lauantai 19. helmikuuta 2011

Wanhojentanssit 2011

Heti alkuun laitan videon, jonka biisi sopii IMO melko hyvin juhlasta kertovan postauksen taustalle (jos nyt ei tarkemmin keskitytä tuohon naimisiinmeno-teemaan). Tätä ois ollut ihan mahtava tanssia! :D

Joo. En tiedä kuinka muissa kouluissa toimittiin, mutta meillä Y-lukiossa wanhoja tanssittiin kahtena päivänä, torstaina urheilutalolla klo 18 ja perjantaina vähän aiemmin päivällä muutamallakin koululla sekä vanhainkodilla.
Torstaina penkkareiden (taas kerran ihan pirun kiva tilaisuus, sain hieman nauraa!) jälkeen koulusta tullessa menin heti käymään suihkussa, hiuksiakin siinä piti vielä vähän koittaa värjätä sillä valkoisella shokilla, ja ihan kivan näköisetkhän niistä sitten tuli. Pian sen jälkeen saikin jo alkaa tekemään meikkiä ja äitikin siinä alkoi töistä tultuaan laittaa meikäläisen hiuksia.
Oon elämäni aikana tehnyt lopulta aika vähän mitään ihme kampauksia itelleni, joten hiusten suhteen oli aika pitkään auki että mitä sitä näille nyt sitten keksisi. Kokeiltiin kuitenkin äitin kanssa muutamia erilaisia juttuja, ja huomattiin sitten että ihan tuollainen yksinkertainen nuttura on mulle kiva ja sellainen että äitikin osasi sen tehdä. Hyvä että säästyi vähän kampaamokulujakin samalla.


Miran ottamaa kuvaa itse tansseista :) Nyt kun katsoo niin oishan noi hiukset voineet olla tosta päältä vielä vähän korkeammallakin, mutta hyvät ne oli noinkin.

Ois ehkä voinut ottaa kampauksestakin kunnon kuvaa ennen kuin vasta kaikkien tanssien (ja yhen nukutun yön jälkeen), mutta no parempi tääkin kun ei mitään :D Tekoripsetkin oli siinä vaiheessa jo lähössä lentoon.



Aika pian sen jälkeen kun oltiin saatu meikki ja kampaus sun muut kuntoon ja mekko päälle, lähettiin Kuvakatiin, jossa musta oli tarkotus ottaa "kunnon" kuvia.
Musta ei ikinä otettu mitään esim. virallista rippikuvaa ja sillon kotona niissä juhlissa otetut kuvat on suoraan sanoen perseestä, joten on ihan kiva että tulee otettua jotain vastaavia otoksia näin pitkästä aikaa. Ja kuinka usein sitä elämässään vetää tuollaiset kamppeet päälle? Tottahan siitä piti noin valokuvamuodossakin mahdollisimman hieno muisto saada.
En ole ihan varma kuinka kuvat onnistuivat kun en varsinaisesti mikään supermalli ole, mutta eiköhän niissä nyt ihan ihmiseltä näytetty. Ei malttaisi niitäkään odotella! :D

Olin urheilutalolla paikalla jo vähän viiden jälkeen, ja voi sitä kauneuden yliannoastusta kun sitten näki hiljalleen paikalle saapuvaa väkeä asuineen. Mm. Sutun puku oli tosi tosi ihana, että hyvää työtä Mira :D
Aiemmin mainitun kanssa taidettiin muuten myös päätyä Ylöjärven uutisiin, paikalla ollut kuvaaja räpsäisi kuvaa joka kuulemma onnistui niin hyvin että piti sitten tulla nimiäkin kysymään. Jee :'D
Pianhan ne tanssitkin siitä sitten alkoivat parien nimien esittelyllä. Aspen kanssa tultiinkin sitten esittelyyn jonon viimeisinä, mutta eipä sen niin väliä.
Tuossa tilanteessa olisi kyllä muuten ollut siistiä jos oma nimi olisi ollut hieman tätä omaani tyylikkäämpi ja aatelismaisempi... Neiti Shalott van der Jansen kuulostaisi jo aika hyvältä :'DD

