maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kipu on kivaa ja tuska taivaallista


Norjan juttu on kyllä hieman laskenut fiiliksiä aina tässä ajoittain, mutta minkäpäs sillekään sitten voit. Toivon nyt vaan ettei sen paskan esittämän toiveen mukaisesti pidettäisi mitään avointa oikeudenkäyntiä, kärvistelisipä siinä kun nyt ei sitten pääsisikään esittämään ultimaattisen hienoja periaatteitaan kansalle.

Mulla on kuitenkin ollut niin hieno viikonloppu, että pakko (ja lopulta varmasti ihan hyväkin) keskittyä mukaviinkin asioihin.
Perjantaina koitti tosiaan viimeinen työpäivä (helpotus!) ja Helsinkiin suuntaus. Itselläni ei ollut Tuskaan lippu kuin vain lauantaille, mutta ihan mielelläänhän sitä lähti jo hyvissä ajoin liikenteeseen kun yöpymispaikkakin irtosi, ja niinkin läheltä kuin noin vartin bussimatkan päästä pääkaupunkimme keskustasta.
Ihan saakelin hiostavan junamatkan jälkeen suunnattiin mua asemalle siinä vähän ennen kahdeksaa vastaan tulleen Ninan kanssa ensi töiksemme kohti Tennispalatsia, tarkoituksena katsastaa viimeinen Potter.


Seitsemännen leffan ykkösosa tuntui paljon paremmalta kuin kirjojen filmatisoinnit pitkään aikaan, ja voin kyllä todeta että hyvä tämä kakkonenkin oli. Olihan siellä mukana muutamakin kohta ns. tahatonta huumoria (se Voldemortin nauru :'DD <3), mutta mikäs siinä, hauskaahan se vain. Ja menihän se leffan katsominen parissa kohtaa myös toiseen ääripäähän, eli pieneen vetistelyyn kummankin osalta... En olisi kyllä yhtään arvellut niinkin käyvän ainakaan omalta osaltani, mutta no daa, olin nukkunut töissä kuluneen yön jälkeen vain reilun tunnin joten syytän univajetta :'D

Vaikka Potter-kirjat ovatkin aina olleet noita leffoja paljon isompi juttu, kyllähän se on toisaalta vähän haikeaa ettei noitakaan tule nyt sitten enää lisää. Ja vaikka en ehkä itseäni määrittelisikään ensimmäiseksi sanalla Harry Potter -fani (jotkut kirjakauppojen edustalla nukkumiset ja esim. fanfiction (huonoa "Are you fucking serious?" -läppää lukuunottamatta :'DD) ovat jääneet aika lailla harrastamatta), kirjat ovat tosiaan yksiä parhaita koskaan lukemiani ja sellaisiksi varmasti jäävätkin. Siitäkin huolimatta, että etenkin nyt viime vuosina on alkanut hieman häiritä se kuinka paljon niissä pitää aina korostaa sitä hyvän ja pahan eroa... Otetaan vaikka esimerkkinä monijuomaliemi. Harry ja Ron juovat sitä muuntautuessaan Luihuisten Grabbeksi ja Goyleksi, ja tottakai silloiset drinkit ovat jotain mudan väristä ja paksua paskalitkua. Sitten kun taas kiltalaiset tekevät juoman muuttuakseen Harryksi, juoma onkin väriltään mitäpä muuta kuin kultaista. Öh...
Ja sitten vaikka koko Dursleyn väki... Joo, kyllähän sukulaiset voivat olla totta vie ärsyttäviä eikä heidän kanssaan välttämättä tule aina toimeen, mutta esim. joku portaiden alla sijaitsevaan komeroon asumaan laittaminen menee jo vähän yli :'DD Monia vastaavia esimerkkejä olisi vielä vaikka miten, mutta ei nyt jaksa alkaa kaikkia kirjaamaan.
Toivottavasti pointti oli kuitenkin edes vähällä tulla perille. Tuollaiset yksityiskohdat vaan tuntuvat olevan kuin suoraan jostain lasten satukirjasta. Muutenkaan en ole oikein tajunnut esim. mikä saa kuolonsyöjät palvomaan Voldemortia niin kovasti.
No, ehkä jätän pilkunviilauksen jo sikseen. Kuitenkin kun miettii että miten paljon vaatii jo pelkästään luoda tuollainen maailma, saati sitten kirjoittaa siitä tiiliskiviä joita ihmiset lukevat aina vaan uudelleen ja uudelleen, täytyy kyllä vain nostaa Rowlingille hattua ja antaa pikkuasiat anteeksi.

