tämä!" -reaktion, ja onkin jäänyt mieleen ehkä isoimpana kohokohtana. Sen lisäksi parhaita hetkiä olivat Living In America, Tony The Beat ja Hope You're Happy Now, ja nuo kyllä sitten olivatkin niin puhdasta Sounds-meininkiä kuin voi olla.
























Vaikka keikka ei kokonaisuutena ollut mulle itselleni ihan sitä samaa tasoa kuin melkein kaikki aiemmat, ihan hyvä se nyt kuitenkin, loppupuoli kun pelasti todella paljon. Sama ongelma on tuttu varmasti monille bändeille ja faneille: mitä enemmän levyjä, sitä hankalampi taktikoida biiseistä sellainen lista, jossa on sopivasti niin uutta kuin vanhaa, jotakin kaikilta levyiltä ja jotakin vähän kaikille. Tällä kertaa eritoten Queen Of Apologyn ja Seven Days A Weekin puuttuminen tosiaan harmitti, mutta ehkä vaikkapa seuraavalla festarilla sitten. Jos johonkin järkevän matkan päähän tulevat, niin eipä sellaista voi välistä jättää - kesällä siis toivottavasti (ja todennäköisesti) nähdään!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Viisi asiaa

Viisi asiaa, joita tarvitset joka päivä:

1. Aamupala. Olen melkein kateellinen niille, joille ei aamusella pahemmin edes maistu ruoka: sängystä ylös päästessä mulla on yleensä ensimmäisenä ajatuksena mielessä että RUOKAA, ja vähän ajan kuluttua syömisestä että LISÄÄ RUOKAA. Second breakfast indeed, he he...
2. Kuulostaa typerältä, mutta tietokone. Tokihan sitä ilmankin pärjäisi, mutta nykyään jo aamuisinkin on tapana meikkaamisen ohessa tsekata lärvikirja, Blogger sekä Tumblrin ihmemaailma. Ja ei, mikään netissä olevahan ei myös tietenkään odota siellä niin kauaa, että kotiin tultuaan voisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ennen kuin lähes automaattisesti hilaa itsensä näytön ääreen (ja jää siihen pariksi tunniksi).
3. IPod. Kummastelen etenkin nuoria ihmisiä, joiden ei tee mieli kuunnella musiikkia vaikka julkisilla kulkuneuvoilla matkatessaan. Mulle musankuuntelu bussissa on ihan pinttynyt tapa, ja tuntuu vielä että aina silloin jos soittimesta sattuu kesken matkan loppumaan akku, autosta tietenkin juuri silloin löytyy jotakin äänekkäästi protestoiva vauva tai vähän vanhempi ihminen, jolle omanlaisensa tuttipullo on jo iltapäivään mennessä maistunut liikaakin.
4. Pastillit. Tykkään napsia sellaisia, ja jos vaikka ruoan jälkeen pitäisi olla ilman niin johan jotain tuntuisi puuttuvan.
5. Peilillä varustettu puuteri. Nuf said.


Viisi kirjaa, joita suosittelet:

Apua, oon viime vuosina lukenut melkoisen vähän kirjoja, joten tämä jos mikä on hankala...
1. Tarviiko jotain Pottereita nyt ihan oikeasti erikseen suositella?
2. Sofi Oksasen Baby Jane, jos tykkää... no, masentavista lopuista.
3. Öö, Uma Karman Kaiken se kestää, ehkä? Hitto, oonko mä ala-asteen jälkeen edes lukenut viittä kirjaa?
4. ...ja paluu sinne ala-asteelle: Louise Rennisonin Georgia Nicolsonin salatut elämät -sarja oli kutosluokkalaisen Sannin mielestä huippu!
5. Osastolta "kaikille täysin tuntematon indie-kirjallisuus": Tolkienin Hobitti. Übersymppis kerrontatyyli.


