keskiviikko 20. tammikuuta 2016

2015

Kooste viime vuodesta, olkaa hyvät!

Tammikuu
Kuun puolivälissä ikää tuli taas numero lisää, mitä juhlittiin rauhallisesti mutta pariinkin otteeseen sekä Tampere-kaverien että Ninan kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa aloin myös saada taas jonkinlaisen otteen ensin niskastani ja sitä kautta muista asioista - nuo ajat kun olivat olleet vähän sellaisia, että tuntui hankalalta päästä edes sängystä ylös, puhumattakaan siitä että olisi tehnyt jotain elämänsä kannalta hyödyllistä. Töitä aloin hakea tehokkaammin kuin ikinä ennen, ja koska oma, vuosi vuodelta vain massavammaksi muuttunut olemukseni oli jo pitkään ollut aika tuskallista katsottavaa varsinkin valokuvista, ei auttanut kuin alkaa tehdä asialle jotain - ja nyt siis viimein muutakin kuin sitä iänikuista "koitan liikkua enemmän ja jätän herkut pois" -pelleilyä.
Ai niin, tammikuussa tuli mentyä myös pitkästä aikaa katsomaan Sonataa, ja eh, eipä nyt ollut ihan yhtä ihmeellinen jälleennäkeminen kuin vuosi sitten eli edellisellä kerralla oli ollut. Aikansa kutakin.

Tyttö sinä olet tuhti. Vuoden ensimmäinen kuva, tästä siis lähdettiin!

Helmikuu
Jyväskyläilemässä ollessani pääsin toista kertaa elämässäni Brother Firetriben keikalle, ja ei hitto, se on vain jotenkin jäänyt mieleen yhtenä koko vuoden kivoimmista. Eipä ole myöskään ennen käynyt niin, että jossain vaiheessa keikkaa laulaja yhtäkkiä kehuu paitaani hienoksi, sanoo omistavansa samanlaisen, kertoo siihen liittyvän huvittavan tarinan ja show'n lopuksi haluaa vielä kätellä "Harry Potteria". :'D Helmikuussa tuli nähtyä myös Amaranthe ja kuultua pitkästä aikaa uutta Nightwishia Élanin muodossa, ja no, samalla tuli ensimmäistä kertaa petyttyä bändin singleen. Noihinkin aikoihin pidettiin muuten usein tv-sarjakerhoa Sannan pikku sohvalla teemukien kera, good times.

Se että tämä oli ainoa "hyvä" kuva Tribestä saattoi olla yksi syy siihen, etten koskaan kirjoittanut keikasta postausta tänne. :D

Maaliskuu
Edelleen työnhakua, ensikäyntini Tampere kuplii -tapahtumassa, tieto saadusta kesätyöpaikasta (!!!) ja tosiaan myös se Endless Forms Most Beautiful, mm. niistä oli maaliskuu tehty. Mainitusta levykäisestä nyt ei tosiaan ole tullut mikään lempialbumini, ja vähän kyllä tylsää, etten ole tähänkään mennessä saanut kirjoitettua ajatuksiani siitä tänne, vaikka todellakin on tehnyt mieli. Joka tapauksessa, suurempi innostukseni yhtyeestä nyt oli ollut jo muutenkin laskussa, joten viimeistään tuossa vaiheessa oli aiheellista todeta, että ensi kertaa lähemmäs kymmeneen vuoteen minulla ei varsinaisesti ole lempibändiä. :D Tämäkö nyt sitten on sitä kuuluisaa aikuisuutta? Don't know if would recommend.

Kuplimassa. Sarjakuvia en itse hirmuisesti harrasta, mutta tuolla pääsi näkemään cosplayta paljon muunkinlaisista lähteistä, joten mielelläni menen joskus toistekin!
Huhtikuu
Kuun loppupuolella Epica vieraili Nosturissa ja siellähän olin sitten minäkin, minkä jälkeen vietin vielä seuraavankin päivän pyörien Helsingin kaupoissa ja istuen Iinan kanssa steampunk-baarissa. Huhtikuussa myös treffattiin kosmetologien kanssa melkein puolen vuoden jälkeen, ja jälleen kerran oli kyllä "kiva" vertaistuen kanssa mm. muistella, mistä ollaankaan selvitty. :D
Ai niin, teinpä tuossa kuussa ensi kertaa jotain niinkin extremeä kuin leffassa käyminen yksin - olin nähnyt Henkien kätkemän kerran ala-asteella enkä tajunnut siitä silloin paljon mitään, mutta nyt annoin elokuvalle uuden mahdollisuuden ja hitto, että olinkin sitten vaikuttunut!

