Olo eturivin keskellä ei kyllä hetkeen käynyt mitenkään turhan ahtaaksi, sillä saliin valui porukkaa aika verkkaisesti. Tunnin päästä Viktor & The Bloodin aloittaessa lavan edessä oli edelleen suht vähän väkeä, eli ei tosiaan taidettu olla ainoita, jotka eivät tienneet lämppäribändistä ennestään mitään. Ruotsista kertoivat olevansa, ja maanmiehiä (ja -naista) eli pääesiintyjää kehuttiin spiikeissä pariinkin otteeseen. Pukuihin sonnustautuneen ryhmän oma musiikki oli muistikuvien mukaan sellaista semikevyttä rokkia, jota itse kommentoisin sanalla ok. Ei missään nimessä mitään ns. vaikeaa kuunneltavaa, mutta ensi kertaa kuultavat biisit keikoilla nyt ovat aina niitä ensi kertaa kuultavia biisejä. Vaikka yleisön pääluku lavan edustalla taisikin keikan aikana pikkuhiljaa kasvaa, mukana oltiin silti lähinnä satunnaisin taputuksin, mikä nyt oli tietysti vähän sääli.
Soitto ei kestänyt kuin puolisen tuntia, ja pääesiintyjää sai vielä odotella toisen puolikkaan. Eipä ole muuten aiempien Soundsin keikkojen yhteydessä tullut kuullun perusteella huomattua, että takana on Bodom-faneja ja juteltua heidän kanssaan aiheesta hetken, mutta kerrankos niinkin. :D
Anygays, yhdeksän jälkeen saatiin lavalle Äänten pojat ja Maja (tavaramerkkiensä tupakan ja miniminishortsien kera). Ensimmäinen biisi oli melkoisen yllättävä, nimittäin joka keikan vakkarislovari Night After Night rokkiversiona, mutta kivasti toimi. Ja yllätykset nyt eivät siihen loppuneet, sillä seuraavana kuultiin lopulta omastakin mielestä ihan hauskaksi ralliksi muodostunut Hit Me!. Jotenkin tuntuu, että vastaava olisi ehkä ollut enemmän paikallaan vasta myöhemmässä vaiheessa keikkaa, mutta joka tapauksessa kelpasi. Tuon jälkeen Song With A Missionilla palattiin taas vähän tutumpaan ja turvallisempaan.
En ole löytänyt illan biisilistaa mistään, joten muistikuvat lopun setin järjestyksestä ovat vähän hataralla pohjalla. Alkupuolella kuultiin kuitenkin ainakin 4 Songs And A Fight, Something To Die For, Ego, Dorchester Hotel, Better Off Dead ja hitaampien sarjassa Wish You Were Here, joka sai mut ylitunteilemaan lähes vetistelyyn asti (ei ollut enää edes kovin mukavaa: seuraavan biisin alkamisesta sai oikeasti olla helpottunut).
Sen verran taustatietoa, että uusi levy Weekend oli itselleni vähän pettymys. Vaikka viimeksi nähdystä keikasta onkin kulunut jo aika tovi, odotus iltaa kohtaan ei ollut sen vuoksi niin suuri kuin olisi voinut. Uusista biiseistä taidettiin kuitenkin soittaa onneksi vain niinkin vähän kuin viisi, joista ensimmäinen single Shake Shake Shake ja myöhemmälle säästetty, ekan levyn rokimmat tunnelmat mieleentuova Outlaw toimivat livenä jopa ihan kivasti.
Bändin ja eritoten Majan esiintyminen oli tutun energistä ja yleisökin oli hyvin mukana, mutta jotenkin oma fiilikseni ei silti päässyt kohoamaan keikan alkupuolella sellaista "no ihan hyvää joo" korkeammalle. Aina ennen jo muutamaan ensimmäiseen biisiin on lukeutunut joku isoimmista lemppareistani ja bileet ovat olleet heti käynnissä, mutta tällä kertaa sellaisia ei vain kuulunut. Lähempänä puoltaväliä soitettu Painted By Numbers taisi olla Better Off Deadin lisäksi ensimmäinen yhtään innostavampi tapaus, mutta siitä eteenpäin homma jatkuikin sitten jo paljon parempana. No One Sleeps When I'm Awake sai ensimmäisenä aikaan kunnon "omg, tämä!" -reaktion, ja onkin jäänyt mieleen ehkä isoimpana kohokohtana. Sen lisäksi parhaita hetkiä olivat Living In America, Tony The Beat ja Hope You're Happy Now, ja nuo kyllä sitten olivatkin niin puhdasta Sounds-meininkiä kuin voi olla.
Vaikka keikka ei kokonaisuutena ollut mulle itselleni ihan sitä samaa tasoa kuin melkein kaikki aiemmat, ihan hyvä se nyt kuitenkin, loppupuoli kun pelasti todella paljon. Sama ongelma on tuttu varmasti monille bändeille ja faneille: mitä enemmän levyjä, sitä hankalampi taktikoida biiseistä sellainen lista, jossa on sopivasti niin uutta kuin vanhaa, jotakin kaikilta levyiltä ja jotakin vähän kaikille. Tällä kertaa eritoten Queen Of Apologyn ja Seven Days A Weekin puuttuminen tosiaan harmitti, mutta ehkä vaikkapa seuraavalla festarilla sitten. Jos johonkin järkevän matkan päähän tulevat, niin eipä sellaista voi välistä jättää - kesällä siis toivottavasti (ja todennäköisesti) nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti