maanantai 10. syyskuuta 2012

Haastavaa maanantaita

It's all about Ava -blogissa oli esillä haaste, johon päätin itsekin tylsyyksissäni tarttua enemmän tai vähemmän itseoikeutetusti. Ohjeena on tuttuun tapaan useille rakasta hommaa eli omasta itsestään löpisemistä, tällä kertaa seitsemän faktan verran:

1. Vaikka yleensä karsastankin asioiden hehkutusta vain niiden kalliiden ja hienojen merkkien vuoksi, pitää silti myöntää että oman skootterini merkki (Vespa) vaikuttanee aika lailla siihen, ettei mun tee mieli vieläkään myydä kyseistä kapinetta pois. Tai no, tässäkin lienee pointtina pikemminkin rakkineen ulkonäkö kuin juuri se merkki, joten no...

2. Oon huomannut, että mulle on kertynyt pieni lista jonkinlaisia inhokkisanoja - osa jo pitkään olemassaolleita ja ns. oikeita, osa ilmeisesti puhekieltä rikastuttamaan keksittyjä. Vastustuskyky. Korvakarkki. Masuasukki. Yyh, nyt lopetan...

3. En tarkoituksella harrasta mitään yltiösäästäväisyyttä, mutta viimeisimmän talvitakkini olen hankkinut vuonna 2007 ja tämänkinhetkisen puhelimeni saanut lahjaksi vuonna 2006. :D Jälkimmäinen on tosin alkanut hieman ongelmoida joten uutta pitäisi kai ostaa - kinosti.

4. Mitä elokuviin tulee, mun on jotenkin hirveän vaikea listata suosikkeja mistään ns. vakavammista leffoista. Okei, tietysti on LotR, POTC (nelosta ei lasketa, hrr) ja vaikka vielä joku V niin kuin Verikosto juuri ja juuri, mutta jo siinä vaiheessa mieleen alkaa seuraavaksi tulla ehdokkaita lähinnä kevyemmästä kastista: Pocahontas, Kummeli Alivuokralainen, Keisarin uudet kuviot, Ice Age... :D Ehkä vastaavien suhteen ei sitten ole niin kriittinen, tai jotain.
Tietenkin voi aina sanoa ihan hyviä elokuvia, esimerkkeinä Marie Antoinette (kauneuden yliannostus), Brokeback Mountain (...no se on koskettava!), Kylä (jos haluaa pohdinnan aihetta) ja Moulin Rouge, mutta noista mikään ei ole sellainen, jolle kokisin mitään tarvetta vaikkapa omistaa DVD:llä tai mitenkään erityisemmin nostaa jalustalle esim. tykkäämällä Facebookissa. Näin ei kyllä ole noiden kolmen ensimmäisen jälkeen mainittujenkaan kohdalla, mutta got my point? Elokuva voi olla hyvä, mutta että jollekin lempileffalistalle pääsy? Sopii yrittää.

5. Mulla on synestesia. Numeroille ja kirjaimille on omat värinsä, ja väärän väristen merkkien näkeminen on ärsyttävää. :D Jostain syystä vokaaleilla on aina sanoista kaikkein vahvimmin esiin tuleva väri, kun taas konsonanteista vaikka X ja Z on tosi hailuja... Okei, näistä nyt voisi kertoa vaikka kuinka joten ehken ryhdy jokaisen väriä tässä listaamaan. Myös oikealle ja vasemmalle on omat värinsä, jotka ei edes liity sanojen kirjainten väreihin mitenkään, mikä on sinänsä jännä.
Putosin kuulemma taaperona ostoskärryistä pää edellä maahan, joten eihän sitä tiedä vaikka aivoista olisi tuhoutunut vaikka joku matematiikan osaamiseen tarvittava osuus, joka sitten korvasi itsensä jollain tavallista laajemmilla assosiaatioverkostoilla, selittäisipähän jotain. :'D

6. Joskus asian tullessa mieleen, mua edelleen vähän harmittaa, etten oo saanut kaverille ala-asteen lopulla lainattua W.i.t.c.h.-lehtikokoelmaani takaisin. No hei, olin sarjassa mukana heti ykkösnumerosta lähtien, lehtiä kertyi kymmeniä ja yhdessähän oli toimituksen palstan yhteydessä painettuna Tuomas Holopaisen nimmari terveisillä! Lyödäänkö vaikka vetoa :D

7. Luulin varmaan 10-vuotiaaksi asti, että oikea nimitys sellaiselle toilettilaukulle, isolle meikkipussille tai pesupussille (miksi sitten haluaakin sanoa) on hinttipussi. Vanhempiahan tuosta on syyttäminen: "no jossain Juicen vanhassa laulussa mainittiin "isoisän hinttipussi", niin se on jäänyt siitä puolivahingossa käyttöön", perustelivat porukat myöhemmin. Ei hyvää päivää. :D Jotenkin huvittavaa miten tuollaistakin sanaa sitten on voinut käyttää ihan neutraalilla sävyllä, mutta tervetuloa meille ja meikäläisen lapsuuteen. Tähän onkin sopivasti hyvä lopettaa.