Niin huono mutta niin hyvä :'D

Ja takaisin todellisuuteen. Oli kyllä puhetta että mentäisiin leffasta Ninan isän kakkoskämppään päästyämme nukkumaan jo tosi pian, mutta jotenkin se vaan sitten venyi. Oisiko siinä kahden aikoihin vasta toivoteltu viimein hyvät yöt, ja eihän siinä muuten mitään, mutta kun se herätys oli tosiaan jo neljän tunnin päästä... :'D Jotenkin kummassa sitä sitten vaan sai itsensä kammettua ylös. Kaikkea sitä fanituksen vuoksi  tekeekin.
Mm. kaupassa käynnin jälkeen päädyttiin Tuskan porttien eteen siinä yhdeksän aikoihin, ja tavattiin paikalle jo kahdeksan aikoihin hankkiutunut Iina. Oltiin muuten kiitollisia että aamun sateet sattuivat juuri ajalle ennen kuin astuttiin aamulla ovesta ulos ja seuraava sitten bussimatkan ajalle, ei olisi ollut mitään herkkua jonotella sateessa.
Ja kolmenkin tunnin jonotus osottautui ehkä vähän turhaksi (ennen meitä paikalla oli tosiaan neljä ihmistä, Iina mukaanlukien), mutta eipä tuo nyt tuntunut ajalta eikä miltään. Portit aukesivat kahdeltatoista, ja voi hitto sitä sokkeloista juoksumatkaa sen jälkeen... Olin puhunut seuralleni että menevät edeltä ja näyttävät mulle tietä jo edellisen päivän tuskassakäynnin kokemuksella, mutta juoksin kuitenkin heidänkin edelleen jo pian ja pääsin parinkymmenen metrin päässä olleesta laukkujen tarkastuksestakin nopeammin pois. Onneksi sitten oli kuitenkin pari ihmistä joita seurata, sillä olisin ensin meinannut lähteä yhdessäkin kohtaa väärään suuntaan :'D
Siinä kohtaa kun päälavakin jo näkyi saattoi vaihtaa juoksemisen hetkeksi pikaiseen kävelyyn (ja no kyllä siinä muutenkin piti vähän levähtää :D), ja aidan puolivälistä vähän matkaa vasemmalle eli Simonen ja Markin välimaastoon (jälkimmäisen paikkaa lähemmäs, oikeastaan aika sen eteen) sitten päädyttiin, kuten oli toivottukin. Ja hengitystäni tasailin sitten varmaan seuraavat kymmenen minuuttia :'D

Oli joo tosi kaunista aluetta (ja ihmisiäkin tosi paljon siihen kellonaikaan :D).

En mä lyhyt oo.
Epican soittoaikahan oli jo puoli kolmesta puoli neljään, eikä se nyt sitten lopulta niin huono aika ollut kuin aluksi angstasin, sitäkin ennen tuota odottelua kun ehti olla. Hele, Mira ja Assi siinä kävivät moikkaamassa ja kaksi jälkimmäistä sniikkasivat vielä ennen keikan alkua siihen meidän taakse. 
Tuntuu että aloin tajuta oikeasti näkeväni koko bändin vasta silloin kun alettiin bongailla tuttuja naamoja lavan sivuilta, ja intron ja itse keikan alettua se aivan yhtäkkiä saapunut omg-reaktio olikin sitten aika... Omg :D En kiljunut. En yhtään.







:DD Identtiset hiukset.
:DDDD






Joo, aika paljon kuvia, mutta kun niin moni onnistui niin hyvin. Korokkeella seissyt kuvaajasetä kameroineen hieman kyllä häiritsi Simonen kuvaamista ja peitti Ariënin rumpuineen kokonaan melkein koko ajan, mutta noin muuten :D

Koko sen vaivaisen tunnin ajan fiilis oli ihan mahtava (vaikka yhdessä kohtaa hieman satelikin vettä), ja myös bändi itsekin vaikutti nauttivan ihan älyttömän paljon ja pitävän hauskaa. Ja voi luaja sitä fanserviceä... Pahimmat taisivat tapahtua Cry for the Moonin (<3) aikana, ja oikeesti, en ehkä kestä.

