Sillä oonhan ruotsalainen -tour 2011

Jos otsikko hämmentää, voin selventää että kyseessä on erilaista matkailua Liisan kanssa (ja tähän aiheeseenhan sitä vasta monenlaista mahtuukin...).
However, juhannus tuli vietettyä ihan Ylöjärvellä Naaman luona pidetyissä kivoissa bileissä (ja meikäläisen juhannustaika meni taas pieleen: yhden unessa nähtävän sulhasehdokkaan sijaan uneen ilmestyikin vähän turhankin paljon miehiä).
Kuvia itse bileistä ei valitettavasti omaan kameraani tallentunut, yksi hieno tanssivideo vain, mutta ehkä olen kuitenkin kiltti Konstalle enkä lisää sitä tänne vaikka mieli kovasti tekisi. =)

Ja harmi että kameran patterit olivat taas päättäneet kuolla melkein kokonaan jo siihen mennessä kun poljettiin kotiin klo 3 jälkeen yöllä, en ehtinyt ottaa enempää kuvia kuin tämän, hmm, mahtavan otoksen "keskustasta". Taivas, usvaiset pellot ja niityt sekä sillalta näkyvä Aron ranta näyttivät tosi hienoilta, ja teki ihan pahaa kun ei saanut kuvia.

Jussijuhlia seurannut päivä pyhitettiin sitten löhöilyspurguilulle ja leffojen katselulle (Inception ja Kaksin karkuteillä olivat kumpikin hyviä :D), ja sunnuntaina suunnattiin Tallinnan-laivalle, tarkemmin ottaen Baltic Princessille.

Siinä vähän jälkkärilastausta :3
Ruoat maistuivat paljon paremmin kuin viime kerralla, eikä laivakaan keinunut yhtä kuvottavasti.

Etenkin meistä laivalla saatu kuvasato oli ihan luokattoman surkeaa, mutta ei voi mitään.

Tallinnan-näkymää kannelta.

Me has some tax free -boooze.

Meininki discon tanssilattialla vähän ennen puoltayötä.

Kuten alimmasta kuvasta voi ehkä päätellä, koko laivalla tuntui olevan tosi vähän väkeä. Lienee sekin kyllä vaikuttanut että kyseessä oli sunnuntai, mutta kaikesta huolimatta ei näyttänyt tosiaan mikään maailman hienoin ilta/yö olevan tulossa.
Yhdessä vaiheessa eräs espanjalainen mies tuli juttelemaan meille ja tarjosi juomatkin, ja mulle oli kyllä taas sellaista tulkkina olemista se meidän kolmen juttelu... Ja vaikka ihan kiva tyyppihän se oli, lähdettiin kyllä Liisan kanssa mielellämme discosta vuorokaudenvaihteen paremmalla puolella Starlight palace -paikassa pian alkavaa esitystä odottamaan. Eipä tarvinnut sitten sinnekään kuin kävellä sisään ja baaritiskille, kun heti oli taas nuorukaisia tarjoutumassa maksamaan mun juuri tilaamani juomat... Miehet on kyllä kummallisia :'D Mutta eipä siinä, noista yhteensä kolmesta miekkosesta saatiinkin sitten seuraa yli puoli kuuteen asti aamulla, ja hyvä niin. Hauskaa oli.

