maanantai 30. joulukuuta 2013

2013

Vuosi on taas lopussaan, joten on aika perinteitä kunnioittaen vähän muistella jokaista mennyttä kuukautta!

Tammikuu
Ensimmäisenä tulee aina mieleen omat synttärit. Pyöreiden vuoksi pelkäsin jopa pientä kriisiäkin koittavaksi, mutta jotenkin sitä aina vain tottuu siihen kulloiseenkin numeroon. Ja jos numeroista osaa olla välittämättä, teini-iän voi vallan hyvin laittaa jatkoajalle kuten mäkin olen tehnyt - aikuisuus koittaa sitten joskus, jos koittaa.


Annan loihtimat muffinssijutut oli niin hienoja ja hyviä!


Helmikuu
Päivien muuttuminen taas valoisammiksi piristi vaan tuotakin talvea. Mitään hirveän erityisiä tapahtumia helmikuussa ei tainnut kyllä olla... No, kuun alussa ainakin oltiin auttamassa Annan koulutehtävään liittyneessä lumilinnajutussa, ja hiihtoloman alettua menin suoraan Ninalle Jyväskylään, jossa mm. käytiin Stam1nan keikalla.

Ihan kivoja oli noi valaistut jääveistokset joo!


Maaliskuu
Normaalisti inhoan kyseistä kuukautta: olet jo kurkkua myöten täynnä maassa edelleen hengailevaa lunta ja ärsytys asiaa kohtaan vaan tuplaantuu kun muistat, ettei se ole lähdössä siitä yhtään mihinkään ennen jotain huhtikuun puoltaväliä. Tämä maaliskuu kuitenkin sisälsi ihan superkivoja juttuja, nimittäin Amaranthen keikan lisäksi matkan Hollantiin Retrospectiin eli Epican 10-vuotisjuhlakonserttiin! Maassa tietysti sattui juuri tänä vuonna olemaan kuulemma kylmin kevät lähes 40 vuoteen ja koko reissu meni tosi huonoilla yöunilla, eli kävi se kaiken hauskuuden lisäksi välillä rankaksikin. Keikka oli kuitenkin helposti erityisimpiä ikinä: lähes kolmen tunnin setti orkesterin ja kuoron kanssa ja aaah, nyt on koko hoito vielä DVD:lläkin (johon liittyen, musta on rehellisesti sanottuna aika hienoa miten paljon me siinä näytään :D). Muistelen tota kyllä pitkään!


Bändin FB-seinälleen ennen keikkaa lisäämä kuva.

Huhtikuu
Monta kuukautta kestänyt harjoittelujakso koulussa loppui viimein! Ihan kuun alussa hiukseni olivat hetken aikaa vaaleanpunaiset, ja pidettiin luokan kanssa juhlat yhden vähintäänkin upeassa ja isossa kotikartanossa. Kuten puolet hiihtolomasta, pieni pääsiäislomakin meni kipeenä ollessa.

























Toukokuu
Ainoat kuvat ovat vapulta, joka sekin oli osin vielä edellisen kuun puolella. :D Näkyypähän ainakin taas pariksi viikoksi väriä vaihtanut pää. Koulu aiheutti ärsytystä, mutta kuun lopussa sain ensimmäiset näytöt kunnialla hoidettua ja sitten alkoikin kesäloma (mun osaltani tietysti kipeäksi tullen, mutta ei se mitään). Ja vaikka ensin oli näyttänyt vähän huonolta, sain kuin sainkin kesätöitä vielä toukokuun lopussa, mikä oli tosi jees!

Vappumeiningit ja kevätfleda.
Kesäkuu
Kuun alussa mun (vuosi sitten ihan viime hetkellä toteutumatta jäänyt) haaveeni kävi toteen: Nightwish ja Children of Bodom samalla festarilla, samana päivänä ja samalla lavalla. Sauna Open Air -päivä oli nimensä mukaisesti järkyn kuuma, mutta ei se mitään, kivaa oli. Tuona iltana Floor Jansen alkoi muuten tosissaan vakuuttaa jo muakin. Lempparit samalla kertaa -teemahan olisi jatkunut vielä Provinssissa ja Tuskassa, jotka syystä tai toisesta jäivät kuitenkin multa väliin. Muutakin perisuomalaista kesäjuhlintaa ehti onneksi harjoittaa vielä juuri ennen töiden alkua, nimittäin "Tinkimätön juhannus" Aten mökillä!