Tanssithan menivät sitten ihan kivasti, vaikka tuli kyllä huomattua että meikäläisen mekko oli aavistuksen liian pitkä. Muutamaan kertaan tuli hieman astuttua helman päälle, mutta jossain vaiheessa sitä keksi sitten että hei, tästähän voi pitää tällalailla kiinnikin kädellä, minkä jälkeen helpotti jo huomattavasti.
Ensimmäiseen varsinaiseen tanssiin musiikki lähti ihan väärästä kohtaa, mutta onneksi se saatiin tanssittua silti ihan järkevän näköisesti. Wienervalssissa kerkesin siihen yhteen pojan ympäri pyörimis -kohtaan edelleenkin vasta vähän myöhässä, mutta eipä se ole niin justiinsa kun eipä siinä kaikki muutkaan aina täysin yhtäaikaisesti mene. Muuten kaikki sujui siis tosi hyvin, ja oli kivaa.






Pian "ihanan" oman tanssimme jälkeen sain kuulla yhdeltä opettajalta ja 4 v. tyttäreltään, että tytön mielestä mulla oli illan ehottomasti ihanin puku :'D Himo söpöä. Kyllä tollasetkin asiat ihan oikeesti antaa boostia itsetunnolle : D
Tilaisuuden lopuksi meistä otettiin vielä sekä ryhmäkuva että parikuvat, ja tulihan siinä aika lailla otettua yhteiskuvia pienemmissäkin porukoissa. Oisin kovin kiitollinen jos saisin niitäkin tässä joskus itselleni :D

Seuraavana aamuna sitten siinä ennen seitsemää ylös, sillä koululla alkoi kahvitus klo 8.45. Klo 9.30 ahtauduttiin Vahantaan menevään bussiin ja saavuttiin pian sinne koululle tanssimaan ala-astelaisille.
Oli kyllä kiva kun sinne suunnalle tuli vain se joku 6 paria tanssimaan, mutta solatanssien alut tietysti vähän kusivat kun ei oltu ollenkaan harjoiteltu niihin järjestäytymistä pienemmällä porukalla. Mutta eipä se niin justiinsa ole.
Pian taas takaisin koululle (ja järjetöntä läppää bussia odotellessa...), jossa sitten jonkin ajan päästä päästiin taas tanssimaan, sillä kertaa ensin yläasteen yseille ja lopuksi lukion ykkösille. Niillä tanssikerroilla oli jotenki tosi vapautunut olo ja kyllähän silloinkin hyvin meni kaikki. Mun mekosta tosin irtosi yksi alimmaisten nostojen koristeista kun Konsta astui vahingossa päälle, mutta eipä siinä mitään kun ei sen pahemmin käynyt ja sain koristeen vieläpä talteen. Oikeesti kävi kyllä miesparkoja sääliksi kun joutuivat jatkuvasti varomaan parhaansa mukaan daamiensa helmoja :'D

Myöhemmin perjantaina jatkoilla pitämästäni vaatetuksesta mulla ei valitettavasti ole kuvaa, mutta sanotaan nyt sen verran että "jääkuningatar"-look vaihtui kokomustaan meininkiin ja pään valkoinen sulkahärpäke rusettiin.


Vahannan nuorisoseuran talolle saavuttiin siinä puoli seitsemän maissa, jolloin meno oli vielä melkoisen rauhallista. Koko ajan tuli kuitenkin lisää väkeä, joten melko pian oli niin sanotusti bileet pystyssä.
Olihan se ihan hyvä juttu että sinne oli se DJ hommattu, sillä ei tarvinnut säheltää Spotifyn (jota moni olisi kuitenkin käynyt koko ajan vekslaamassa) kanssa. Illan aikana tuli tanssittua ihan älyttömästi, jopa mun, ja kävin itsekin yhdessä vaiheessa esittämässä biisitoiveen. Kun The Soundsin Tony the Beat sitten kajahti ilmoille saatoion hieman innostua. Harmi vaan, että biisin alettua melkein kaikki muut kuin mä ja Rebekka poistuivat tanssilattialta sivummalle :'D Tyhmät.

