keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Frozen moments in time

Päivityksiä on sadellut taas sellaisella tahdilla, jonka nopeudesta korkeintaan Väinö saattaisi olla ylpeä. Tulin nyt jakamaan kanssanne "edes" tämän, jota on nyt viimein ilmestyttyään tullut kuunneltua tänään pitkin päivää. Aijai.


Tunnun taas taantuneen suunnilleen 15-vuotiaaksi, jännittänyt hitosti enemmän kuin on terveellistä ja koittanut vaan jotenkin sisäistää sitä faktaa, että mä olen ylihuomenna näkemässä tuonkin bändin ensi kertaa kahteen ja puoleen vuoteen. Ei meinaa onnistua, luultavasti ei ainakaan ennen kuin intron ensisävelet kajahtaa Joensuussa ilmoille - bändin tullessa lavalle mä varmaan kuolen pystyyn.
Lauantainakin on tiedossa vielä The Soundsin keikka Helsingissä, joten katsellaan aikaisintaan sunnuntaina, vieläkö tytössä pihisee henki.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Penkkarit

Vaikka ihan jokaista noina kahtena päivänä otettua kuvaa en vielä olekaan saanut, olisi jo jonkin sortin penkkarikirjoituksen aika. Pieniä lisäyksiä tullee myöhemmin, mutta eiköhän noi yhteensä ~800 kuvaa nyt ainakin alkuun riitä :'D

Asun miettiminen alkoi meikäläisen kohdalla varsin ajoissa, ja ideoitakin oli monta. V:n (V niin kuin Verikosto - hävetkää, jos ette hahmoa tiedä), Tarja Turusen ja Helinä-keijun päihitti kuitenkin lopulta hobitti, ja kukas muukaan kuin Frodo!
Nätiksi laittautumisen (ei nähtävissä meikäläisen perushabituksesta...) ja näyttävien meikkien suurena ystävänä sydänveri oli kyllä vähän vuotaa, kun hahmon myötä piti heittää hyvästit ajatuksille esim. tekoripsillä ja muulla hauskalla leikkimisestä. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, ja Frodossa se koko idea nyt oli aika lailla enemmän se juttu, kuin se, kuinka ihanan kauniilta mä tulisin näyttämään: onhan siinä nyt itseironiaa pukeutua hobitiksi, kun on koko ikänsä saanut kuulla, että hemmetin pätkä. Ja etenkin Sormusten herra -leffat nyt vaan on ehkä parhaita ikinä.

Aikaa sen kasaamiseen meni, ja vaikkapa Helinä-keijun suhteen olisin kyllä päässyt pirusti helpommalla. Itseä ja kuulemma muitakin miellyttävä lopputuloksesta kuitenkin tuli, ja sillähän tässä on väliä:

Perus Elijah Wood -ilme ei oikeen lähtenyt, mutta parempi mun omakin pelokas katseeni, kuin ei mitään. :D


- Miekka, tekokarvat (= "Lindholmin parta" :D) ja kokoon saksimani peruukki Punanaamiosta
- Viitan solki eBaystä
- Sormus Sutulta lainattu, alkujaan ulkomailta ostettu
- Paita GinaTricot'n aleista
- Housut ja auton lavalla päälläpitämäni takki kirpparilta
- Viitta itse tehty, tosin Annan ja äitin avustuksella :D ("Mitä mä tälle koneelle nyt tein?!")
- Liivi meiltä kotoa

Rekka-ajelun (kyseessä on kyllä tarkemmin ottaen kuorma-auto eikä rekka, mutta abirekka-sana nyt on kansanomaisesti tarttunut munkin kielenkäyttööni) ja illalla koittaneen risteilyn lisäksi hommaan kuului ns. potkiaiset koulun auditoriossa ja pieni kahvittelu ruokalassa.