Valitettavan äkkiä se tuntinen sitten kuluikin, ja settiin ei kyllä kovin yllättäviä biisejä mahtunutkaan:


Iina sai kiinni Simonen pullon settilistaan kääräistynä :) Hyvä kun kaikki vaan hyökkäsivät kuvaamaan :D
Resign to Surrender, Cry for the Moon ja Sancta Terra olivat kyllä kaikkein parasta antia <3

Muistettiin Ninan kanssa "ennen ja jälkeen keikan" -otosten jälkimmäinen osuus hieman myöhässä, mutta eipä se mitään.
Ennen:

Ja jäläkeen:
Onneksi ei mennyt yhtään heavysmoke silmiin ja onneksi en näytä siltä että ratkean kohta liitoksistani jonkun bändin mahtavuudesta.
Epican jälkeen sitten vaan pyörittiin alueella ympäriinsä, käytiin syömässä paninit ja sitten saikin myös pitää hetken aikaa sadetta (thank god ostettiin ne sadetakit). Teltassa käydessä saatiin myös bongailla seuraavanlaisia... eläviä:
Mikäs siinä jos itsensä tuolla tavoin hyvän näköiseksi tuntee :D

Epican nimmarisession oli tarkoitus alkaa puoli kahdeksalta ja Devin Townsendin aloittaa varttia vaille yhdeksän, joten toisena päälavalla esiintyneen Katatonian lopetellessa Nina lähti sinne suunnalle hankkimaan eturivipaikkaa. Mullakin oli ollut suunnitelmissa olla seuraksi ja skipata nimmarointi, mutta kovasti olikin mieli muuttunut keikan jälkeen :'D Deviniäkään en ollut tosiaan kuullut aiemmin kuin ehkä yhden biisin, joten ei se niin hirveän tärkeä ollut.
Iinan ja muutaman muun kanssa jäätiin sitten odottelemaan sessiopaikan edustalle siellä juuri silloin nimmareita ihmisille raapineen Devinin session loppumista, ja viimeistään siinä vaiheessa univelka alkoi kyllä tosissaan näyttäytyä...
Letkeä meininki :'D Hyvä kun noi sukkahousutkin pysyy aina ehjinä.
En nyt muista kuinka kauan tuossakin odoteltiin, mutta ihan riittävästi kyllä, Devinin session loppumisen ja Epican session alkamisen välilläkin oli aikaa tunti. Päästiinpä kuitenkin ekoina jälkimmäisen jonoon, ja sitä ennen vaihdettiin muutama sana (lähinnä Iinan toimesta) pisteellä häärineen Nevalaisen Jukan kanssa. Tarjosi meille kokista :D
Puoli kahdeksalta paikalle sitten saapuikin Mark (joka ei ollut vieläkään saanut paitaa takaisin päälleen) ja hetken päästä loputkin bändistä.
Pari sekuntia myöhässä otettu kuva... Eräs isä toi poikaansa kuvaan bändin kanssa, ja ystävällisinä nuorina naisina päästettiin tämä eteemme jonoon.
Olin suunnitellut ottavani Design Your Universen kannet mukaan varmuuden vuoksi ennen kuin edes tiesin Epicallekin vahvistuneen nimmarisession, mutta sekin sitten pääsi unohtumaan. Yhteiskuvat ovat mulle monissa tapauksissa kuitenkin nimmareita tärkeämpiä, joten törkkäsin sitten kaikille sotkettavaksi vain käsivarteni Iinan lainatussilla.
Ja se fiilis noidenkin eteen mennessä... Huh. Vaikealta tuntui kyllä puhuminen erityisesti englanniksi, joten eipä siinä tullut sitten sanottua lähinnä kuin tervehdykset ja kiitokset :D Simonea pyysin saada sitten halatakin (<3) ja Markia kanssani kuvaan, ja voi äää. Kehtasin vieläpä pyytää herraa nojautumaan vähän lähemmäksi, koska pakko se nyt on päästä kuvassa mahdollisimman liki kun kerran tuollainen tilaisuus tulee.
Sen jälkeen Ariënin eteen päästyäni herra kysyi mua tervehdittyään vielä miten menee, ja hitto sitäkin vastausta: *jäätyminen, epämääräisen innostunutta suun auontaa* ja sitten jotain "!!! ei vois mennä paremmin!" :'DD
Viimeisinä rivissä olleita Coenia ja Isaacia sain sitten kiitettyä hienosta keikastakin.
<3!
Oikeasti ihan ihme huumetta tuollainen, tuolta katoksesta pois kävellessäni olisi tehnyt mieli vaan halata jokaista lähelle sattuvaa ihmistä. Saakelin hollantilaiset.