Heinäkuu
Työt alkoivat juhannuksen jälkeen, ja suurin osa heinäkuusta meni niissä merkeissä. Kun herätys koittaa kolmelta tai neljältä yöllä joka arkipäivä, ei päivätkään ole kovin toiminnantäyteisiä, vaikka työt olisivatkin jo puolenpäivän aikaan ohi. Luin aika paljon ja valaistuin kunnolla siitä, miten hyvää musaa Florence and the Machinella onkaan (siis enemmänkin kuin pari biisiä); en edes halua tietää, kuinka monesti Lungs tuli erityisesti tuossa kuussa kuunneltua. Lomalle pääsin taas loppukuusta, juuri parahiksi ennen Annan mökkisynttäreitä.

Valmiina rillaamaan!
"You're a lizard, Harry." Poikien itselleen järjestämää viihdettä seuraavana aamuna.
Toim. huom: yhtäkään liskoa ei vahingoitettu kuvauksissa.
Elokuu
Heinäkuun viimeisenä päivänä lähdettiin sellaiselle reissulle, josta oltiin päätetty jo vuotta aiemmin: Wacken Open Air. Vuotuinen Saksan-matka olikin tällä kertaa hyvin erilainen kuin edelliset, ja riittipä siinä erilaisuutta muihinkin aiemmin koettuihin asioihin verrattaessa: festareilla on toki käyty ennenkin, mutta ei koskaan jokaisen päivän edestä saati sitten leireilymeininkien kera. :D Aiheesta on olemassa jo kaksikin postausta ja en millään saanut edes niissä kerrottua kaikkea mitä tuostakin oli ja olisi mielessä, joten ehken edes yritä mitään sellaista tässäkään. Kuumuutta, ihmisiä ja pinta-alaa tuolla oli vähän liiaksikin asti ja kahden hengen reissuporukkammekin olisi voinut olla vähän isompi, mutta kyllä siellä nyt kivaakin oli. Etenkin illanvietot Norja/Hollanti/Kanada -miesten leirissä oli tosi hauskaa, ja viimeistä kertaa ennen taukoa koettu ja DVD:lle taltioitu Nightwish hyvä. Vaikka vielä viikon loma ennen kouluunpaluuta olikin tuon jälkeen paikallaan, ylpeänä voi sanoa olleensa tuollakin!


Taustalla olevista kengistä vielä tuossa vaiheessa molemmat ehjinä...

Onnelliset idiootit Showtime, Storytime -DVD:llä.
Syyskuu
Sateita lukuunottamatta syyskuu on ehkä yksiä kivoimmista ajoista vuodessa: helteet on ohi ja puut alkaa pikkuhiljaa vaihtaa väriä. Tänä vuonna siihen liittyi kuitenkin syyssääfiilistelyjä kivempiakin juttuja, sillä kuun puolivälin tienoilla kävin ensi kertaa Lontoossa! Vastaavaahan ei todellakaan pitänyt tehdä ennen jotakin seuraavan vuoden lomista, mutta Emilie Autumnin keväällä julkistettu Euroopan-kiertue aikaistikin siihen mennessä vasta ihan "no ehkä sitten joskus sillon" -asteella olleita suunnitelmia. Keikka olikin vähän epäkohteliaista ihmisistä ja liiasta F.L.A.G-painotuksesta huolimatta tosi hyvä, mutta kyllä Warner Brosin "The Making of Harry Potter" Studio Tour tuntuu jääneen muistoihin vielä sitäkin erityisempänä. Se vaan niin oli! Ja olipa vielä hyvinkin kiva, kun seurana ollut Mirakin ymmärtää asioita. Keep calm and. Kun miettii mennyttä vuotta ja muistelee, mitä sen aikana teki, Lontoo tulee kyllä aika lailla ensimmäisenä mieleen. Kolme yötä eli vain kaksi kokonaista päivää oli kyllä vähän lyhyt aika lomalle noinkin isossa kaupungissa, mutta onneksi pääsee toistekin!
Ja ai niin, syyskuun lopussa Children of Bodom soitti pitkästä aikaa Pakkahuoneella, eli keikkameininkeilemään pääsi vielä Lontoota lähempänäkin.



Jätetään tuon osuuden kuvat ihan vain tähän yhteen, sillä muuten kohta niitä tekisi mieli laittaa vaikka miten monta. Menkää itse paikan päälle ihmettelemään, ihmeteltävää meinaan riittää!


