maanantai 28. marraskuuta 2011

Our season had come

Näillekin leveyksille saatiin nyt ensilumi!








Dream with the nomads of light
their dogs and their gods are all blind
Sing as the white pours from dark veins
bless all the earth that it paints




Taas sitä huomaa kuuntelevansa yhtä omista talvenfiilistelybiiseistään toistolla ja melkeinpä haaveilevansa yhtä typeristä asioista, kuin 15-vuotiaana konsanaan.
Oon hyvin varmasti kyllästynyt talveen jo helmikuuhun mennessä, mutta ei sen väliä, nyt voi kuitenkin iloita. :)

Varsin talviaiheisia juttuja harrastettiin myös menneenä viikonloppuna, kun olin la-su Turussa Miran ja Assin luona pikkujouluilemassa. Pirun hauskaa oli taas kerran, näköjään aina noiden eräiden ihmisten kanssa tuppaa olemaan, erityisohjelmaa ja muutakin oleilua myöten - naurettua tuli varmaan koko loppuvuoden edestä :D
Jokaisella oli hommana tuoda joku mielellään itsetehty lahja mukanaan, ja ne sitten arvottiin kaikkien kesken. Itse sain Sussulta kivan, kudotun kaulahuivin, ja omaksi, lopulta Saijalle päätyneeksi lahjaksi leivoin pipareita :D Ei ehkä kovin omaperäistä, mutta tällä leipomishistorialla ja ruuanlaittotaidoilla ylipäänsä tuokin oli jo hyvin arvostettava saavutus. Keksien koristelu oli kivaa:

Olihan tuossa mukana myös pari noin laajemmalti katsoen aika inside-koristeltua piparia, mutta jätin ne kuvasta pois etteivät turhaan hämäisi ketään. Ja se pellin etualan keskellä oleva pipari esittää muuten kynttilää.


Kuvailua harrastin oikeastaan vain rauhallisimpina hetkinä: tässä Nina ja Roosa Sonatan äärellä :D


PS. Postauksen talvinen harmonia (mikä niin?) on tottakai pakko rikkoa pienellä loppukevennyksellä, joka ei tietenkään liity mihinkään mitenkään muuten kuin siten, että mullekin näytettiin tää ensimmäistä kertaa lauantaina. Siitä lähtien on hyökännyt soimaan päässä aina kun sitä vähiten odottaa, ja tää nyt on vaan paras video taas vähään aikaan :'D



PPS. No kiitti nyt tästäkin. :W

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

"Suomi Finland peärgele!"

Eilen koitti yksi pimeän marraskuun musiikillisista valopilkuista: Stratovariuksen keikka Pakkahuoneella.

Kyseinen orkesteri oli meikäläisen ehdoton lempibändi siinä 13. ikävuoden tietämillä, mutta onkin ollut aina vain vähäisemmässä kuuntelussa varmaan viimeisen neljän vuoden ajan. Kai siinä jonkin sortin kyllästymistä tapahtui, ja tietysti näiden nykyisten lempparien löytämisen myötä tuli tajuttua, että voihan se ns. raskaampi musiikki olla hyvää muunakin kuin tuollaisena oikeinoikein powerina tuplabassarihölkkätilutuksena. Tiettyä lisäarvoa bändille mun silmissäni tuokin sen oleminen se ensimmäinen askel suomimetallin ihmeelliseen maailmaan :D
Mikään itsestäänselvyyshän se ei ollut noita lähteä katsomaan, mutta koska juuri lauantaille sattunut Jörgin jäähyväiskiertueen Tampereen-osuus sekä Mira, niin mikäpäs siinä nyt sitten. Myöhemmin sain vielä kuulla, että tuolla tullaan kuvaamaan DVD :'D Jokseenkin WTF, sillä juurikos mä vasta pääsin katsomaan Sonatan viime viikolla postissa saapunutta DVD:tä ja bongailemaan sieltä mm. omaa naamaani...

Ei me nyt oltu mitään koko päivän kestävää jonotusrupeamaa suunniteltu, mutta päästiin kuitenkin lähtemään matkaan vasta vähän ennen viittä. Automatkan ajan olinkin aika resseissä että no niin, siellä on jo joku miljoona ihmistä odottamassa, hieno juttu, mutta paikalle päästyämme vähän viiden jälkeen saatiinkin huomata ovien edessä hengailevan hurjat neljä ihmistä :'D Okei, olihan keikka K-18 ja kaikkea, mutta kyseessä kumminkin lauantai... Miten vain, ei valittamista :D
Ovien auetessa seitsemältä meitä ennen olleet ihmiset jäivät narikalle (Miran myös paikalle tulleet kaverit olivat kilttejä ja veivät meidän kamat), joten pääsin ensimmäisenä koko saliin. Jännä kun sinne eturiviin ei tarvinnut edes juosta :D
Lämppäriähän tuolla ei ollut jostain syystä ollenkaan, mutta bändin aloittamista sai kuitenkin odotella kaksi tuntia. Mulla oli kuitenkin psykankirja ja -vihko mukana (koe tiistaina, enkä oo lukenut vielä paljon paskaakaan :s), joten niitä nyt sai ajankuluksi koitettua silmäillä edes omantuntonsa hyväksi :D