Viisi materialistista joululahjatoivetta:

1. Uudet kengät. Skopunktenin rakkaat nilkkurit on hyvää vauhtia siirtymässä ajasta ikuisuuteen, mutta ajatus uusien etsimisestä on vähän hnnngh.
2. Kasa hopean/harmaanvärisiä nappeja vaihdettavaksi viittatakkiin kultaisten tilalle. Miten niin talvipukeutuminen aiheuttaa ongelmia?
3. Toinen DVD-soitin! Tuon saman siirtäminen eestaas kahden TV:n välillä alkaa pitemmän päälle ärsyttää.
4. Jotain muuta karkkia kuin iänikuiset suklaakonvehdit. Joka joulu sitä vastaanottaa jotain viisi kyseisenlaista Pandan tai Fazerin laatikkoa, joiden sisällöstä ehkä kaksi makeista on oikeasti edes hyviä mutta joista kaikki tulee kuitenkin lopulta syötyä, koska "no niitä nyt on tossa".
5. Oon itse hirveän pihi ostamaan leffoja, joten jos joku keksisi haluta antaa munkin omistukseeni Sormusten herra -leffat pitkinä versioina kivassa DVD-boksissa, en nyt asiasta mitenkään harmistuisi.


Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

1. Ujo
2. Hidas
3. Lapsellinen
4. Iltavirkku
5. Vaaleansininen, nimittäin hiuksista taas nykyään. :D


Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille:

1. Ulosottomies ei ehkä tule käymään kaikkien luona, mutta viikatemies varmasti tulee. Hyvä muistaa tämä, jos raha-asiat pyyhkivät huonosti!
2. Aikuisuus kestää elämänkaaren vaiheista ehdottomasti kauiten, joten on täysin ok, jos teini-ikää vähän pitkittää omasta toimesta.
3. Jos koulutyölle annetaan palautusaikaa kaksi kuukautta, se annetaan yleensä syystä.
4. ...mutta mitä enemmän on saanut kasattua valmiiksi viime tipassa, aina sitä palkitsevampi helpotus lopussa!
5. Jos jokin asia harmittaa, jossain vaiheessa on todennäköisesti vielä pahempaa tulossa.

Haaste Let's fake itistä, ja itse haastan juuri sinut!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Halloween

Viikonloppuna oli taas aika perinteiselle piristykselle pimeään!

Aitoja ja oikeita kurpitsoja!
Kiireessä sutaistu yksityiskohta asuuni...
...josta myöhemmin selittäessäni multa kysyttiin "oliko ne siis naamiaiset vai joku larppi?". En siis ryhtyne kertomaan enempää. :D
PS. Poseerauksen perusteella virallisemmat cossihommat kannattaa varmaan jättää muille...

Paikalle pistäytyi mm. vesihiisi.

Lapsi on terve, kun se leikkii uudenvuoden ylijäämäsädetikuilla. 
Larppausporukka. Kiitos väelle, etenkin juhlajärjestelyavustustoimisto Anna/Naamalle!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Live for the moment, make it last

Children of Bodomin Halo Of Blood -kiertue käväisi Tampereen Pakkahuoneella, jonne itsekin alun epäröintien jälkeen hankkiuduin. Uusi levy ei ole edelleenkään tarrannut kovin tiukasti, mutta kun muisti että edellisestä näkemästäni klubikeikasta alkaa olla kohta kaksi vuotta, olisi tuntunut vähän tyhmältä jättää bileet väliin.
Koulussa piti kyseisenä päivänä hengailla neljään asti kuuntelemassa rakennekynsien teon teoriaa, mutta viimein paikalle päästyäni jonossa ei onneksi ollut varmaan pariakaankymmentä ihmistä. Sekin oli kuitenkin paljon enemmän kuin mihin on itse tottunut ja monet fanilapsista vielä ottivat oikeudekseen etuilla sekä ns. matkustaa kaverin siivellä, mutta ihan turhaan tuli noitakin juttuja mietittyä: alaikäisten osuus salista oltiin taas rutistettu niin pieneen tilaan, että anniskelupuolen eturiviin ja hyville paikoille pääsi vallan keveästi nauramaan partaansa noille pienemmille. Ei vaan. :D
Ensimmäinen lämppäri oli ryhmän nuoria poikia sisältävä Lost Society - nimi on jostain tuttu, olisiko kesällä peräti Saunassa soitellut? Oli miten oli, musiikin trassahtava suunta ei oikein itseäni niin kiinnostanut, mutta heti alusta lähtien sai ihan ihmetellä sitä energiaa ja intoa, millä muusikot esiintyivät. Ei siellä nyt itse jaksanut olla mukana läheskään yhtä paljon kuin vaikka monet alaikäisten puolella, mutta oli tuo puolituntinen kuitenkin melkeinpä ihan viihdyttävä.