Mitä tuohon "abi-show'hun" tulee, kahtena aiempana vuotena tilaisuus on ollut varsinaista nauruterapiaa niin abivideoiden kuin ohjelmankin ansiosta. Tälläkin kertaa video oli loistava (no kai kun mä olin siinä itekin pienesti mukana, ehehe), mutta jos suoraan puhutaan, niin muussa touhussa olisi kyllä ollut parantamisen varaa.
Sen jälkeen kun abit olivat saapuneet saliin ja asettuneet istumaan (ja muutama vieläpä lattialle, koska kaikille ei ollut edes tilaa penkeiltä), tilaisuuden juonto alkaa ylimieliseen ja välinpitämättömään tyyliin suurin piirtein näin: "Me nyt koitetaan tässä jotain musiikkeja laitella, te varmaan tiiätte paremmin kuin me, mitä pitäis tehdä". Laitettiin sitten video pyörimään, ja vaikka saatankin kuulostaa ilkeältä, niin kyseinen video olikin ryhmänohjaajien hyvästelyn lisäksi ainut tilaisuudessa kunnolla tehty osuus. Oikeesti.
Olihan siinä toki vielä yksi hauska ohjelmanumero, jossa Biisikärpäsen tyyliin lavalle joutuneet ihmiset jatkoivat taustalla soineen kappaleen laulua sen pysäyttämisen jälkeen - mutta vain toi yksi! Aiemmilla kerroilla mukana on ollut esim. pieniä kilpailuja ja muita tehtäviä, siis mitä helvettiä, ei olisi varmaan ollut niin vaikea keksiä jotain muutakin tai ihan vaan kopioida muiden aiemmin tekemää. Biisikärpäshommaankin pääsi tosiaan mukaan vain kourallinen ihmisiä.
Tämän jälkeen jaettiin leikkimielisiä stipendejä, joista moni oli kyllä varsin osuvia, ei siinä mitään. :D Ongelmana vain se, että hemmetti, on meidän koulussa muitakin abeja kuin vain ne, jotka kuuluvat yhteen tiettyyn porukkaan, joiden nimet moni tietää ja jotka pitävät itsestään ehdon tahdon eniten meteliä! Potkiaisia järkkäävänä kakkosena olisin kyllä itse koittanut hankkia vähän enemmän tietoa ja keksinyt kategorioita, joihin sopii väkeä muistakin. Onneksi video tosiaan kesti suht pitkän ajan eli 24 minuuttia, sillä muuten aikaa olisi jäänyt muun ohjelman vähäisyyden vuoksi ihan törkeen paljon yli.

Penkkarit on aika suurella osalla vaan kerran elämässä, joten pitäisi se tilaisuus nyt kanssa tehdä sen arvoisesti, eikä vähän sinne päin ja vasemmalla kädellä. Mullakin oli tuota asua kootessa ja tehdessä ajatus, että "kunnolla saatana", ja ei olisi varmaan paha juttu vaatia homman järjestäjiltä samaa. Odotukset taisi olla aika korkealla, ja no, kovastihan tuohon valmistauduttiin - moni muukin oli kuitenkin tilaisuuteen vähän vähemmän tyytyväinen, so it's not just me.
Ehkä nyt ei kuitenkaan kannata enempää aiheesta valittaa, sillä tähänkin mennessä alkoi jo ketuttaa tarpeeksi lujaa.
Ja eihän toi show nyt ihan täysi farssi ollut, sillä toistan vielä, että video oli pirun hyvä. Vaikka itse tiesikin jo idean ja sen mitä se muutenkin pitää sisällään, mukana oli kuitenkin mullekin vielä ennennäkemättömiä yksityiskohtia, joille ei voinut kun vaan nauraa - ja ihan siinä hyvässä mielessä :D
Hienoa oli myös kuulla yleisön oikeasti nauravan ja taputtavan niille jutuille, etenkin sen oman, screenille päätyneen ideani suhteen. Voin vaan kuvitella, millaista se on joidenkin ihan kunnon elokuvien tekijätiimeille saada jotain viihdyttävää aikaiseksi.

Näytän lavallaolemiskuvissani söpön, pienen hobitin sijaan joltain huomattavasti karummalta (alaviistosta otetut kuvat </3), joten tässä dokumenttia vähän kaikesta muusta:

Hobitoitumista.
Karvaa, perkele :D
Keski-Maa edustaa! Antulla perus Legolas-ilme :D "This school is old... Very old."
PS. Kommentoi jos kuva pitää poistaa - ei tosin kannata huolia, sillä kuka näitä lukee.