Ennen Epicaa!

Toukokuu
"Esimiestä pyydetään kassalle" eli kuinka alkoi työseikkailuni päivittäistavarakaupassa, siinä aika lailla isoin asia toukokuulta. Riitti kyllä uutta ja ihmeellistä. Aloitin myös telinevoimisteluryhmässä käymisen viiden ja puolen vuoden tauon jälkeen, ja vaikka itse sanonkin, oli muuten paras idea vähään aikaan (vaikka ekojen treenien jälkeiset neljä päivää liikkuminen olikin melkoisen varovaista taaperrusta). Cosplaysuunnitelmat pyörivät takaraivossa antaumuksella, ja kuun lopussa pidettiinkin Miran luona Turussa kunnon ompeluintensiivityöpaja, jollaisen ottaisin mielelläni uusiksi milloin vain!

Mikä piru siinä on, että mulla ei minään vuonna ole toukokuulta mitään järkeviä kuvia (nyt edes puhelimessa)? No, ihailette nyt sitten Ninan kanssa tekemäämme salaattia. 
Kesäkuu
Mainitun ompelusession tuotoksia kävinkin sitten esittelemässä Lahden Desuconissa kesäkuun alussa. Pelkästään pukuilevien ihmisten näkeminenkin oli jo siistiä, puhumattakaan siitä, että nyt viimein pääsin itsekin ns. kunnolla kokeilemaan harrastusta, jonka pariin olisi pitänyt päätyä jo vuosia sitten. Olin niin yllättynyt ja otettu kaikesta saamastani huomiosta, ja vaikkei vastoinkäymisiltä vältyttykään, tuo päivä on jäänyt mieleen tosi hyvänä! Siitä jatkettiinkin sitten samoilla hiuksilla keijokelluntaan eli Nightwish-risteilylle tapahtuman juntahtavista aspekteista välittämättä, ja kiva vuorokausi oli vain sekin.

Ariel ja ihanin hame.

Heinäkuu
Tuntuu että suuren osan heinäkuusta olin vain töissä, mutta ei paljoa haitannut, kun sademäärä oli melkein koko ajan sellainen että työmatkankin olisi voinut kulkea uimalla. Kuun alkuun saatiin kuitenkin pari hellepäivää, ja vaikken itse yleensä välitäkään mistään käristyskeleistä, kesävaatteiden pitäminen tuntui nyt mukavalta ensi kertaa vuosiin: painoa oli terveellisten syömistapojen omaksumisen ansiosta pudonnut tuohon mennessä 10 kiloa, ja jos johonkin asiaan olen tänä vuonna ollut tyytyväinen niin siihen. Anyway, superkuumina päivinä tuli mm. osallistuttua Shingeki No Kyojinin hengessä Tampereella pidettyyn Titaanipäivään (en mä mikään maailman suurin fani ole, mutta pitihän tuo käydä katsomassa kun järjestäjänäkin hääri eräs tuttu), samana päivänä olleeseen Lumous-festarin Dark Marketiin ja käytyä viiden vuoden tauon jälkeen Särkänniemessä jälleen toteamassa, että eipä tämä enää nykyään ole ehkä ihan meikäläisen juttu.
Loppukuusta vietin mökillä/mummulassa ihan huippukivan serkkuviikonlopun, jossa mukana menossa oli välillä myös toisen poikaystävä ja toisen yksivuotias jälkikasvu - nii'in, vähän on ajat muuttuneet siitä kun leikittiin Pokémonia tai kuvattiin videolle jotain omaa Idols-kisaa.
Melkoisen lopetuksen heinäkuu sai silloin, kun viimeisenä päivänä Ratinan stadionilla koitti bileet joista olin teininä saanut vain haaveilla: Nightwish, Children of Bodom ja Sonata Arctica kaikki samalla kerralla. Jo vuosia aiemmin tuon olisi kyllä sietänut tapahtuakin, mutta ei ole niin justiinsa, hauska päivä joka tapauksessa!