Muutama ihminenhän siellä veti vähän överiksi, joten toivottavasti aiheutetut vahingot maksetaan sitten ihan asianomaisten pussista. Ei ihan hirveästi huvittaisi olla mukana maksamassa jotain katkennutta pöytää tai muuta...
Mulla nyt oli kuitenkin ihan kivaa melkeinpä koko ajan, luultavasti asiaan auttaa se että oon aikaa sitten tajunnut että ei - vaan - kannata - juoda - liikaa. 
Kahden aikoihin suuri osa porukasta rupes sitten lähdeskelemään pois, ja pääsin onneksi Maijan kaverin kyydillä (melko täyteen ahdatulla autolla :D) kotiin.

Koko kakspäiväinen tanssirupeama näyttäisi olevan sitten tosissaan takanapäin, ja kyllähän se vähän harmi on koittaa palailla taas normaaliin arkeen. Kaikki meni, etenkin kokonaisuudessaan, kuitenkin tosi hyvin ja siitä voi olla ilonen :)

PS. Iloisuutta ei silleensä varsinaisesti vähentänyt myöskään se, kun kuulin perjantaina Epican esiintyvän Tuska Open Airissä! Kesän odotushan käy tässä koko ajan tuskaisemmaksi, mutta se kyllä ihan varmasti palkitaan.


torstai 17. helmikuuta 2011

Terapiaa wanhojentanssijännitykseen

Niin jollain tapaa typerinä ja wannabe-taiteellisina kuin mä tällasia pidänkin :D

Just tänään terveystiedon tunnilla saatiin vastaavanlaisia lauseita täydennettäviksemme, ja Vilman reaktio oli aika aww:
"Ihanaa, mä niin rakastan aina kysellä ihmisiltä näitä ja nyt mulla on paperi joka kyselee näitä multa!"

Joo:

Jos olisin vuodenaika, olisin
Suomen kesä. Paljon valoa mutta myös hyvin paljon vaihtelua säästä toiseen :D Vitun syvällistä.
Jos olisin kuukausi, olisin
toukokuu. Jotain odottava fiilis ja usein myös stressiä: ilmetty minä.
Jos olisin viikonpäivä, olisin
En kyllä tiä oisinko niin hieno asia kun perjantai, mutta no menköön.
Jos olisin kellonaika, olisin
varmaan joku klo 23 perjantaisin ja lauantaisin, kiva fiilis sinä hetkenä kun tajuaa että saa tosiaan valvoo viä vaikka kuinka pitkään! :)
Jos olisin väri, olisin
turkoosi.
Jos olisin merieläin, olisin
joku kivan värikäs kala.
Jos olisin ilmansuunta, olisin
lounas. Nam.
Jos olisin huonekalu, olisin
Miks mulle tulee mieleen sänky jonka päädyissä on ne kalterit? :'D Semmonen valkonen, suht yksinkertanen mutta jollain romanttisella tavalla kaunis.
Jos olisin puu, olisin
joku lyhyt puu :'D Vaivaiskoivu?
Jos olisin säätila, olisin
semmonen kirpee ja aurinkoinen, joskus alkusyksyllä.
Jos olisin soitin, olisin
piano ehkä.
Jos olisin taivaankappale, olisin
tähti <3 :D
Jos olisin vihannes, olisin
öö no vaikka porkkana koska se nyt ei ole mikään kauhee :'D
Jos olisin hedelmä, olisin
joku omena varmaan.
Jos olisin ääni, olisin
nuunuu-ääni :'DD No joo, ehkä en.
Jos olisin alkuaine, olisin
Mitäs näitä olikaan... Kulta tietysti heh <3
Jos olisin automerkki, olisin
Mini-Cooper! Tai Chevrolet Epica : D
Jos olisin laulu, olisin
luultavasti Nighwish - Nemo: kaikki on kyllästyneitä siihen (jopa mä hyvin suurilta osin) ja sanatkin kolahtaa :'D Mutta no ehkä kumminkin Indica - Unten laiva.
Jos olisin elokuva, olisin
Tekis mieli sanoo että Marie Antoinette, mutta... No. Ei taida tulla sopivaa mieleen. Kung Fu Panda :'DDD
Jos olisin kirja, olisin
Dark Passion Gallery...? D: En mä tiä
Jos olisin ruoka, olisin
tonnikalasubi? : D
Jos olisin eläin, olisin
laaiskotteleva katti.
Jos olisin paikka, olisin
yhen asunnon kuisti siinä vähän ennen Pyynikintoria. Yksinkertanen mutta jotenkin romanttisen ihana : D
Jos olisin numero, olisin
Perkele kun mikään numero ei oo väriltään turkoosi :D Joo. Mutta no sanotaan että vaikka kolme.
Jos olisin alkoholi, olisin 
Lime Breezer vaikkapa kun se on hyvää. :)
Jos olisin makeinen, olisin
Hot & sour turkinpippuri! Okei, en tiä oonko erityisen pippurinen ihminen mutta pirun hyviä ne on.
Jos olisin musiikkia, olisin
Tekis mieli sanoo että hra Holopaisen käsialaa luultavasti. Joo, tais mennä tääkin vähän yläkanttiin kun on musta kyse mutta ei se mitään.
Jos olisin asunto, olisin
vaaleensininen tai valkonen rintamamiestalo, puutarhalla.
Jos olisin kirjain, olisin
E. SE on turkoosi! : D
Jos olisin astia, olisin
yks meiän sinivihreeraidallinen posliinimuki.
Jos olisin oppiaine, olisin
filosofia :'DD Isosta osasta ihmisiä se on tuntunut olevan tylsää mutta jotkut jotka jaksaa ehkä ajatellakin jtn voi pitää kiinnostavana? Mitähän hittoa mä selitän...
Jos olisin hyönteinen, olisin
se semmonen yks perhonen.
Jos olisin kynä, olisin
tarpeeks pehmee lyijykynä tai turkoosi stabilo.
Jos olisin liikuntalaji, olisin
jonkin sortin voimistelu.
Jos olisin aikakausi, olisin
voi ei, paha! Mieluusti moniakin, mitä nyt esim. muotiin tulee.
Jos olisin tunne, olisin
ujostuttaminen.