Keski-Maan paras majatalo: Ylöjärven lukion ruokala.
Tonnekin vielä Aragorn jonnekin nurkkaan piippua polttelemaan, niin johan ois :'D
Rebekka =)
Ja Anneli!
Tää(kin) kuva on ihan kamala, mutta kenenkään muuhun kuin Heikkiin verrattuna hobittiuskokemus ei oo kyllä noin voimakas!
Ajelut - sanotaan nyt vaikka että autoilla - oli yllättävänkin hieno juttu. Aluksi into tuohon ei ollut mainittavan korkealla, kun omille, vanhoille kouluille suuntaavat kulkuneuvot oltiin ehditty varata aika lailla täyteen. Laitettiin sitten tyttöjen kanssa nimet Veittijärvelle, Vahantaan ja Mutalaan (paikka, jonka nimelle ei-paikalliset aina lollaa) menevien autojen kyytiläisten huomattavasti tyhjempään listaan, jotta nyt edes pääsisi heittelemään sitä karkkia lavan reunoilta.
Kun menopelien kyytiin sitten kavuttiin, jotenkin se fiilis siinä vaan parani kummasti. Ympärillä oli kivoja ihmisiä, mulla oli hyvin vaatetta päällä, meidän pieniväkisellä lavallamme oli hyvä henki, kellään ollut ahdasta eikä mukana ollut ollenkaan porukkaa, joiden touhu olisi mahdollisesti alkanut vituttaa. Pakkastakaan ei ollut kuin ehkä kuutisen astetta, ja aurinko paistoi!
Tuossa kohtaa ymmärsi kyllä ihan hyvin, miksi monille juuri ajeluosuus on penkkareissa se the juttu.




Vaikka nyt vähän perämettässä oltiin, se ei oikeasti haitannut - hyvä oli vastaanotto joka paikassa :D Ihan hämmästytti kuinka innoissaan lapset jaksoi olla karkeista, mutta mikäs tuossa, mielelläänhän niitä heitteli.
Yhdenkin kyytiläisen mukaan koko kuutena vuotena, jotka hän Mutalan koulussa ala-asteella vietti, siellä ei käyneet penkkariautot kertaakaan. Eipä siis huono homma, että sinnekin päädyttiin!
"IS: Banaani raiskasi Marion ja Luigin penkkareissa Ylöjärvellä - katso kuvat!"
"Heppamies, anna karkki!"
Abikylttien (vai miksi noita lärpäkkeitä pitäisikään sanoa) tehtailussa sattui aika kivasti niin, että tekijätiimi koostui omasta porukasta :D Itsekin pääsi niissä vaikuttamaan, ja tehdessä oli varsin rento meininki.
Yhdeksi teokseksi mulla oli ideana "IMABINAERUM - mielikuvituksen voimalla tylsien oppituntien läpi!", mutta... :DD Okei, ymmärrän kyllä, ettei se välttämättä ihan kaikille aukeisi.
Turisaksen "Stand Up And Fight" muutettuna muotoon "Sit Down And Write" ja Stam1nan "Sensorien (= ex. "Valtiaan") Uudet Vaateet" olisivat olleet hyviä myös. Ne nyt tuli keksittyäkin toki vasta vähän myöhässä, joten niin.
Tässäpä kumminkin näitä Y-lukion aikaansaannoksia tältä vuodelta, olkaa hyvät, jos suinkin kykenette:

Tälle olisin olettanut hieman huolellisempaa toteutusta, mutta no, osa pojista teki kuten parhaaksi näki. :D Kielelliset virheet ja tönkköydet oli muuten tarkoituksella tehtyjä.
Tytön puhekulpa olisi näin jälkeenpäin ajateltuna toiminut paremmin vähän lyhyempänä, ja joku "Oi Laaman henki, toivoisin hyvää työpaikkaa lukion jälkeen" olisi ollut riittävän järjetön toive.
Tytön piirsin minä, ja vaikka tää kiva kyltti onkin, ensin kyllä luulin siihen tulevan vähän enemmän väriä ja täytettä. Porukkaa tuntui kuitenkin viimeisen urakkapäivän lopuksi kiinnostavan enemmän pitsalle meno, joten. :D