Elokuu
Koulut alkoivat, mutta minä jatkoin töitä ja kesäilyä, elokuussa kun se suvi suloinen tuntui säiden puolesta vasta kunnolla alkaneen. Kyseessä oli peruskoulun aloittamisen jälkeen ensimmäinen kerta, kun minulla ei syksyllä alkanut mikään koulu, ja tuntui kyllä hämmentävältä (ja vähän hassulta ja harmilliseltakin siksi, että tuohon mennessä olin ollut jonkin aikaa inspiroitunut pukeutumisessa juuri hienoisista koulupukuvaikutteista, mutta töitä varten nyt ei pahemmin päivän asuja auttanut miettiä. :D).
Kesän ainoa varsinainen festarini oli Flow, jonne suuntasin Florence + the Machinen vuoksi - vaikka setissä olisi ollut parannettavaa ja jopa se suurin suosikkibiisinikin jäikin puuttumaan, koettiin tuolla silti siistejä hetkiä.
Cosplayprojektini Traconia varten oli päässyt elokuussa viimein kunnolla alkuun, ja huh, että ne jutut sitten pyörivätkin mielessä. Onneksi rentoutumaan ehti loppukuustakin: olin saanut Inan ja Aleksin häissä tehtäväkseni pitää mm. heille vuonna 2015 grillibileet, minkä sitten toteutin mökillä - harmi vain, ettei itse aviopari lopulta päässytkään paikalle, mutta aina ei voi voittaa. :'D Myös tuota edeltänyt mökkeily Ninan kanssa oli tosi kivaa (ja ei saakeli, tulipahan reenattua puusaunan lämmitystä...)!

Flow!
Syyskuu
Ihan aluksi näin pitkästä aikaa Sannaa, joka oli kesäkuun lopulla harmikseni jälleen joensuulaistunut, ja kuun ensimmäisenä viikonloppuna koittikin sitten Tracon! Kivaahan siellä oli, vaikka ensi kerralla tiedänkin ottaa vähän chillimmin sen odotuksen ja valmistautumisen kanssa, sillä niin äkkiä tuollainen yksi viikonloppu on jo ohi. Tuohonastisista vapaa-ajan tekemisistä cosplay-asuni kokoaminen oli ollut hyvän aikaa prioriteetti numero 1, ja kun elämä oli palannut sulhastaan etsivänä hahmona pyörimisestä takaisin sulhaspiirakoiden PLU-koodien naputteluun töissä, päällä oli kyllä pieni, eksistentiaalinen hämmennys. Tuohon aikaan tuli kelailtua paljon myös sitä, miten melkein kaikilla muilla tuntui olevan elämän asiat koulun, tulevaisuuden ja ihmissuhteiden kannalta hyvin reilassa, kun taas minulla, no, ei. Ja mitä tuohon viimeisenä mainittuun osa-alueeseen tuli, loppukuusta vasta sainkin kunnolla lyödä päätä seinään Tiisun tahdissa niiden vuoksi.
Töitä riitti vielä melkein kuun loppuun, ja vapaalle vaihdoin rennon Jyväskylä-visiitin kautta, mikä oli kyllä mukava ja tervetullut asia.

Vielä kerran tämä kaveri.
Lokakuu
Olin jo pitkään haaveillut Saksassa muutaman kuukauden ajan asumisesta, mutta vielä töissä ollessani en ollut saanut sen hyväksi aikaan juuri muuta konkreettista kuin elokuussa yhteen hotelliin lähettämäni työhakemuksen. Au pair -hommat olivat olleet yksi mahdollisuus jota olin kuitenkin aina päätynyt epäröimään, mutta lokakuussa tein viimein kaiken varalta profiilin eräälle sivustolle, jotta nyt jonkinlaiseen alkuun päästäisiin. Perheethän alkoivat kohta lähettää meikäläiselle hakemusviestejä niin nopealla syötöllä, että pää oli mennä pyörälle - olin ihan ajatellut että se tulen olemaan minä joka tuolla yrittää saada huomiota muilta, eikä toisin päin. Eri tekemisvaihtoehtojen kanssa pitkään ongelmoituani alkoi siis näyttää viimein siltä, että aupairius olisi kokeilun arvoinen juttu ja muut väylät voisi unohtaa - kunnes aiemmin mainitusta hotellistakin päätettiinkin 1,5 kuukauden jälkeen viimein vastata jotain ja näyttää vihreää valoa, mutta olla kuitenkin kertomatta mitään hyödyllistä taas muutamaan viikkoon. Kävi välillä varsin turhauttavaksi, mutta onneksi halloween toi kuun lopussa muuta ajateltavaa!