"Siitä vaan sitten tatskoiksi kaikki:"
Aika pian tuon jälkeen lähdettiin sitten päälavaa kohti, ja siellähän se Nina oli eturivissä keskellä. Ja siinä main oli jo sen verran porukkaa muutenkin, että mentiin sitten jonnekin sinne oikealle puolelle, jossa pääsi vielä toiseen riviin. Tuossa vaiheessa jalatkin olivat jo hiton väsyneet kuin koko ihminen nyt muutenkin, ja harkitsin vakavissani että menisin suosiolla katsomaan keikkaa jostain vähän kauempaa ihan vain istuen. Siihen kuitenkin jäätiin, ja pian screeneillä näytetty kuvasarja kyllä piristikin sitten kovasti :'D En tajua miksen ottanut yhdestäkään niistä kuvaa, mutta ehkäpä Nina voisi vaikka lisätä omaan blogiinsa jonkun.
Ihan jees kuunneltavaahan se Devinin keikka sitten olikin, vaikka itse nyt en jaksanut ihan suurinpien fanien lailla innokkaasti mukana olla. Biisit vaatisivat ehkäpä useampaakin kuuntelua että niihin pääsisi kunnolla sisälle, mutta pitää koittaa tutustua paremmin :)




Keikan jälkeen käytiin vielä katsomassa olisiko Jukkaa vielä näkynyt EMP-katoksen luona, mutta paikka oltiin jo suljettu. Yöpaikkaa kohti sitten vain, ja oltaisiinkohan sitä jo puoli yhden aikoihin päästy nukkumaankin. Herätyskin koitti vasta puoli kymmeneltä, ja vaikka senkin jälkeen uni olisi maittanut ties vaikka kuinka pitkäksi aikaa, oli ihana tietää nukkuneensa viimeinkin ihan järkevän tuntimäärän :D
Nina suuntasi vielä kulkunsa takaisin Suvilahteen Turisasta katsomaan, ja meikäläinen lähtikin sitten jo kotia kohti.

Jäi kyllä pirun hyvä maku tästäkin reissusta, kiitoksia vain kaikille. Lisäähän onkin sitten jo tulossa kolmen päivän päästä, että Qstockissa nähdään!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Zombeilla on aina hauskempaa

...tai sitten ei.
Mutta siitä lisää myöhemmin. Viime viikon lauantaina pidettiin Joelille synttärit yllätysteemalla Ranska (päivänsankari kun on siellä asunut).

Tässä on maalaus, aiheena Ranskan suuri vallankumous...
...ja tässä sen pohjalta tehty synttärikortti :D Huolellisin taiteellinen toteutus by Konsta, ja kaikki (paria poikkeusta lukuunottamatta :'D) piirsivät taidokkaasti omat kuvansa Joelin taustajoukkoon.

Annettuihin lahjoihin kuuluikin sitten mm. ranskalaista viiniä, itse kudottu baskeri, itse väsätty kalenteri, Créme Bonjour -levitettä sekä säilyke-etanoita.
Elintarvikkeita edustaneista lahjoista suurin osa taisikin sitten tulla kumotuksi kurkuista alas, mutta etanat eivät (yllätys yllätys :'D) kovin suurta herkkua olleet:

video

"Ootko sä mies vai etana?!" :'D


Porukkaa kuuntelemassa Joelin puhelinsoittoa (pullonpyörityksen tehtävät for the win. Ihanan lapsellista :D).
Tapahtumiin sen tarkemmin menemättä voin sanoa, että ainakin suurimman osan ajasta oli toosi kivaa. Pitäisi järjestellä edes löyhästi jonkun teeman mukaisia juhlia vähän useamminkin :D

Eilen töistä vapauduttuani ja pari tuntia nukuttuani ja loppupäivän koomattuani kävinkin sitten katsomassa Helen bändin, Deadwinter's Childin, keikkaa pikkuisessa Varjobaarissa Hervannassa.
Lielahden ohi ajettuani tajusin muuten tehneeni tyypillisimmän mokani ja unohtaneeni korvatulpat kotiin, mutta tee-se-itse -korvatulpat alias rytätyt paperinpalat toimivat tälläkin kertaa (testattu aiemmin Tarja Turusen keikalla viime joulukuussa) onneksi hyvin :D



Itse keikkahan oli taas kiva, soittoaikaakin taisi olla peräti 45 minuuttia ja näin. Tietysti tuollaisessa paikassa akustiikka ei välttämättä ole siitä parhaasta päästä, mutta sen nyt ainakin kuuli hyvin että tyypit osaavat soittaa ja laulaa :D Tuon tyylisestä musiikista puhuttaessa ei liene muutenkaan ihme, että meikäläisen korvaa miellyttää.
Viimeisen biisin jälkeen yleisö alkoi huutaa encorea, ja todellakin vastoin suunnitelmiaan bändi sitten varsinaisen ex tempore -encoren vetäisikin. Kävin vähän mietteliääksi siinä kohtaa kun Hele ilmoitti ettei kohta kuultava, hyvän aikaa harjoittelemattomana ollut biisi "ole edes oma", ja no, Nightwishin Kinslayer sieltä sitten tulikin :D
Nähtyään innostukseni eräs koko keikan ajan enemmän tai vähän juopuneesti mukana ollut kaksikko nykäisi sitten mutkin mukaansa rokkaamaan "lavan" eteen, josta tuli kyllä jo varsin pian paluu turvalliselle baarijakkaralle Kirsin viereen :'D Katsotaan sitten ensi keikalla, jos vaikka en olisi autolla liikenteessä... Nojoo :D
Jäi kumminkin hyvä fiilis tuosta, joten seuraavaa keikkaa (sellaista jolle mäkin siis menojeni puolesta pääsisin) odotellessa. Muutenkin kiinnostava seurata tuollaisen nuoren bändin kehitystä ja katsoa, mitä heistäkin vielä tulee :)