Meikäläisen idea! Soini tosin tuli muiden ehdotuksena, siitä en ota vastuuta :D
Mitään erityisen poliittistahan tässä ei ole takana, piti vain tuota "Siis mikä tahansa Tampereen lukio on parempi ku Y-lukio" -ajatusta vastaan vähän hyökätä.
Ehkä kivoimmat loppuun. "Sen lisäksi, että lukiomme on Ylöjärven ainoa lukio, se on myös paras lukio!"
Sopii vanhan koulun lopettamiseen! Siihen uuteenhan me ei, tietenkään juuri ja juuri enää päästy :D
Vielä äkkiä ajeluiden jälkeen otettu ryhmäkuva, josta tosin puuttuu huomattava osa väkeä :'D Onpahan ainakin vakkarilla hengailupaikalla otettu, jos ei muuta!
Nysseä oroteltiin. Tuli muuten vähän yllätyksenä, miten kivalta mun tukan väri (ainakin noin ulkosalla) näyttääkin :D No anteeks, kun ite sanoin.
Minäjee bussissajee.
Bussimatkalla kohti Turun satamaa väsymys alkoi vähän muistuttaa olemassaolostaan (ai miten niin yo-kuunteluita kolmena peräkkäisenä, aiempana päivänä ja mitkä univaikeudet?), mutta kyllähän se siinä nyt sitten jotenkin meni.
Moni alkoi jo ennen päämäärään pääsyä olla ns. juhlakunnossa ja osa jo sen tuolla puolen, itse taas en jaksanut edes juoda paria tarjottua hörppyä enempää. "Ehtiihän sitä", ja kyllä sitä sitten ehti.
Vaikka terminaalin infernaalisessa ruuhkassa odottelu ei kovin lupaavasti meininkiä nostattanut (ja ai mikä siinä meidän lähettyvillä jo siinä vaiheessa oksentanut sankari?), kyllähän siellä itse risteilyllä sitten kivaakin oli. :)



Lol.
Meillä oli muuten tyttöjen kanssa vähän tuollaista merimiestyyppistä pukeutumisteemaa risteilyn alkuvaiheiksi, mutta yhteiskuvan otto jäi jonnekin. Näkyypähän tuosta sentään jotain!

Hyttikaverit karaokebaarissa.
Tinakenkätyttöä tunteella.
Oli tuolla toki paljon niitäkin hetkiä, kun fiilis vaan ei jotenkin päässyt niin korkealle. Siihen oli syitä, joita nyt en jaksa sen kummemmin selostaa, ja laivoilla nyt on tietysti käyty vaikka viimeisen vuoden aikanakin ihan tarpeeksi :D Muutenkin mulle "hyviin bileisiin" riittäisi vaikka joku pieni tila jossain ja joku kymmenen ihmistä sinne, ei siihen mitään paattia, ja satoja, tuntemattomia humalaisia tarvittaisi. Mä en oikein tajua edes baarien suurta hehkutusta.
Tuolla se meininki oli aika lailla sellainen, että porukka oli aina vähän hajallaan, hukassa oli milloin kukin ja niin edespäin. Pienistä asioistahan se hyvä tunnelma on yleensä kiinni, ja no, tällä kertaa näin. Ei kuitenkaan kaduta yhtään että mukaan tuli lähdettyä, once in a lifetime -homma tämäkin! :)

Siinä missä torstai oli arvatenkin aika bileilta, perjantaina Tukholmasta päin takaisin seilatessa aika käytettiin lähinnä kiertelyyn, hytissä loikoiluun ja tietenkin syömiseen. Hyvin jees.


Vauvoja.

Yksi päätyi Annalle ja Naamalle adoptioon. :D



Ehkä oon nyt lätissyt tarpeeksi, ainakin kuvien ansiosta postauksesta meinaan näyttää taas paisuneen aika eepos.
Toivottavasti valitusten johdosta ei nyt saanut sellaista kuvaa, että suunnilleen koko päivä ja vielä sitä seuraavakin olisi ollut ihan perseestä - ei todellakaan olleet, vaikkei nyt joka hetki ihan täydellisyyttä hiponutkaan. Ikimuistoisia tapahtumia ja aikojahan nää kuitenkin on! :)

Semmonenkin vielä piti mainita, että vaikka oonkin pitänyt kaikkia cosplay-juttuja vähän ihme touhuna (ja niin, tässä kohtaa siis painotan, että mikään itse harrastamani ei ole varmasti kenenkään muun näkökulmasta lähelläkään kuvausta 'ihme touhu'...), niin jotenkin tuota Frodo-asua kootessa tuli kyllä aateltua/tajuttua, että no onhan siinä hommassa varmasti mieltä.
Pieni pakkomiellehän toi mulle oli, ja kun se viimein tuli valmiiksi, olisihan sitä tykännyt olla sen kanssa vielä enemmänkin esillä (ainakin paikallislehden penkkarijuttuakin lukiessa meinasi jopa vähän harmittaa, etten itse päässyt siihen haastateltavaksi :'D No joo, näyinpähän siinä sentään viime vuonna wanhoista tehdyn jutun yhteydessä, edes jotain siis tähän "kattokaa mua ja sitä mitä mulla on päällä" -tarpeeseen). En nyt ehkä veikkaisi, että mua mistään seuraavasta Traconista tai Animeconista (mitä mää noista tiärän) ehkä bongaisi, mutta laajentuipa ajatusmaailma taas vähän.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Wherever my road goes