maanantai 14. helmikuuta 2011

But oh, what beautiful things

Näköjään melkeinpä tavaksi muodostumassa oleva viikonloppupostaushan se on täällä taas. Jee :'D
Ulkona on paistanut tänään ihanasti aurinko, ja koitin tossa joku aika sitten ottaa kuvaakin talvisesta takapihastamme, mutta ei se nyt (jotenkin kummassa) tuosta ikkunan läpi niin häävisti onnistunutkaan. Ulkona hyppiminen pelkässä kylpytakissa edes kuvien ottamisen vuoksi ei kuitenkaan innosta, joten se siitäkin kuvasta sitten :D
Alkaa jo muuten huomata miten tässä ollaan kovasti menossa kevättä kohti, etenkin tuon valomäärän lisääntymisessä. Tän viikon ensimmäisenä aamuna siinä bussilla kouluun körötellessä yhtäkkiä vaan tajusi että hitto, täällähän alkaa olla jo valosaa! Saatoin hieman innostua. Harmi vaan, että ensimmäisten kevään merkkien tullen sitä alkaa saman tien jo melkeinpä toivoa että pimeyden mukana vähenisivät jo äkkiä myös lumi ja pakkanen... Mitä nyt ei ihan heti taida olla tapahtumassa. No, ehkä tässä jaksaa vielä nyt helmikuussa edessä olevien wanhojen (iik, ens viikolla!), penkkareiden, maaliskuussa ilmestyvien kahden lempibändini levyjen (The Sounds - Something to die for ja Children of Bodom - Relentless reckless forever) sekä parin niiden jälkeen tulossa olevan keikankin avulla sinne vähän lämpimämmille keleille asti :>

