lauantai 30. huhtikuuta 2016

Leave all your love and your longing behind, you can't carry it with you if you want to survive

Joulukuun puolivälissä hyppäsin Hampurin-junaan, suuntanani Florence + the Machinen keikka Barclaycard Arenalla. Saksassa oli majailtu tuohon mennessä vasta vajaa kuukausi jonka aikana ei ollut ehtinyt hirveästi mitään ihmeellisyyksiä tapahtua, joten ilmassa oli jännitystä!
(Mm. Hampurin aseman aikaansaamien Wacken-muistelujen ja hostellille löytämisen jälkeen) saavuin konserttipaikan edustalle kolme tuntia ennen ovien avausta, kymmenentenä ihmisenä jonossa. Ei yhtään huono. Mukavaa juttuseuraa sain pian kahdesta jonossa edelläni olleesta tytöstä, ja he puhuivat niin hyvää englantia etten tuntenut edes kovin pahaa omaatuntoa siitä että saksan käyttäminen jäi lopulta vain muutamaan lauseeseen.

Konserteissa on käyty tähän mennessä paljonkin, mutta jotenkin tuolla odotellessa meiningissä oli uudenlaisten ympyröiden vuoksi ehkä jotain samaa kuin ennen sitä ihan ensimmäistä Nightwishin keikkaani (josta muuten oli tuolloin kulunut aikaa yhtä päivää vajaat kahdeksan vuotta - ja ei hyvänen sylvi, mulla oli vieläpä päällä sama takki kuin sinne jonottaessa, näppäränä ja toki tarpeellisena huomiona).
Ovien auettua järkkäri onnistui käyttämään tuhottoman pitkän ajan ensin ihan yksinkertaisen kangaskassini tunnusteluun ulkoapäin ja viimein sinne sisälle kurkattuaan tutki puuterirasiaakin kuin näkisi sellaisen ensi kertaa, mutta onneksi eturivi täyttyi yllättävän verkkaisesti ja seuran viereen mahtui vielä hyvin aitaan kiinni! Esiintyjien odottelukin kului kivasti vielä toisellakin puolellani olleen tytön, Alinan, kanssa istuen ja höpisten.

Lämppäristä eli Palma Violetsista olin kuullut etukäteen vain kuvauksen "jonkinlaista britti-indierokkia". Ilman aiempaa kuuntelua musaan ei luonnollisestikaan päässyt ihan niin hyvin sisälle, mutta ihan energinen ja hyväntuulinen meininki bändillä oli lavalla joten siinähän se kolmevarttinen meni.



Pääesiintyjääkin tarvitsi avauksen jälkeen odotella enää puolisen tuntia, ja kyllä alkoi muuten olla salissa innostunut tunnelma. Florence yhtyeineen saapui lavalle ajallaan (70-luvun henkisesti pukeutunut laulaja btw eturiviaidan ja lavan välisen käytävän kautta, josta mennessään ojenteli satunnaisille faneille kukkasia!) ja kuten aiemminkin, soitto alkoi What The Water Gave Mellä. Tykkään tosi paljon siitä kuinka suureksi osaksi rauhallinen biisi muuttuu lopussa kunnon rockvedoksi, ja Alinan kanssa tuli mm. hypittyä varsin innoissamme. Tätä seurasi Ship To Wreck, ja vaikkei se ehkä ihan yhtä suurta hurmosta ollut kuin viime (ja samalla tosiaan myös ihan ensimmäisellä) kerralla, mä niin tykkäsin - ei voinut kuin tanssahdella ja laulaa mukana.
Rabbit Heart ei ole mitenkään huono biisi ja hieman pidempi kaava, jonka mukaan se esitettiin toi kyllä mukavaa vaihtelua siihen miten monien bändien keikoilla kappaleet vain vedetään aina kuten ne levyilläkin ovat ja piste. Kuitenkaan en voinut välttyä ajattelemasta, että ehkä silti kuulisin sen venytyksen sijaan mieluummin vaikka yhden ekstrabiisin tai vaikka jonkun ihan kokonaan toisenkin. No, välispiikillä yleisön tervehtimisen jälkeen saatiin sitten kuullakin jotain vähän yllättävämpää eli Third Eye, ja se hetki tuli kyllä käytettyä ihan vain esityksestä ja musiikista nauttimiseen! Aah, normaalisti lähinnä "ihan kiva joo" biisi kuulosti liventilanteessa monta kertaa paremmalta, ja tuntuipa muuten hyvältä kuulla rivi "And you deserve to be loved and you deserve what you are given" tuolla laulettuna (mieleen kun tuskin ehti sillä hetkellä tulla ainuttakaan negatiivisista asiaa).


Muita hetkiä keikasta esille nostaakseni, Delilah oli mukavan energinen numero, joka muistutti kuinka jotkut Youtubesta kokonaan katsomani hillitymmät tilaisuudet olivat antaneet mulle ensin hieman vääränlaisen kuvan tämän esiintyjän keikoista yleensä - nyt meininkiä seuratessa ei tuntunut vaikealta uskoa, että joskus kesken show'n oli varvaskin murtunut. Shake It Out oli keikan alusta puututtuaan todella positiivinen yllätys ("I am done with my graceless heart, so tonight i'm gonna cut it out and then restart" ynnä muut kohdat taisi tulla hoilotettua mukana aika tunteella).