Ensin mun oli tarkoitus ottaa edes joku noista enkunkirjoista ja alkaa pikku hiljaa kertailla sanoja, ja tälle oli myös vaihtoehtona jonkin sortin kotikutoinen lihaskuntotreeni (miten kummalta yksi sana sitten voikin näyttää mun kirjotuksissani? Kaiken lisäksi tuo on vielä ihan totta :D).
Tänne kirjoittelu alkoi kuitenkin houkutella hieman kumpaakin tekemistä enemmän, ja kun internetin kutsu kerran alkaa saada kunnolla otetta, siitä nyt on tunnetusti äärimmäisen vaikea enää pyristellä irti.
Mielessä oli mm. listata vaikkapa allekirjoittaneen silmää ja ehkä muitakin aisteja miellyttäviä mieshenkilöitä (ja tämän nyt ei olisi ollut tarkoituskaan liittyä yhtään mihinkään). Päädyin kuitenkin vastaavien aiheiden sijaan kertoilemaan sellaisesta jännästä asiasta, kuin omat, mahdolliset tulevaisuudennäkymät ja muutkin ajankohtaiset kuulumiset! Hyvin lukiopitoista scheissea, paetkaa vielä kun voitte.

Kirjoituksiahan alkaa olla tiedossa jo ensi perjantaina, ja sitä seuraavalla viikollakin noita kielten kuunteluita olisi tarjolla kolme. Eritoten jälkimmäisten suhteen on vähän epävarmat fiilikset, sillä noiden miljoonien kuunteluharjoitusten perusteella se tuntuu olevan niin pienestä kiinni, että pystyykö siellä olemaan luisumatta omiin ajatuksiinsa edes sekunnin ajaksi - siinäkin kun voi jo mennä se keskeinen juttu ohi.
Parasta mitä noita varten nyt voi tehdä, on luultavasti koittaa nousta kuuntelupäivänä sen verran aikaisin, että ehtii kunnolla herätä kokeeseen mennessä. Oon myös koittanut vähän etsiskellä eritoten jotain saksankielistä musiikkia kuunneltavaksi, tähän mennessä tosin aika kehnoin tuloksin. En tiedä, kertooko se enemmän musta, siitä musiikista vai ihan vain siitä kielestä itsestään, että tähän asti kuunneltavinta materiaalia on tarjonnut Equilibrium - kyseessähän on siis tietenkin biisejä, joiden lauluista ei saa mitään selvää :'D
Ainahan voi toki turvautua Disney-musaan tai jotain, sieltä niitä hyviä biisejä millä tahansa kielellä ainakin löytyy, jos ei muualta. Esim. nämä, toinen muuten vaan hyvä, ja toinen jotain melkein eeppistä:






Tuo ensi viikon juttuhan on sitten jo äidinkielen tekstitaito, ja sekös vasta ikävää onkin. Äikässä oon pärjännyt kyllä hyvin, keskiarvokin sillä on näistä lukion aineista (sitä yhtä käytyä filosofiankurssia lukuunottamatta :D) paras, mutta se taas on enemmän tuon esseepuolen ansiota.
Tekstitaito on varmaan kehitettykin osastoa "jee oon lukiolainen, osaan helvetisti kaikkea, millä ei ole mitään merkitystä, mutta millä voin kuitenkin yrittää päteä" varten, ja tuntuu ainakin musta jokseenkin turhalta. Voihan tietysti olla ihan hyödyllistä tajuta asioita ja kielen keinoja, joilla vaikka joku mainosteksti suhun yrittää vaikuttaa, mutta miten hitossa siitä tulee muka hullua hurskaammaksi jos osaa eritellä vaikka jonkun runon rytmiä, "motiiveja" tai "teesejä"? Jos niitä runoja nyt on johonkin tarkoitettu, niin luultavasti kirjoittajan omaksi terapiaksi tai lukijan pohdittavaksi merkitystensä vuoksi - ei siihen, että niistä listattaisiin turhia asioita, kuten että "tässä on loppusoinnut ja tämä on ABAB-kaavassa"!
Voihan tuohon toki valmistautua vaikkapa kertaamalla mitä milläkin erittelyn termeillä tarkoitetaan jne, ja aihettakin kyllä on, sillä jostain "teesistäkin" mulle tulee mieleen lähinnä Wittenbergin kirkon ovi. Myös tuuria tietysti tarvitaan, ettei nyt sattuisi eteen jonkun aikoinaan ihan vakavassa mielessä kirjoittamaa tekstiä, jonka mä käsittäisinkin vaan ironiseksi. Ei sitä koskaan tiedä...