Hohhoijaa, tätäkin "postausta" aloittelin jo varmaan maanantaina, ja näin kauan on senkin julkaisussa sitten vienyt. Pientä aikaansaamattomuutta ilmassa, mutta syytän siitä töitä. Oon käynyt siellä nyt enimmillään neljänä päivänä putkeen, ja voin kertoa jo sellaisenkin määrän olevan vähintäänkin tarpeeksi...
Työpaikan saadessaan sitä kuvitteli pärjäävänsä hyvinkin, aika yökyöpeli kun olen, mutta on se vaan hitosti eri juttu lähteä kolmelta yöllä koneen ääreltä ja siirtyä siitä pikku hiljaa nukkumaan, kuin lähteä kolmelta yöllä ajamaan töihin ja viettää siellä seuraavat 8 tuntia. Ja se illalla/yöllä töihin lähtöä varten herääminen tuntuu oikeasti hiton masentavalta, etenkin jos on nukkunut koko päivän... Joten Twilight-fanit, sanon tämän teille koko sydämestäni: älkää haaveilko vampyyrin elämästä. Se on perseestä. :D Suomessa saa nauttia pimeyteen heräämisestä muutenkin ihan kuukausien ajan, joten ihan mielellään sitä ei kesän aikana (ainakaan toistuvasti) tekisi.
Lähes kuolleen sosiaalisen elämän ja perseellään olevan vuorokausirytmin ohella myöskään fyysisiltä haitoilta ei olla vältytty, jipii. Mm. ranteet ja sormien nivelet on työhommista hiton kipeät ja jälkimmäiset vielä kivasti turvonneet, ja muutenkin kädet on aivan loistavassa kunnossa, etten sanoisi:

Näyttää melkein yhtä kauniilta kuin yhdessä vaiheessa aikaa, jona harrastin cheerleadingiä :D
Ja vali vali vali, mutta on se nyt pakko vähän. Oon niin helpottunut että työt loppuukin jo ensi perjantaina (joskin siihen asti tuntuu olevan ihan liikaa aikaa), ja toivon myös kovasti että nää sormet tästä paranee, ei mulla tällaista oo ikinä ennen ollut. No, ei varmaan kannata vielä sanoa, tai kohta mulla todetaankin joku nivelreuma... Siitäkös se riemu vasta repeisikin.

torstai 7. heinäkuuta 2011

A bit o´ this & that

Viime lauantaina kolme autollista ylöjärveläispoikia lähti Helsinkiin Sonisphereen, joten pidettiin Annan, Rebekan ja Annin kanssa pienimuotoinen tyttöjenilta: leffoja (127 hours ja TV:stä tullut Apocalypto. Yhh :'D), karkkia, sipsiä, jäätelöä ja limsaa, eikä pisaraakaan alkoholia. Tässä on nyt tullut viime aikoina ns. kreisibailattua sen verran, että pitää sitä iltaa voida viettää muutenkin :D
Kummatkin leffat olivat ihan hyviä, 127 hours nyt huomattavasti toista parempi. Välillä varsin ahdistavaa katsottavaa, mutta se nyt vaan kuului asiaan... Tietynlaista plussaa tulee myös siitä, että pätkä perustuu tositapahtumiin, jos sitä nyt hyvänä asiana sitten voi pitää :'D


Kuvia nyt ei oikein tullut räpsittyä muuta kuin vasta illalla (= yöllä) pihalla, mutta sanottakoon sen verran, että Rebekan koti on kyllä aika vau. Hiton iso, hieno ja ihan täydellisellä, rauhallisella paikalla pienen järven rannassa.






Titti the koira :)

Seuraavana aamuna (kyllä, klo 11 ON aamua) olikin sitten tiedossa otusten tapaamista pienen piknikkimiitin merkeissä.