Hauskuus tuntuikin sitten olevan aika kaukana herätyskellon soittaessa samana aamuna yhdeksältä, ja aika kauan kesti kyllä se punkasta ylösvääntäytyminen... Tallinnan keskustassa sijaitsevaan hotelliin päästyämme sitten suljettiinkin verhot ja vietettiin vielä pari autuasta tuntia tajut kankaalla. Unta olisikin tuntunut riittävän varmaan iltaan asti, mutta lompakoidemme sisältöjä tuhlaamaan lähteminen houkutti kuitenkin sen verran, että heräämisestä lopulta tuli jotain silläkin kertaa.
Ja en halua kuulostaa miltään shopaholic-hirmulta, mutta pakko sanoa että tuntuu kuin parina viime kuukautena en olisi päässyt kauppoihin katselemaan vaatteita juuri yhtään. Toukokuussakin viikonloput menivät lauantaisten työ/harjoittelukertojen aiheuttamaa väsymystä nukkuessa sekä koulukirjojen äärellä silmät lasittuneina jumittaessa, joten ei siinä hirveästi kaupoille ehditty. Ajatuksenahan oli myös ostella kesävaatteita sitten sieltä Saksasta, mutta arvatkaapa mitä siitäkin sitten lopulta tuli... Yhtenä päivänä Frankfurtiin päästyämme olin ihan innoissani edessä siintävästä monen tunnin shoppailurupeamasta, mutta neljässä kaupassa käytyämme Hanna sitten ilmoittikin että tää oli muuten tässä, useampaan kauppaan ei ehditä.
Ja muuten hetkinen, mites tämä nyt tähän päätyi...? Aiheesta "väärinkäsitykset ja muutenkin eriävät mielenliikkeet saksalaisten kanssa Saksassa" saisi helposti kirjoitettua vaikka kokonaisen postauksen, mutta ehkä olisi parempi palata siihen alkuperäiseen aiheeseen ennen kuin alkaa ärsyttää enemmänkin.
Ja täytyy vielä sanoa, että ehdinhän mä onneksi löytää Frankfurtista tuohon mennessä sentään mekon ja aivan ihanan takin (+ myöhemmin Wiesbadenista 35 ja puoli -kokoa olevat ballerinat), joten huonomminkin olisi voinut käydä... Mutta vielä loppupäivän tapahtumat huomioonottaen olisin varmasti kuollut vitutukseen, jos olisin joutunut lähtemään Frankfurtista tyhjin käsin. Ja ei, en koe itseäni miksikään tunneshoppailijaksi, mutta väitätkö ettet itse yrittäisi helpottaa vitutusta ajattelemalla aiemmin päivällä ostamiasi vaatteita siinä vaiheessa, kun olet kesken kaiken tyssänneen shoppausreissun jälkeen ensin istunut juhlissa monta tuntia odotellen nälissäsi ruokaa, kuunnellut saksaa puhuvia saksalaisia hiljaa ymmärtämättä juuri mitään ja illan päätteeksi vielä onnistunut saamaan vähintäänkin riittävän määrän punaista marjakiisseliä valkoiselle takillesi ja valkoisille housuillesi?

Mutta okei, TOSIAAN... :'D
Vaikka Tallinnassa emme kauhen laajaa kaupunkikierrosta tehneetkään, ihan kivaltahan se paikka vaikutti. Suuri osa ajasta meni eräässä isossa kauppakeskuksessa, jonka Zarasta löysin sitten hameen ja ihan hiton oudon takki/paita/mikälien, josta mä kuitenkin jollain tavalla vaan pidän.

Hame on oikeasti paljon lämpimämmän keltainen kuin miltä tässä huonossa kuvassa näyttää (ja kyllä mulla on jaloissakin sentään VÄHÄN enemmän väriä, jestas sentään :'D).

Kuvat nyt eivät sen parempia ole koska kamera on tuohon tarkoitukseen huono ja itse olen laiska, mutta ehkä sen kestää.
Vaikka kivoja nuokin vaatteet ovat, löytyi Tallinnasta vielä suuremmankin yay-reaktion aiheuttanut asia: 35-kokoiset, mustat korkokengät!

Jonnekin kokojen 35 ja 36 välille asettuvien jalkojen kanssa korkokengät ovat olleet mulle kyllä yksi murheenkryyni. Lasten kenkien puolelta olen tuurilla löytänyt vielä ihan hienot kolmevitosen ballerinat ja esim. tennarit ja monet muut "umpinaiset" kengät sopivat hyvin kolmekutosenkin kokoisina, mutta varsinkaan avonaisten korkkareiden löytäminen tai käyttäminen nyt ei ole onnistunut ilman hirveää pohjallisrumbaa ja vitutusta, niidenkin kanssa vain juuri ja juuri.
Oli siis jokseenkin kumma fiilis vetää jalkaan vastaavat kengät ja lähteä kävelemään niillä ilman, että edes toinen kantapäistä nousisi ilmaan.
Värinsä ja mallinsa vuoksi kenkulit käyvät varmasti yksiin monienkin vaatteiden kanssa, joten ei huono löytö ollenkaan.

Mm. lyhyiden yöunien vuoksi oltiin melkoisen väsyneitä eikä kumpikaan tuntenut itseään erityisen kauniiksi, joten aluksi suunnitelmissa ollut oikeasti hienojen kuvien ottaminen Vanhassa kaupungissa meni sitten puihin. Kyseisessä kaupunginosassa kyllä käytiin, mutta lähinnä eräällä penkillä istumiseksi ja huonoille jutuilla nauramiseksihan se sitten meni.
Sen jälkeen iltakin alkoi jo olla pitkällä, joten taksi alle ja pian hotellille nukkumaan.

Kotimatka seuraavana päivänä oli oikein jännittävä...
Suomi Finland perkele!

PS. Ylätunnistekin se koki taas pienen muutoksen kuvan vaihtumisen vuoksi. Niin paljon kuin edellisestäkin kuvasta tykkäänkin, Kaksin karkuteillä -piirrettyä katsoessamme (no mitä vikaa :'D) muistin tuollaisilla lyhdyillä varustetun kuvan olemassaolon ja päätin sitten vaihtaa sen tuohon ainakin vähäksi aikaa.
Tim Walkerille ja Lily Colelle ollaan uskollisia tälläkin kertaa. :)