Lokakuu
Oltiin jo elokuun puolella saatu koulusta iso ja pirullinen homma deadlinenaan marraskuun ensimmäinen, ja no, kun aikaa oli jäljellä kaksi ja puoli viikkoa, oli se mulla aloittamista vaille valmis. Syysloma ei siis ollut mikään lomista lomamaisin, kun tuota sitten väännettiin välillä itkunkin kanssa ja vastapainona pahinta ahdistusta (sekä joskus vähän itse tekemistäkin) paossa katsoin leffoja. Hommaa työstä riitti koko loppukuulle.

Uusi viitta oli yksi lempparivaatteista. Sen kanssa oli tarkoitus ottaa parempiakin, syksyisiä kuvia, kunnes tuosta seuraavana päivänä tulikin sitten lunta...
Marraskuu
Liiketoimintasuunnitelmakansio tuli valmiiksi ensimmäistä päivää edeltäneenä yönä (hahah, voitinpas!), ja suuren helpotuksen lisäksi samana viikonloppuna pääsi pakanallisesti juhlimaan halloweenia. Muuten marraskuuta piristivät mm. odotetut DVD-julkaisut sekä Epicalta että Nightwishilta, mmm. Tukkakin vaihtoi väriä siniseksi, mutta koko ajan oli niin pimeää että todistekuvat jäivät ottamatta. :D Kuun viimeisinä päivinä pääsin näkemään Ninaa ensi kertaa sitten Wackenin, ja vietettiin oikein kunnolla pitkä ja laiska viikonloppu.



Joulukuu
Näin pitkästä aikaa The Soundsin, ja samalla viikolla päästiin katsomaan Hobittia jo ensi-iltapäivänä (ei tosin sentään ensinäytöksessa yöllä, heh). Muita ihmeellisyyksiä ei tässä ole niin ollutkaan, ja olen aika lailla ottanut lunkisti mm. tuijotellen kummallisia sarjoja, käynyt aleissa ja kirppiksillä ja innostunut uudelleen saleilusta. Joulu oltiin tuttuun tapaan kotona.

Ajantappoa Pakka(s)huoneen edessä: edes
jonkinlainen hiusväritodistekuva.


Ihana joululahja Annalta, voisin vaikka muuttaa tuollaiseen asumaan.
Koko vuotta pidän kyllä hyvänä, ja jaksan edelleen ihmetellä, että siihen sisältyi kolme ulkomaanreissua ja kaksi niistä mulle ihan uusiin maihin. Katsoo kehtaako ensi vuonna matkustaa enää koulumatkaa pidemmälle... Seuraava vuosi noin ylipäätäänkin tuntuu olevan vähän auki, sillä toukokuussa koulu loppuu ja valmistun ammattiin, hui. Pieni eksistentiaalinen kuumotus alkaa kyllä vähän jo nostaa päätään, mutta onpahan ainakin yksi asia varma: kovaa työnhakua luvassa!

Toivottavasti kaikki muutkin voivat olla tyytyväisiä menneeseen vuoteensa, ja että etenkin vuoden 2014 lopussa voi ajatella samoin!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pretty as picture, dancing the night away

The Soundsin Suomen-klubikiertue osui Tampereelle maanantaina (...), ja siellä olin tietysti minäkin. Sään kylmyydestä ja keikan ikärajallisuudesta ei ollut paljoa epäilystä, sillä kun siirryttiin Passionista Pakkiksen eteen 20 minuuttia vaille ovien avaus olimme ensimmäiset paikalla. :D
Olo eturivin keskellä ei kyllä hetkeen käynyt mitenkään turhan ahtaaksi, sillä saliin valui porukkaa aika verkkaisesti. Tunnin päästä Viktor & The Bloodin aloittaessa lavan edessä oli edelleen suht vähän väkeä, eli ei tosiaan taidettu olla ainoita, jotka eivät tienneet lämppäribändistä ennestään mitään. Ruotsista kertoivat olevansa, ja maanmiehiä (ja -naista) eli pääesiintyjää kehuttiin spiikeissä pariinkin otteeseen. Pukuihin sonnustautuneen ryhmän oma musiikki oli muistikuvien mukaan sellaista semikevyttä rokkia, jota itse kommentoisin sanalla ok. Ei missään nimessä mitään ns. vaikeaa kuunneltavaa, mutta ensi kertaa kuultavat biisit keikoilla nyt ovat aina niitä ensi kertaa kuultavia biisejä. Vaikka yleisön pääluku lavan edustalla taisikin keikan aikana pikkuhiljaa kasvaa, mukana oltiin silti lähinnä satunnaisin taputuksin, mikä nyt oli tietysti vähän sääli.


