Viimeisiä kenkäslashissä jäljelläolevia :D
Vastaavia leikkejä ei tunnu vieläkään olevan liian vanha leikkimään, ja hyvä vain.
Hyvää syömistä, mukavia ihmisiä, huonoa (= juuri sitä repeilyttävintä) huumoria... Mikäs sen mukavampaa :D

Ja vaikka huomattavasti normaalia kesälomailuheräilyä aikaisemman herätyksen vuoksi tunsinkin itseni välillä hyvinkin väsyneeksi pitkin päivää, nukkuminen ennen ensimmäistä kunnon työ"päivää" (maanantai) jäikin sitten vähäiseksi, olisiko sitä unta reilu tunti kertynyt. Herätyskellon soitua siinä ennen kahta yöllä tuntui kyllä olevan melkeinpä kunnon maailmanlopun meininki päällä, istuin vaan lattialla itkemässä ja kiroamassa itsekseni että miksen voinut hankkia jotakin johonkin inhimilliseen aikaan tehtävää kesätyötä.
Pian siitä onneksi sai sitten kasattua itsensä, ja lopulta sitä sitten jaksoi olla töissä ihan hyvin. Lienee tosin auttanut sekin, että edellisen päivän vuoksi mielessä oli taas huomattavasti enemmän asioita, joille naureskelle itsekseen :'D Jotkut väläytykset ne vaan ovat sitten niin loistavia, ei oikeesti, "Kirkkoon saatana!"... Joo.
Töitä oli vielä tiistaina, mutta jo keskiviikosta meikäläisellä alkoi tällainen kolmen päivän vapaa, eli töihin suuntaan seuraavan kerran lauantaina.
Kolmesta viiteen päiväänhän tuolla töissä ollaan, ja kelpaisi kyllä jatkossakin tällaiset kolmen päivän työviikot :D Varsinkin siksi, että työn jo aiemminkin pelkäämäni negatiiviset vaikutukset sosiaaliseen elämään ovat tosiaan alkaneet näkyä jo tässä vaiheessa... Kieltämättä meinaan hieman turhauttavaa ettet voi suunnitella ainakaan mitään muutamia tunteja pitempiä menemisiäsi kuin reilua viikkoa ennen, mutta se on vain kestettävä. Tietynlainen aikuisuus on näköjään iskemässä useammassa muodossa päin näköä: sulla on töitä, ja sitten sulla yhtäkkiä on myös ihmisiä (tarkemmin ottaen ihminen), joita haluaisit tavata vielä uudelleenkin... Äh. Ei voi kyllä sanoa että asiat olisivat aina tähänkään ikään mennessä helppoja olleet, mutta pitänee totutella ajatukseen etteivät ne normaalilla tavalla osana yhteiskuntaa olemisen ja elantonsa ansaitsemisen vuoksi ainakaan monilla tavoin tästä helpommaksi muutu :P Onhan se rahakin tietysti mukava juttu, mutta kuitenkin on huomattavasti enemmän tekemistä mitä voi tehdä ilman rahaa, kuin mitä voi tehdä ilman aikaa :D

Sen suurempaan valittamiseen asti en kuitenkaan viitsi mennä, sillä tänään on yksi materialismionnellisuuden (hui, käytinkö mä tota sanaa oikeasti :S) ilon päivistä. Ai miksi? No tämän vuoksi!


Se on iPod ("nano" vissiinkin), se on uusi ja se on tilava!
Itsehän en ole mikään varsinainen aina uusimmalla elektroniikalla hifistelijä, ja esim. viimeisimmän kännykkäni sain joululahjaksi neljä ja puoli vuotta sitten. Reilut neljä vuotta sitten hankittu, edellinen mp3:ni (iPod sekin) onnistui menemään sököksi, minkä johdosta en ole saanut lisättyä sinne pitkään aikaan mitään. Laite myös otti oikeudekseen poistella sisältönsä osia ihan omakätisesti, ja ei se nyt niin kivaa ole, jos soittimelta puuttuu kokonaisia levyjä rakkaimmilta lempibändeiltäsi.
Olikin siis aika hieno tunne nähdä johdolla koneen ja soittimen liitettyään kaikkien iTunesista löytyvien biisien vain helposti siirtyvän soittimelle :'D Tähän kosketusnäyttöönkin tuntuu jo tottuvan hyvin, ja myös tuolta kääntöpuolelta löytyvä pieni klipsi on tosi kätevä lenkillä musiikinkuuntelua ajatellen.
Nyt täytyy enää koittaa olla hajottamatta tuota mitenkään, että tuosta 16GB:n tilavuudesta saa nauttia mahdollisimman pitkään (sen verran kuin tiedän itsekin, se on nimittäin paljon :D).