Ei kuitenkaan sillä että mua jotenkin hävettäisi saada tekstitaidon puolesta huonompi arvosana kuin äikänjutuista yleensä, mutta kun sekin tosiaan vaikuttaa aika lailla koko aineen kokonaiseen ja lopulliseen arvosanaan. Jos mulle sattuu esseepuolelta jokin hyvä aihe, niin opettajan mukaan on tsäänssit vaikka L:ään, mutta jos feilaan tekstitaidon, niin sitten ei tule välttämättä edes E:tä. Noista ällistä haihattelu on joo typerän kuuloista, etenkin jos toiveissa on monta vastaavaa, mutta kyllä mä nyt ainakin sen E:n haluaisin. Eipä nyt pidä silti tuotakaan etukäteen pelätä, ja ainahan voi uusiakin, jos tarpeeksi pahasti menee penkin alle...



Okei, alan tylsistyttää näillä ylppäriasioilla jo itseänikin, joten ehkä on parempi etten edes mene aiheeseen psykologia, ja kuinka pelottava asia sen kirjoittaminen taas on.
Ilmassa lienee kuitenkin jonkinlaista henkistä masokismia, sillä kuten aluksikin uhkailin, seuraavana aiheena on lukion jälkeiset suunnitelmat. Ja, hmm, tähän nyt liittyy aika suuresti se, ettei mulla mitään kovin suunnitelmallista suunnitelmaa ole.
Hakea aion tietysti useampaankin paikkaan (voisi muuten hakemisiin liittyviin asioihinkin perehtyä kohta vähän paremmin...), mutta ei noista yksikään mikään sydämen asia kyllä ole. Jos mikään järkevä nyt ei tunnu erityisen kiinnostavalta, niin mitäs muutakaan sitten tehdä, kuin koittaa edes johonkin? Oonkin nyt miettinyt koulutusaloja ja ammatteja, joiden ajattelu nyt ei saa ainakaan heti kättelyssä aikaan jotain inhoreaktiota - ei tietenkään sillä, että voisin erityisemmin kuvitella olevani kuin kala vedessä jossain yliopistossa, mutta parempi edes koittaa.

1, Kielet on ihan kivoja, ja koska kielellinen ilmaisukin kuulemma yleensä onnistuu, kääntäjän homma ei välttämättä olisi kovin paha. Minkälaisia tekstejä sitä sitten kääntelisi, sitä en tiedä, mutta jotain. Laulujen lyriikoiden kääntäminen kuulostaisi jotenkin tosi hienolta hommalta, mutta luultavasti siihen tarvittaisiin vähän enemmän runoilijan ja sanoittajan vikaa, kuin mitä mussa on. Voihan tuota tietenkin yrittää tehdä vaikka omaksi ilokseen jonain yön pimeina tunteina, vaikkei niitä tekstejä kukaan ikinä näkisikään, saati sitten laulaisi. Onhan sitä jo jotain hyvin, hyvin vähän raapusteltukin, ja pitää kyllä todeta, ettei se turhan helppoa hommaa ole :D
Mahdollisen kielitaidon käyttämisen lisäksi kielet kiinnostaa ihan aiheena ylipäänsäkin, eli juuri kaikki sukulaisuudet (tai niiden olemattomuus, esim. suomi), alkuperät, vertaileminen... Jne. Tuskinpa musta olisi kuitenkaan miksikään kielten tutkijaksi, vaikka aiheesta kielet saakin varsin paljon omaa "jännä"- ja "miksi?" -pohdintaa aikaiseksi :'D Ja jos nyt ylipäänsä jotain kieliin liittyvää alkaa opiskella, niin luulisi nyt että siinä samalla tulee käytyä aihetta laajemminkin, kuin vain siihen pääjuttuun liittyen.