Huomatkaa hieno kyltti :D Päätyi jälkeenpäin Miran haltuun.

Toinen mahollisimman kauhee ja toinen mahollisimman tui :D

Lopulta keikka alkoi, ja viimeistäänkin toiseen biisiin eli I Walk To My Own Songiin mennessä kyllä tajusi, etteipä tuonnekaan tullut turhaan lähdettyä. En oikein ollut osannut odottaa koko konserttia, ja viime päivinä tuli saamattomuuksissaan ajateltua esim. että hitto kun siinäkin menee yksi psykanlukupäivä hukkaan... Mietin myös että en varmaan tunnista isoa osaa biiseistä joita ne soittaa kun kahta viimeistä levyä ei ole tullut juuri kuunneltua, mutta eipä ollut keikalla siitäkään huolta - omasta tuotannostaan mulle ei-tuttuja kipaileita kuultiin vissiin yksi.


Oli kyllä varsinainen nostalgiapiikki kuulla pitkästä aikaa biisejä tyyliin Paradise, Coming Home (<3!), Eagleheart (siitä se kaikki aikoinaan lähti), Legions (ljdhksh vittujee!), Visions, Black Diamond, jostain viimeisenä kuullusta Hunting High And Low'sta puhumattakaan, etenkin kun osasi melkein kaikista sanat ulkoa. Yllättävän innoissaan sitä oli silloinkin kun näin Stratot Sauna Open Airissä 2009 soittamassa ennen Nightwishiä, ja tälläkin kertaa tuo oli vähintäänkin samaa luokkaa ellei jopa enemmän. Meininki olikin ihan saakelin hyvä suunnilleen koko kahden tunnin mittaisen setin ajan, joskin kolmen biisin cover-osuus nyt ei mulle henkilökohtaisesti mikään kohokohta tuolla ollut. Ihan kivastihan vaikkapa se Deep Purplen Burn toimi, mutta suurin osa noiden ajasta tuli kyllä vietettyä kamera käsissä.





Vaikka Kotis onkin jotain mille tulee toisinaan tietyssä seurassa vähän naureskeltua, oli se kuitenkin vaan jotenkin tui (? :D) kaikkine yleisönhuudatuksineen sun muineen. En tiedä voiko sanoa samaa vaikkapa Kupiaisen nahkahousuista tai Jörgin trikoista :'DD No ei vaan, ihan symppikset.



Hieno fiilis tuosta jäi, usein nuo tuollaiset "ai katos vaan, tonnekin ois huomenna lähtö" -keikat osaa vaan yllättää. Muutenkin tosi kiva idea koko Suomen-pätkä ennen Jörgin siirtymistä rumpujen takaa hoitamaan bisnespuolia. Auf Wiedersehen vaan! :)

torstai 17. marraskuuta 2011

Pöö

Jos joku vaeltava sielu on tänne viimeisen vajaan kolmen viikon aikana erehtynyt eksymään, tiedossa varmasti on, että meininki on ollut luokkaa kuolemanhiljainen. Muhun on iskenyt joku normaalia laaja-alaisempi saamattomuus, ja täten oon todennut paremmaksi vaihtoehdoksi pysytellä vain hiljaa sen sijaan, että yrittäisin väkipakolla pakertaa jotain kirjoitusta valmiiksi kun ei ole yhtään tuntunut siltä.
Lieneeköhän nyt sitten koeviikko kun on saanut mut taas välttelemään velvollisuuksia koneen äärellä istuen, tai jotain muuta, mutta päätin kuitenkin tulla kertoilemaan tänne edes jotain.