Soitto ei kestänyt kuin puolisen tuntia, ja pääesiintyjää sai vielä odotella toisen puolikkaan. Eipä ole muuten aiempien Soundsin keikkojen yhteydessä tullut kuullun perusteella huomattua, että takana on Bodom-faneja ja juteltua heidän kanssaan aiheesta hetken, mutta kerrankos niinkin. :D
Anygays, yhdeksän jälkeen saatiin lavalle Äänten pojat ja Maja (tavaramerkkiensä tupakan ja miniminishortsien kera). Ensimmäinen biisi oli melkoisen yllättävä, nimittäin joka keikan vakkarislovari Night After Night rokkiversiona, mutta kivasti toimi. Ja yllätykset nyt eivät siihen loppuneet, sillä seuraavana kuultiin lopulta omastakin mielestä ihan hauskaksi ralliksi muodostunut Hit Me!. Jotenkin tuntuu, että vastaava olisi ehkä ollut enemmän paikallaan vasta myöhemmässä vaiheessa keikkaa, mutta joka tapauksessa kelpasi. Tuon jälkeen Song With A Missionilla palattiin taas vähän tutumpaan ja turvallisempaan.
En ole löytänyt illan biisilistaa mistään, joten muistikuvat lopun setin järjestyksestä ovat vähän hataralla pohjalla. Alkupuolella kuultiin kuitenkin ainakin 4 Songs And A FightSomething To Die For, Ego, Dorchester Hotel, Better Off Dead ja hitaampien sarjassa Wish You Were Here, joka sai mut ylitunteilemaan lähes vetistelyyn asti (ei ollut enää edes kovin mukavaa: seuraavan biisin alkamisesta sai oikeasti olla helpottunut).























Sen verran taustatietoa, että uusi levy Weekend oli itselleni vähän pettymys. Vaikka viimeksi nähdystä keikasta onkin kulunut jo aika tovi, odotus iltaa kohtaan ei ollut sen vuoksi niin suuri kuin olisi voinut. Uusista biiseistä taidettiin kuitenkin soittaa onneksi vain niinkin vähän kuin viisi, joista ensimmäinen single Shake Shake Shake ja myöhemmälle säästetty, ekan levyn rokimmat tunnelmat mieleentuova Outlaw toimivat livenä jopa ihan kivasti.
Bändin ja eritoten Majan esiintyminen oli tutun energistä ja yleisökin oli hyvin mukana, mutta jotenkin oma fiilikseni ei silti päässyt kohoamaan keikan alkupuolella sellaista "no ihan hyvää joo" korkeammalle. Aina ennen jo muutamaan ensimmäiseen biisiin on lukeutunut joku isoimmista lemppareistani ja bileet ovat olleet heti käynnissä, mutta tällä kertaa sellaisia ei vain kuulunut. Lähempänä puoltaväliä soitettu Painted By Numbers taisi olla Better Off Deadin lisäksi ensimmäinen yhtään innostavampi tapaus, mutta siitä eteenpäin homma jatkuikin sitten jo paljon parempana. No One Sleeps When I'm Awake sai ensimmäisenä aikaan kunnon "omg, tämä!" -reaktion, ja onkin jäänyt mieleen ehkä isoimpana kohokohtana. Sen lisäksi parhaita hetkiä olivat Living In America, Tony The Beat ja Hope You're Happy Now, ja nuo kyllä sitten olivatkin niin puhdasta Sounds-meininkiä kuin voi olla.
























Vaikka keikka ei kokonaisuutena ollut mulle itselleni ihan sitä samaa tasoa kuin melkein kaikki aiemmat, ihan hyvä se nyt kuitenkin, loppupuoli kun pelasti todella paljon. Sama ongelma on tuttu varmasti monille bändeille ja faneille: mitä enemmän levyjä, sitä hankalampi taktikoida biiseistä sellainen lista, jossa on sopivasti niin uutta kuin vanhaa, jotakin kaikilta levyiltä ja jotakin vähän kaikille. Tällä kertaa eritoten Queen Of Apologyn ja Seven Days A Weekin puuttuminen tosiaan harmitti, mutta ehkä vaikkapa seuraavalla festarilla sitten. Jos johonkin järkevän matkan päähän tulevat, niin eipä sellaista voi välistä jättää - kesällä siis toivottavasti (ja todennäköisesti) nähdään!