2. Kääntämisjutut on toistaiseksi ainut yliopistossa opiskeltava ala, johon oon ainakin nyt aatellut hakea (vaikka eihän sitä koskaan tiedä, äiti nyt yrittää tyrkyttää mulle esim. puheterapeutin koulutusta - hieno juttu, hädin tuskin osaan itsekään puhua). Myös ammattikorkeaan taitaa lähteä hakemus, nimittäin sairaanhoitajan koulutukseen (tai johonkin vastaavaan, helvetti miten vähän mä näistä tarkkaan tiedänkään).
Okei, kuulostaa vähintäänkin karulta, mutta siitä nyt voi kuuleman ja lukeman mukaan erikoistua ja suuntautua niin moneen, joten koitetaan nyt edes.
Mikään vanhusten vaippojen vaihto nyt ei välttämättä olisi the juttu, mutta erityisesti lapsen kehityspsykologia on ainakin lukion kurssien perusteella osoittautunut sen verran kiinnostavaksi, ettei juuri lapsiin liittyvä työ olisi välttämättä hassumpaa. Tai en minä tiedä. Katotaan. Yläasteella olin päiväkodissa tetissä, eikä se oikeasti niin paha ollut.

3. Sitten taas vähän ehkä taiteellisemmalle puolelle: yksi ammatti, joka vaikuttaa kiinnostavalta, mutta josta en rohjennut mainita esim. opolle, olisi tatuoija. Tässä ainakin pärjäisi ilman mitään "akateemista ummetusta", mikä ei olisi huono juttu lainkaan: mä en erityisemmin ole näitä lukuihmisiä.
Tykkään kauniista tatuoinneista, oon myös tykännyt piirtää, ja tuossa tapaisi monenlaisia ihmisiä sekä pääsisi tekemään jotain, mikä ihan kirjaimellisesti olisi vielä nähtävissäkin. Hämeenlinnassa olisi tarjolla oikein koulutustakin, johon voisi yrittää - eri juttu sitten taas, pääseekö sisään. Vaikka joskus hyvillä fiiliksillä saatankin pitää itseäni nyt ainakin keskitasoa parempana piirtäjänä, ei se enää ole mulle samanlainen intohimo, kuin joskus nuorempana oli. Jonkinlaista innostusta voi tietenkin koittaa vielä saada takaisin, ja koko ajanhan tässä on aikaa koittaa kehittyä.

4. Kaikista uusin lisäys jatkokoulutusajatusteni sekalaisessa seurakunnassa on maskeeraaja.
Joku ns. tavallisten kauneusmeikkien tekeminen nyt kuulostaa vähän tylsältä, mutta sellainen teatraalisempi ja taiteellisempi meininki voisi olla enemmänkin kuin jees. Tykkään ihan törkeästi monista Make up storen mainoksista ja näyttävistä muotikuvista ylipäänsäkin, ja moni on päätynyt huoneen seinällekin asti... Sinänsä jännä, etten ollut ennen joulukuisia Studia-messuja tullut juuri ajatelleeksi, että mitäs jos sitä päätyisi itsekin tekemään samantyylisiä meikkejä vastaaviin kuvauksiin, tai vaikkapa musiikkivideoille.
Tuollaisissa projekteissa hääriminen on ollut jo pitkään varsin mieluisa ajatus muutenkin, joten jos vastaavaa pääsen joskus kokeilemaan ja päädyn siitä pitämään, niin ajatuksilla "jostain oikeesti merkittävistä töistä" voi kyllä mun puolestani heittää siinä kohtaa vesilintua. Kauan eläköön turhamainen ja turha taidehomoilu.






Tuossapa noita työelämän mahdollisia kiinnostavuuksia nyt oli, ja helpottaa kyllä suuresti, kun tietää edes vähän mitä nyt ensiksi lukion jälkeen koittaisi tehdä. Voi olla, että tuun tappelemaan pääni kanssa vielä pitkään siitä, mihin lopulta haluan ryhtyä, mutta olkoon sitten myöhemmän ajan murhe.
Teksti on varmasti luokkaa pisin ja tylsin ikinä, joten jos joku oikeasti jaksoi lukea loppuun asti, niin hattua nostan.