Marraskuun kaksi ensimmäistä päivää vietin koulun n. parikymmenhenkisen ryhmän kanssa jossain Vaasan ja Oulun välillä sijaitsevassa ruotsinkielisessä kaupungissa nimeltä Pietarsaari. Nyt joku taisi jo jäädä kiinnostuksen kivivyöryn alle, right? Ei vaan, se oli oikeesti ihan jees.
Homman nimihän on koulun eräs ruotsinkurssi, johon tulin jostain syystä ottaneeksi osaa viime keväänä. Saatiin jokainen oma ruotsinkielinen, tuota tiettyä lukiota käyvä kaveri, jolle viestitellä sähköpostilla sekä Facebookissa taitojensa mukaan ruotsiksi, ja he taas kirjoittivat meille aina suomeksi. Asiaan kuuluu myös tuo vierailu, kuin myös hyvin todennäköisesti loppukeväästä tapahtuva matka Tukholmaan.
Aluksi oli kyllä varsin jäätävää, sillä olin joutunut vaihtamaan oman seurani vanhasta meilikaveristani Fridasta erääseen Emmaan, koska edellä mainittu omisti kissan (yöpyminen meinaan tapahtui kaikilla sen oman kaverin luona). Hyvin kuitenkin tultiin lopulta juttuun, ja kummasti mäkin vain sain sitä ruotsia puhuttua.
Vaikka kaikki ohjelma vierailun aikana nyt ei mitään ihan huippua ollutkaan (käynti jotain veneitä valmistavassa firmassa? Öh, joo. Ruotsinkielistä opastuskiertelyä ja sen jälkeen munkkikahvien äärellä kuunneltua ja katseltua esitystä yrityksen historiasta ja erilaisista huvijahdeista kuunnellessa iski kyllä pieni Saksa -deja vu. Tuli vähän ironisesti aateltua, että eipähän tarvi enää sinnekään lähteä: vastaava paikka löytyy ihan Suomenkin sisäpuolelta... Kieltä nyt ei ymmärrä ihan yhtä huonosti eikä yhtä suuri "mitähän hemmettiä mä täälläkin teen?" -fiilis ole täysin taattu, mutta kyseessä on kuitenkin helpompi ja lompakkoystävällisempi vaihtoehto vastaavaan elämysmatkailuun :)) )... Mutta niin, kyllä sekin siitä sitten, illalla meillä oli hauskaa ohjelmaa noiden (muuten ihan hemmetin hienolla :O) koululla, ja seuraavana päivänä käytiin mm. jossain Marimekko-näyttelyssä sekä vähän kiertelemässä kaupungilla.


Noiden olisi myös tarkoitus tulla kahdeksi päiväksi Ylöjärvelle tammikuun alussa, ja ihan kyllä kiva juttu. Saa vaan nähä mitä tekemistä sitä täälläkin keksii, mutta no, onpahan tuossa onneksi toi Tampere vieressä :D
Omia kuvia reissulta mulla on ihan luvattoman vähän, enkä ole vielä saanut aikaiseksi vaatia asianomaisia lähettelemään omia otoksiaan, joten näillä mennään ainakin toistaiseksi.

Sori Anna, en mä tarkoituksella tunge mahd. paljon suhun liittyviä kuvia joka postaukseen, toi kirja nyt vaan on niin soma :D

Eipä siitä sen enempiä. Samaan syssyyn voisin tehdä vielä pienen haasteen, joka osoitettiin Ikisinkku-blogilla kaikille, jotka eivät ole sitä vielä tehneet :D Samalla saan vähän mainostaa, hehheh. Vaikkei ihmissuhdetouhut ole välttämättä mulle sitä ominta alaa, kyseessä on kuitenkin oikein hauska blogi (puhutaan siellä muustakin!) - suosittelen.
Itse haasteen ideahan on niinkin omaperäinen kuin kahdeksan (tämä on kyllä pakko vähentää viiteen, minen keksi mitään!) itseään koskevan faktan listaaminen, mutta kuka väkisin ja kaikin keinoin sitä hirveän ihanaa erikoisuutta haalii, sitä tikulla silmään.

1. Rakastan kissoja
...minkä vuoksi kova allergia osaa sitten tympäistä, ja kunnolla. En oo varma tulisinko välttämättä ei-allergisenakaan omaa kissaa hankkineeksi, meillä kun tuo Väinökin jo on (eikä lajilleen ominaisen pitkäikäisyyden vuoksi täältä luultavasti ihan heti lähdekään :'D) ja koska olen laiska, mutta kyllä edes noita muiden kissoja nyt pitäisi voida sietää. Samassa talossa kyseisten otusten kanssa pitemmän aikaa oleilu onnistuu vain harvoissa paikoissa, puhumattakaan sitten siitä, että niiden palleroiden kanssa voisi vaikka leikkiä, silitellä niitä, pidellä sylissä ja kuunnella ihan läheltä, kun ne kehrää.
Tykkään mä tietysti myös vaikka koirista, mutta en mä tiedä, kissat on useissa tapauksissa vaan vieläkin tuimpia. Tietystihän jotkut valittaa että yhyy, ne raapii, mutta eiköhän sekin yleensä ihan syystä tapahdu. >:)