Joop. Eilen käytiin Tiian kanssa kaupungilla ja itselleni mukaan sieltä tarttui hiusväriä (sekä normaalia vaalennusväriä että Directionsin valkoista shokkiväriä), hiuskoristetta, irtoluomiväriä (ja mukana ilmaiseksi saatu Make Up Storen lehti. ^^ Ihania kuvia), kynsilakkaa ja meikkivoidetta sekä vielä pienenä WTF-sokerina pohjalla: tekoripset. Kyllä. Tähän asti olen pysynyt kyseisistä värkeistä erossa, joten oli jo ehkä aikakin että uteliaisuus voitti. Ajattelin että jos nyt kokeillaan, ja jos hyvin käy niin laitetaan ihmeessä myös wanhoihin.
Hieman vaikeammaltahan se räpyttimien kiinnitys aluksi tuntui kuin mitä olin aatellut, mutta sainhan mä ne sitten lopulta pysymään. Ja reaktio sen jälkeen olikin kyllä yks tosi iso vau. Näyttivät tosi ihanilta! Kovin havainnollistavaa kuvaa en jaksanut edes yrittää räpsiä, mutta vähän nyt jotain edes:
Semmosta. Tuolta sisänurkista uhkasivat vähän lähteä irtoomaan, mutta pitää koittaa laittaa ens kerralla vielä paremmin kiinni sitten. Voitte muuten varmaan uskoa ettei olisi hirveästi huvittanut ottaa kapistuksia pois ja muuttua hohdokkaasta Audrey Hepburnista (no ok, ei ehkä ihan mutta melkein) takaisin ihan tavalliseksi tytöksi, jonka omat, säälittävät ripset ovat luokkaa pari hassua karvaa siellä täällä. Ainakin noihin tekoripsiin verrattuna. On tää kamalaa :D

Mutta tosiaan. Sekä mä että äiti myös blondattiin tossa hiuksiamme vähän, ja täytyy sanoa että melkoisen jännin lopputuloksin: mun hiukset on nyt suurilta osin vähän tämmöset siniset ja äitin lähinnä keltaset. Heja Sverige. Kotivärjäys, teit sen taas :D Kunnollista kuvaa omasta päästäni mulla ei nyt ole, mutta täytyy sanoa että ei tämmönen vaaleansinertävä ole ihan oikeesti mikään hullumpi väri, ainakaan mulle ja mun omasta mielestäni :D Täytyy koittaa jatkossakin, mutta nyt wanhoihin mennessä aion kyllä vaalentaa tän tolla shokilla. Ei sen tukan tarvi kuitenkaan ihan samaa väriä olla kuin mekko :'D

Semmosta se tansseihin pikku hiljaa valmistautuminen täällä päin.
Tässä vaiheessa postausta sitä voisi kuitenkin hienovaraisesti siirtää puheenaihetta kauneusjutuista *köh köh* myös tuonne musiikkipuolelle: tiistai-iltana nimittäin hypin melkein riemusta saadessani kuulla että Provinssirockin bändikattaukseen kuuluvat mm. jo tuolla aiemminkin mainitsemani Soundsit!
Provinssi itsessään on mulle vielä ei-koettu tapahtuma, mutta Soundsin keikkoja on nähty tähän mennessä kaksi ja niiden perusteella aion kyllä todellakin suunnata Seinäjoelle. Ihan mahtavuuttahan olisi jos saisi vielä kesätöitä jotka olisi sitten työskenneltynä jo tohon kesäkuun puoleenväliin mennessä (heh, ihan varmasti...), vaikka nyt siksikin että pääsisi toteuttamaan jo jonkin aikaa kyteneitä suunnitelmia näiden hiusten suhteen... Jostain syystä sitä haluaisi värjätä päänsä vähän erikoisemmalla värillä nimenomaan kesällä ja vaikkapa juuri parahiksi joillekkin festarille, mutta kassellaan. Toivottavasti tulisi saatua nyt edes joku työ, ja kattoo sitten sitä hiusasiaa vasta (ei olisi välttämättä ihan uskomaton juttu että sen värin vuoksi työpaikkojen saaminen olisi vielä lujemmassa kiinni :'D).

Hitto muuten kun sitä melkein pysyykin aiheessa... Nojoo. Tosiaan musiikkimaailmaan liittyvä, vielä huomattavasti kohahduttavampi uutinen tuli nimittäin torstaina über-ultimate-lempibändiltäni Nightwishilta. Ovat tekemässä (toivottavasti) loppuvuodesta ilmestyvän levynsä lisäksi myös elokuvaa!
Kansi (tai no tässä vaiheessa vielä teaser vaan) näyttää tosi hienolta myös! Yhdessä vaiheessa tosin tajusin että tostahan tulee vähän jonkun E.T:n kansi mieleen noiden, öh, käsien vuoks, mutta pikkuvikoja :D Hieno on.
Pitkäänhän ne olivat tuossa olleet niin salamyhkäisinä suunnittelemassa jotain "täysin uutta" ja luvanneet infota siitä tässä pian, mutta enhän mä nyt hitto soikoon osannut odottaa mitään noin... ISOA :D Sillä onhan toi nyt todellakin jo jotain. Tarviiko enää sanoakaan että oon jutusta tosi innoissani.
Moni on vaikuttanut vähän epäileväiseltä mm. tuon lopputuloksen suhteen, mutta kyllä mä ainakin näiden tietojen perusteella uskon että sieltä varmasti on tosi hienoa "kokoillan musiikkivideota" tulossa. Leffahan voi menestyä kovasti tai sitten se voi tietysti myös flopata monien mielestä täysin, mutta mä en sellasista asioista jaksa välittää, tärkeintä on se mitä ite tykkään.