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Sillä oonhan ruotsalainen -tour 2011

Jos otsikko hämmentää, voin selventää että kyseessä on erilaista matkailua Liisan kanssa (ja tähän aiheeseenhan sitä vasta monenlaista mahtuukin...).
However, juhannus tuli vietettyä ihan Ylöjärvellä Naaman luona pidetyissä kivoissa bileissä (ja meikäläisen juhannustaika meni taas pieleen: yhden unessa nähtävän sulhasehdokkaan sijaan uneen ilmestyikin vähän turhankin paljon miehiä).
Kuvia itse bileistä ei valitettavasti omaan kameraani tallentunut, yksi hieno tanssivideo vain, mutta ehkä olen kuitenkin kiltti Konstalle enkä lisää sitä tänne vaikka mieli kovasti tekisi. =)

Ja harmi että kameran patterit olivat taas päättäneet kuolla melkein kokonaan jo siihen mennessä kun poljettiin kotiin klo 3 jälkeen yöllä, en ehtinyt ottaa enempää kuvia kuin tämän, hmm, mahtavan otoksen "keskustasta". Taivas, usvaiset pellot ja niityt sekä sillalta näkyvä Aron ranta näyttivät tosi hienoilta, ja teki ihan pahaa kun ei saanut kuvia.

Jussijuhlia seurannut päivä pyhitettiin sitten löhöilyspurguilulle ja leffojen katselulle (Inception ja Kaksin karkuteillä olivat kumpikin hyviä :D), ja sunnuntaina suunnattiin Tallinnan-laivalle, tarkemmin ottaen Baltic Princessille.

Siinä vähän jälkkärilastausta :3
Ruoat maistuivat paljon paremmin kuin viime kerralla, eikä laivakaan keinunut yhtä kuvottavasti.
Etenkin meistä laivalla saatu kuvasato oli ihan luokattoman surkeaa, mutta ei voi mitään.
Tallinnan-näkymää kannelta.

Me has some tax free -boooze.


Meininki discon tanssilattialla vähän ennen puoltayötä.

Kuten alimmasta kuvasta voi ehkä päätellä, koko laivalla tuntui olevan tosi vähän väkeä. Lienee sekin kyllä vaikuttanut että kyseessä oli sunnuntai, mutta kaikesta huolimatta ei näyttänyt tosiaan mikään maailman hienoin ilta/yö olevan tulossa.
Yhdessä vaiheessa eräs espanjalainen mies tuli juttelemaan meille ja tarjosi juomatkin, ja mulle oli kyllä taas sellaista tulkkina olemista se meidän kolmen juttelu... Ja vaikka ihan kiva tyyppihän se oli, lähdettiin kyllä Liisan kanssa mielellämme discosta vuorokaudenvaihteen paremmalla puolella Starlight palace -paikassa pian alkavaa esitystä odottamaan. Eipä tarvinnut sitten sinnekään kuin kävellä sisään ja baaritiskille, kun heti oli taas nuorukaisia tarjoutumassa maksamaan mun juuri tilaamani juomat... Miehet on kyllä kummallisia :'D Mutta eipä siinä, noista yhteensä kolmesta miekkosesta saatiinkin sitten seuraa yli puoli kuuteen asti aamulla, ja hyvä niin. Hauskaa oli.

Hauskuus tuntuikin sitten olevan aika kaukana herätyskellon soittaessa samana aamuna yhdeksältä, ja aika kauan kesti kyllä se punkasta ylösvääntäytyminen... Tallinnan keskustassa sijaitsevaan hotelliin päästyämme sitten suljettiinkin verhot ja vietettiin vielä pari autuasta tuntia tajut kankaalla. Unta olisikin tuntunut riittävän varmaan iltaan asti, mutta lompakoidemme sisältöjä tuhlaamaan lähteminen houkutti kuitenkin sen verran, että heräämisestä lopulta tuli jotain silläkin kertaa.
Ja en halua kuulostaa miltään shopaholic-hirmulta, mutta pakko sanoa että tuntuu kuin parina viime kuukautena en olisi päässyt kauppoihin katselemaan vaatteita juuri yhtään. Toukokuussakin viikonloput menivät lauantaisten työ/harjoittelukertojen aiheuttamaa väsymystä nukkuessa sekä koulukirjojen äärellä silmät lasittuneina jumittaessa, joten ei siinä hirveästi kaupoille ehditty. Ajatuksenahan oli myös ostella kesävaatteita sitten sieltä Saksasta, mutta arvatkaapa mitä siitäkin sitten lopulta tuli... Yhtenä päivänä Frankfurtiin päästyämme olin ihan innoissani edessä siintävästä monen tunnin shoppailurupeamasta, mutta neljässä kaupassa käytyämme Hanna sitten ilmoittikin että tää oli muuten tässä, useampaan kauppaan ei ehditä.
Ja muuten hetkinen, mites tämä nyt tähän päätyi...? Aiheesta "väärinkäsitykset ja muutenkin eriävät mielenliikkeet saksalaisten kanssa Saksassa" saisi helposti kirjoitettua vaikka kokonaisen postauksen, mutta ehkä olisi parempi palata siihen alkuperäiseen aiheeseen ennen kuin alkaa ärsyttää enemmänkin.
Ja täytyy vielä sanoa, että ehdinhän mä onneksi löytää Frankfurtista tuohon mennessä sentään mekon ja aivan ihanan takin (+ myöhemmin Wiesbadenista 35 ja puoli -kokoa olevat ballerinat), joten huonomminkin olisi voinut käydä... Mutta vielä loppupäivän tapahtumat huomioonottaen olisin varmasti kuollut vitutukseen, jos olisin joutunut lähtemään Frankfurtista tyhjin käsin. Ja ei, en koe itseäni miksikään tunneshoppailijaksi, mutta väitätkö ettet itse yrittäisi helpottaa vitutusta ajattelemalla aiemmin päivällä ostamiasi vaatteita siinä vaiheessa, kun olet kesken kaiken tyssänneen shoppausreissun jälkeen ensin istunut juhlissa monta tuntia odotellen nälissäsi ruokaa, kuunnellut saksaa puhuvia saksalaisia hiljaa ymmärtämättä juuri mitään ja illan päätteeksi vielä onnistunut saamaan vähintäänkin riittävän määrän punaista marjakiisseliä valkoiselle takillesi ja valkoisille housuillesi?