2. Intohimona piirtäminen - niin siis ennen oli
Miksi keksin näitä vaan turhauttavista aiheista? :D No kuitenkin, piirtäminen oli tärkeä harrastus suunnilleen yläasteelle asti, enkä oikein tiedä miksi sitten ei enää nykyään niinkään. Kuvistunneille meni ihmisiä silloin ihan vapaaehtoisestikin, niin kai sitä sitten tuli nähtyä sen verran hienoa kädenjälkeä ihan noin lähimpien kavereidenkin kesken, että otti omalle itsetunnolle jos joku sitten piirsi mua paremmin :'D No en mä tiiä, voi kai ne kiinnostukset eri asioihin nyt ehkä muutenkin vähentyä vuosien saatossa.
Kyllähän sitä tottakai tulee vieläkin fiiliksiä että "nyt mä perkele kyllä piirrän jotain!", mutta valitettavan usein tääkin päätyy siihen, etten keksikään mitään kivaa ideaa ja heitän turhautuneena hanskat tiskiin. Samaa juttua tapahtuu myös käänteisenä, sillä joskus tulee saatua päähänsä hienojakin kuvia, joiden kohdalla turhautuminen alkaakin taas siitä kun se paperille ilmestyvä tuotos ei sitten vastaakaan sitä hienoa ideaa --> "vitut minä mitään osaa!". Okei, ei se tietty kriittisyyskään nyt varmaan huono asia ole, mutta jos sen lisäksi saisi mukaan edes jonkinsorttista sinnikkyyttä yrittää sitten kehittää niitä taitoja... Äh. Muistan että jos natiaisena halusin piirtää tietynnäköisen ihmisen,  siinä sitä sitten istuttiin askartelupöydän ääressä vaikka kuinka kauan ja aloitettiin sama aina uudelle paperille (mikä säästeliäisyys, häh? :'D) ties kuinka monesti, kunnes oli tarpeeksi hyvä :D
Tässä muuten taidetta niiltä ajoilta, olkaapa hyvät. Jonkinlaiset fantasiateemat näkyy kiehtoneen jo silloin, ja ah, mitä rohkeaa itseilmaisua! Kaiken maailman säännöistä vähät välittämättä Sanni 5v. sitä vaan piirteli menemään, ja kyllähän tuo merenneidon repliikki kieltämättä oikealta vasemmallekin luettuna toimii hienosti omana taiteellisen lisänään:

Prinssin kaljuuteen viitaten täytyy sanoa, että en varmaan vieläkään osaa kunnolla piirtää miehille hiuksia - lyhyitä sellaisia, siis :'D
3. Tulevaisuuskriiseily
...on mun kohdallani todellisuutta. Mitä itsepetosta olikaan lähteä lukioon kuvitellen että kyllä mä kolmessa vuodessa jotain keksin :'D Okei, oon mä tietysti jotain jo aatellut ja vielä sellaistakin mitä varten ei hirveästi tarvisi kirjoja päntätä, mutta sekin edellyttäisi ensinnäkin sitä, että saisi asiat tuon edellisen faktakohdan suhteen reilaan, joten eipä siitä sen enempää.

4. Penkkariasukriisi nro 1 ohi
...minkä moni jo tietääkin, mutta oon niin ilonen asuideastani että pakko siitä on täälläkin mainita. Enempää en kuitenkaan tällä erää sano, hähää! Vielä pitäisi saada kaikki tarvittava hankittua, ja siinä onkin sitten työtä :D
Oon mukana myös abivideoryhmässä (luultavasti näyttelen ihan vaan jotain random opiskelijaa, jos sitäkään, mutta anyway) ja rekkojen niiden koristejuttujen toteutushommiin mua myös kysyttiin, joten hauskaa hommaa on tiedossa koulunkin suhteen :)

5. Urheiluttomuus
En oo varmaan pariin vuoteen harrastanut mitään erityisen liikunnallista hyvin satunnaisia lenkkeilyjä ja viimekeväistä/-kesäistä lyhyttä pilateskurssia lukuunottamatta, ja se kyllä näkyy :'D Jos joku haluaa seuraa vaikka salille niin kertokaa ihmeessä, täytyy tässä kyllä alkaa kohta taas edes jotain tehdä.


Laitan haasteen eteenpäin ihan sillä ajatuksella, että se tekee, joka ei parempaakaan keksi :)
Nyt enkkua lukemaan, kiitos seurastanne tältä erää.