Tänkertainen postaus näyttää paisuneen vähän pidemmäksi kuin oli tarkotus, mutta sehän nyt ei välttämättä huono asia ole. Jotenkin kumma juttu, mullahan ois esim. matikantehtäviä tehtävänä, miten ihmeessä oon saanut pysyteltyä koneella näinkin kauan... Hyvin jännää.
Jos sitten nyt vaikka sitä todennäköisyyslaskentaa. Tai no sitä ennen kyllä ruokaa.
Illanjatkoja!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Vapaus

Koittihan se viimeinen koepäivä jo! Lukiolaisen varmasti suurimpia helpotuksia on saada jakson viimeinen koe päätökseen, oli sitten antanut kaikkensa tai ei :D Vielä jos saa vaan relailla pari päivää ennen koulun jatkumista, niin vielä parempi.
Ainakin meikäläisen mieleen tulee edelleenkin näitä iänikuisia "nyt alkavassa jaksossa panostan sitten kunnolla ja luen joka hiton päivä", mutta kyllä sitä viimeistään tässä vaiheessa jo tietää kuinka lopulta tulee käymään... Minkäs teet. Oispa se kouluun panostus suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon oon kyseisestä asiasta täälläkin jo puhunut. Vois ehkä joskus hankkia elämänkin. Tai no, mitäs sellasella.

Kulunut viikko on ollut tosiaan monestakin syystä melkoisen rankka, joten tänään ja varmaan loppuviikonlopunkin ajan aion vaan löhöillä. Tossa äskenkin katselin tonnikalasubia mutustaen putkeen kaksi jaksoa Täydellisiä naisia, kun ei ollut aiemmin ehtinyt (on se vaan hyvä sarja, kunhan ei ota liian vakavasti :'D), ja myös vissiinkin viime viikolla saapuneet, uusimmat Trendi ja Demi (kyllä, en vieläkään raaski lakata tilaamasta tätä vaikka lehti ei enää niin loistolta tunnukaan kuin vaikka 5 vuotta sitten) odottavat lukemista. Hyvällä omallatunnolla harrastettu passiivisuus on mahtavaa <3

Yksi viikon aikaisista pienistä, piristävistä valopilkuista oli kyllä ehdottomasti keskiviikkona postista noutamani Sonata-huppari. Kuten kuvista näkyy, miesten M-kokoinen paita ei välttämättä ole mulle ihan kaikista sopivin, mutkun ei ollut pienempiä ja kyllä toi mielestäni on ehkä kivoin bändin hupparivalikoimasta (tai no Reckoning night -hupparia mietin myös, mutta sininen väri se sitten voitti :>). Ja hupparihan sen olla piti, koska omistin tähän mennessä vasta yhden bändihupparin ja sekin vähän kyllästyttää jo :D Ja olihan se ehkä jo muutenkin aika hankkia vähän sonatavaatetta, bändihän on kulkenut mukana tässä jotain viisi vuotta.
Musta tulis varmasti ihan loistava muotibloggaaja :'D Mistä näitä ilmeitä oikein tulee?

Toi kitara on hieno <3

Tässä kohtaa voisikin jo harkita siirtymistä sängyn pohjalle noiden lehtien ja turkinpippuripussin kera, kun ei mitään erityisen tähdellistä kirjoitettavaa ainakaan muistu nyt mieleen.
Loppuun on silti viä pakko laittaa kuva Väinöstä, joka oli taas vähän hupsu kytätessään tosta saunan oven alta noin.
Entering at your own risk, perkele.