Mutta okei, TOSIAAN... :'D
Vaikka Tallinnassa emme kauhen laajaa kaupunkikierrosta tehneetkään, ihan kivaltahan se paikka vaikutti. Suuri osa ajasta meni eräässä isossa kauppakeskuksessa, jonka Zarasta löysin sitten hameen ja ihan hiton oudon takki/paita/mikälien, josta mä kuitenkin jollain tavalla vaan pidän.



Hame on oikeasti paljon lämpimämmän keltainen kuin miltä tässä huonossa kuvassa näyttää (ja kyllä mulla on jaloissakin sentään VÄHÄN enemmän väriä, jestas sentään :'D).
Kuvat nyt eivät sen parempia ole koska kamera on tuohon tarkoitukseen huono ja itse olen laiska, mutta ehkä sen kestää.
Vaikka kivoja nuokin vaatteet ovat, löytyi Tallinnasta vielä suuremmankin yay-reaktion aiheuttanut asia: 35-kokoiset, mustat korkokengät!


Jonnekin kokojen 35 ja 36 välille asettuvien jalkojen kanssa korkokengät ovat olleet mulle kyllä yksi murheenkryyni. Lasten kenkien puolelta olen tuurilla löytänyt vielä ihan hienot kolmevitosen ballerinat ja esim. tennarit ja monet muut "umpinaiset" kengät sopivat hyvin kolmekutosenkin kokoisina, mutta varsinkaan avonaisten korkkareiden löytäminen tai käyttäminen nyt ei ole onnistunut ilman hirveää pohjallisrumbaa ja vitutusta, niidenkin kanssa vain juuri ja juuri.
Oli siis jokseenkin kumma fiilis vetää jalkaan vastaavat kengät ja lähteä kävelemään niillä ilman, että edes toinen kantapäistä nousisi ilmaan.
Värinsä ja mallinsa vuoksi kenkulit käyvät varmasti yksiin monienkin vaatteiden kanssa, joten ei huono löytö ollenkaan.

Mm. lyhyiden yöunien vuoksi oltiin melkoisen väsyneitä eikä kumpikaan tuntenut itseään erityisen kauniiksi, joten aluksi suunnitelmissa ollut oikeasti hienojen kuvien ottaminen Vanhassa kaupungissa meni sitten puihin. Kyseisessä kaupunginosassa kyllä käytiin, mutta lähinnä eräällä penkillä istumiseksi ja huonoille jutuilla nauramiseksihan se sitten meni.
Sen jälkeen iltakin alkoi jo olla pitkällä, joten taksi alle ja pian hotellille nukkumaan.


Kotimatka seuraavana päivänä oli oikein jännittävä...
Suomi Finland perkele!

PS. Ylätunnistekin se koki taas pienen muutoksen kuvan vaihtumisen vuoksi. Niin paljon kuin edellisestäkin kuvasta tykkäänkin, Kaksin karkuteillä -piirrettyä katsoessamme (no mitä vikaa :'D) muistin tuollaisilla lyhdyillä varustetun kuvan olemassaolon ja päätin sitten vaihtaa sen tuohon ainakin vähäksi aikaa.
Tim Walkerille ja Lily Colelle ollaan uskollisia tälläkin kertaa. :)