Valaistus hieman hämää värien kanssa, mutta ehkä sen nyt kuitenkin W.i.t.c.h:in Williksi tunnistaa! Lapsuuden lempiasioiden muistelu, check, jotain halloweeniin jopa hyvin sopivaa eli noita-asu, check! 

Marraskuu
Olin varmuuden vuoksi hakenut kouluun syksyn haussa, joten kuun alkuun mahtui mm. pääsykoetta sekä Ninan kolmen päivän pituinen visiitti (niin paljon Game of Thronesia). Niiden jälkeen palaset olivat tarpeeksi kauan toisiinsa törmäiltyään viimein loksahdelleet sen verran hyvin paikoilleen, että minulla oli kuin olikin tiedossa tekemistä ja asuinpaikka Saksassa seuraavaksi puoleksi vuodeksi! TAMKista ei ollut tosiaan opiskelupaikkaa lohjennut, mutta ei paljon haitannut, kun hoitsuelämälle oli vaihtoehtona doitsuelämä. Lähtö koitti jo 10 päivän päästä asian sopimisesta, mutta hyvä vaan, ainoa hyvä asia marraskuisessa Suomessa kun onkin juuri muihin maihin vievät lennot. Ja no joo, terrori-iskuttomuus myös, mutta u know what I mean. 19.11. asetuin siis taloksi pienen bremeniläisen perheen luokse, jolle aloin työskennellä au pairina. "Hoidettavanani" on reipas ja vilkas 9-vuotias tyttö, jonka lempiruoka on sushi ja lempieläin yksisarvinen. Yksinhuoltajaisä tekee pitkää työpäivää, joten kotona tarvitaan joku pääasiassa laittamaan ruokaa ja olemaan seurana. Ensimmäiset puolitoista viikkoa meni lähinnä neljän seinän sisällä lapsen ollessa pitkään kipeänä, mutta ehdittiin sitä kuun lopussa mm. joulutorille! Yllättävän hieno kokemus.



Joulukuu
Aloitin kielikurssin, ja vaikka joka toinen hetki turhaudun jo tuttuihin asioihin ja joka toinen hetki taas ongelmoin liian vieraan sanaston kanssa, tulipahan viikkoihin vähän uudenlaista sisältöä.
Olin jo Suomessa huomannut että Florence + the Machinella on joulukuussa muutama konsertti Saksassa - Hampurin-keikka oli tänne päästyäni jo melkein loppuunmyyty, mutta onneksi on eBay jonka kautta sain hommattua vielä kenttälipun! Oli niin siistiä lähteä yksin pienelle reissulle, tavata uusia ihmisiä ja tosiaan, eipä se keikkakaan ollut ollenkaan huono.
Joulun vietin Bremenissä perheen sukulaisilla, minkä jälkeen nautin vuorokauden pari ylhäisestä yksinäisyydestäni ja rauhasta muun poppoon lähdettyä pidemmälle sukulointikierrokselle - ennen kuin kävin itsekin parin tunnin matkan päässä Braunschweigissa moikkaamassa kaveria vauvoineen ja miehineen sekä serkkua saksalaisine poikaystävineen, ja myöhemmin matkasin kimppakyydillä Wiesbadeniin vanhan isäntäperheen luokse, missä mm. juhlistimme vuoden vaihtumista. Vaikka aiempiin visiitteihin on liittynyt ikävämpiäkin hetkiä (varsinkin siihen ensimmäiseen), tunnen itseni tosi onnekkaaksi kun olen saanut tutustua tuohon perheeseen ja voinut palata heidän luokseen aina kerta toisensa jälkeen.


Saksassa elelen tällä tietoa kesäkuuhun asti, ja vaikka joissain asioissa toki haastetta riittääkin, ei minulla ole täältä vielä mikään kiire pois. Lähempänä asuvia kavereita ja jonkun kivan urheiluharrastuksen kun vielä löytää, ovat asiat aika hyvällä mallilla! Vielä esim. parissa muussakin B:llä alkavassa kaupungissa haluan jossain vaiheessa vierailla, mutta näyttäköön aika sitten paremmin, mitä kaikkea tulevina kuukausina onkaan vielä luvassa.
Suomeen palattuani kesälle on tiedossa mm. odottamani hääjuhlat (ja polttarit, oh my!) ja parista conistakin tässä jo haaveillaan, syksymmällä homman nimi ollee taas kouluihin haku - paljon tuntuu vielä olevan auki, mutta koitetaan pysyä positiivisena, kun nyt tähänkin asti on päästy. Bis später!