Seuraavana soitti For the Imperium, joka ei ollut ennestään millään lailla tuttu. Täytyy myöntää, että bändin show'sta ei myöskään ole kovin paljoa muistikuvia enää tässä vaiheessa. Taisi siellä joku jossain kohti ihan okein kuuloinen biisi olla, mutta en uskalla sen enempää sanoa ettei mene valehteluksi. Aika ainakin kului melkoisen nopeasti, mikä nyt toisinaan tuntuu olevan parhaita puolia lämppärien keikoissa, hehheh...



Viimeinen roudausväli ennen Bodomia ei sekään kestänyt kuin puolet tunnista, ja oli kyllä kiva, kun vielä siinä vaiheessa keikalle myös saapunut luokkakaveri Noora siskoineen sai taktikoitua itsensä aivan mun ja seurana olleen Tuulin taakse. Kohta keikka alkoikin Saunasta tuttuun tapaan Transferencellä, ja vaikka fiilis olikin kiva, ei kyseinen biisi nyt vielä mitenkään räjäyttänyt Pakkiksen kattoa ilmaan, omasta näkökulmastani ainakaan. Seuraava eli Needled 24/7 olikin jo paljon innostavampi tapaus, ja jo noiden jälkeen alkanut Living Dead Beat taas sai aikaan perinteisen omg-reaktion. Alussa oli pakko kommentoida Nooralle että toisin kuin luokan illanistujaisissa, nyt saakeli soikoon ainakin saadaan kuulla tämä biisi kunnolla ilman että kukaan rumasti keskeyttää ja laittaa muuta soimaan! :D 
Halo Of Blood on edelleen tylsä kappale eikä tilanne livenäkään paljoa parantunut, mutta ilokseni bändi soitti uutukaiseltaan ihan hyvänkin veisun, Scream For Silencen. Samalta levyltä kuultiin myöhemmin vielä tuotannon hitain biisi eli Dead Man's Hand On You, ja vaikka en vieläkään oikein tiedä pidänkö siitä vai en, ihan kiva toki kuulla livenä - sen aikana salia valaissut diskopallo oli muuten ihan jännä myös. 
Koko setti sisälsi taas paljon samoja biisejä kuten kaikki edellisetkin, mutta oli kuitenkin hauska miten pakkaa oltiin vähän sekoitettu esim. siirtämällä yleensä viimeisenä tuleva Hate Crew Deathroll jo puolenvälin tienoille. Harvinaisempaakin matskua oli mukana Lake Bodomin ja Towards Dead Endin muodossa, ja en kyllä muista että olisin kuullut aiemmin kumpaakaan! Ei voi väittää etteikö bändillä olisi vieläkin houkuttelevampia kipaleita ensimmäistä kertaa livetilanteessa todistettaviksi (*köh köh* Trashed, Lost & Strungout *köh*), mutta tykkäsin kyllä noista.



Aina kun tuli joku biisi josta raaski uhrata aikaa kuvaamiselle, valot olivat niiden aikana lähinnä nuo punaiset. :D Ihan hirveästi ei jaksanut kameraan keskittyä, ja näidenkin perusteella näyttää taas siltä kuin Alexi ja aina välillä korkeintaan Janne olisivat porukan ainoat jäsenet, mutta ei voi mitään.
Nämä mun selostukset on aina vähän tämmöisiä; oon liian fanityttö kyetäkseni kertomaan rokkipoliisimaisesti mitään jostain soiton tarkkuudesta tai jokaisen jäsenen lavapresenssistä. Tämän bändin suhteen juttu on vielä usein vähän se, että huomioni ei suinkaan jakaudu kovin tasapuolisesti kaikkien nautittavaksi, hups. Tiedä mistä johtuu...
Yleisölle jutusteltiin taas aika tyypilliseen tapaan eli huudatuksin ja "ootteko juonu vitusti bissee?" / "haluutteko kuulla helvetin vanhaa COB-shittiä?" -tyyppisin kysymyksin, mutta eipä siinä mitään, musiikki nyt tuolla hoiti loistavasti sen pääasiallisen viihdyttämisen kuten pitääkin. Oma lisänsä nyt oli tietysti taas myös eturivin keskustan tytöt, en tiedä mistä ne aina repii ne ideansa rekvisiittoihin. :D

Mutta mutta, alkupään hieno fiilis jatkui sellaisenaan melko lailla koko keikan, ja vaikka nyt jotkut miljoonatta kertaa kuullut Angels Don't Killit ja Blooddrunkit eivät yleensä ole mulle sitä setin parasta antia, kivasti nekin tuolla taas menivät - ympäröivä porukka oli niin kunnolla mukana että hankala siinä olisi ollut olla itsekään yhtään innostumatta. 
Kun yhtä tiettyä biisiä ei ollut vielä keikan loppupuoleenkaan mennessä kuulunut, ei ollut mitenkään vaikea veikata mikä olisi HCDR:n tuuraaja illan viimeisenä kappaleena. In Your Face vaan on sitten aina yhtä huippu, ja oli ei-totutusta asetelmasta huolimatta (ja ehkä osin juuri sen vuoksi) ihan mahtavaa, kun yksi Bodom-keikkojen suurimmista kliimakseista säästettiin nimenomaan viimeiseksi. 

Koko lista:

1. Transference
2. Needled 24/7
3. Living Dead Beat
4. Halo Of Blood
5. Scream For Silence
6. Bodom After Midnight
7. Lake Bodom
8. Hate Crew Deathroll
9. Shovel Knockout
10. Dead Man's Hand On You
11. Are You Dead Yet?
12. Blooddrunk
13. Angels Don't Kill
14. Towards Dead End
15. Hate Me!
16. Downfall
     ---
17. In Your Face

Näiden show't erityisesti tuossa kyseisessä paikassa ovat aina olleet tosi hyviä eikä tämäkään tehnyt siinä poikkeusta, mutta kyllä sitä silti jo jotenkin huomaa, että itselläni bändin keikkoja on takana enemmän kuin yksi tai kaksi. Jotain nyt kertoo varmaan jo sekin, että siinä missä viime klubirundin ilmoituksesta lukiessani olin niin innoissani että kädet tärisi, tällä kertaa reaktio oli lähinnä että "ai jaa, kai sitä ehkä voisi Pakkiksella käydä, katotaan". Itse keikasta en kuitenkaan keksi muuta huonoa sanottavaa kuin korkeintaan Waste Of Skinin puuttumisen (siis ihan heittämällä uuden levyn paras biisi ja oikeastaan ainut helmi, olisi toiminut niin hyvin koko homman avaajana), joten ehkä sitten vain kannattaa odotella vähän pidemmän aikaa ennen kuin seuraavalle menee - jos malttaa. Joka tapauksessa, kiva tosiaan että tuli tuolla käytyä, vaikka seuraavana aamuna koulussa ensimmäisiä rakennekynsiä tehdessä olo olikin aika mielenkiintoinen... Onneksi vielä sinnekin seuraksi eli malliksi tullut Tuuli ainakin ymmärsi yskän. :D