Jonotusseurani oli (vahingossa mutta silti pyynnöstäni huolimatta, %/¤#@e4w!1) spoilannut mut kertomalla että se minulle suurin biisi on kuin onkin ollut viimeisimmillä keikoilla mukana setissä ja tultaisiin varmaan täälläkin kuulemaan. Yhdessä spiikissään Florence vihjasi seuraavan biisin olevan ensimmäisiä jotka hän on koskaan tehnyt, joten aloin miettiä koittaisiko se hetki sitten nyt - hän kuitenkin jatkoi kertomalla kirjoittaneensa juuri tämän ollessaan aivan järkyttävässä krapulassa, minkä vuoksi pidinkin jotain muuta kappaletta todennäköisempänä. Kunnes sitten alkoi soitto ja laulu. "A falling star fell from you heart and landed in my eye..." No sehän se oli, Cosmic Love! Olen vuodesta 2010 asti tykännyt tuosta biisistä kuin hullu puurosta, ja Flow'n keikan päätteeksi olin ollut melkoisen pettynyt kun sitä ei soitettukaan ollenkaan. Yllätys ei tietenkään ollut nyt yhtä valtaisa kuin mitä se ilman spoilaantumista olisi ollut, mutta pienen fanityttökiljahduksen se musta silti kirvoitti (ja sen johdosta myös naurut kavereilta). Tämä versio oli levyllä kuultavaa riisutumpi, ja nautin siitäkin kyllä, vaikka pakko myöntää että jotain sen loppupuolesta tuntui jäävän puuttumaan kun biisi ei ihan kasvanut niinkään isoksi kuin se normaalisti tekee. Mulla onkin esityksestä vähän ristiriitaiset fiilikset: kappale oli aika lailla ihanin hetki keikalla ja olen iloinen että pääsin sitä viimein todistamaan. Jotenkin on silti pakko myös olla katkera ämmä ja harmitella spoilaantumistaan, jonka viemän yllätyksen kanssa kokemus olisi ollut vieläkin parempi. Mua vain tuntuu olevan nykypäivänä niin vaikea miellyttää, varsinkin jos kyseessä on asiat joiden suhteen se suurin innostus on jo mennyt ohi (eli musiikkijuttujen kohdalla oikeastaan kaikki, hups). Pääasia että tuli kuitenkin kuultua, ja toivottavasti vielä toistekin!

What Kind Of Manin aikana tapahtunutta. Sama poika oli joskus keikan alkupuolella huutanut "Florence I love you!" ja saanut vastaukseksi lentosuukon, mutta tätä tuskin osasi odottaa. :D Ei varmaan unohdu ihan heti!

Spectrum oli mukava biletyshetki ja tykkäsin myös paljon sitä "illan viimeisenä" seuranneesta Dog Days Are Overista, jonka aikana yleisöä kehotettiin ottamaan päältään joku kankaankappale ja heiluttamaan sitä ilmassa. Muitakin ohjeita sateli: "I want you to EMBRACE each other!" *minä ja Alina halaamme heti toisiamme innoissamme* ..."I want you to KISS each other, touch each other's faces!" *nyt minä ja Alina vilkuilemme kiusaantuneina muualle*
Hyvän tovin näytti siltä että viimeksi mainittu biisi olisi oikeasti ollut show'n viimeinen, mutta niin se bändi vielä tuli uudelleen lavalle soittamaan Motherin ja aivan viimeiseksi Drumming Songin. Ei mitään henkilökohtaisia suosikkeja varsinkaan ensin mainittu, mutta viimeinenkin oli sellaisella energialla vedetty, että oli joka tapauksessa ilo seurata laulajan esiintymistä loppuun asti, kuin koko ajan muutenkin.

Keikan jälkeen jouduin hyvästelemään seurani jo varsin pian, mutta jäin itse vielä drinkin pituiseksi ajaksi paikan baariin ihan siksikin koska voin. Mitä konserttiin itseensä tuli, tykkäsin siitä kyllä, vaikka pakko olla myös vähän tylsä ja todeta jotain niinkin yllättävää kuin että setti olisi voinut olla parempikin - uudesta levystä kun olen pitänyt tähän mennessä vähiten. Joka tapauksessa pieni reissuni oli kokonaisuudessaan tosi hieno kokemus: pääsin ensi kertaa kokeilemaan Saksassa jotain vastaavaa yksikseni, ja vielä niinkin hyvillä lopputuloksilla että tutustuin samalla uusiin ihmisiin. Keikan jälkeen (ensimmäistä kertaa) hostellissa yöpyessä ja seuraavana päivänä kahvilassa aamupalaa syödessäkin pääsi jo fiilistelemään jotain niin ihanaa reissuromantiikkaa että. Au pair -elämäni oli toki alkanut jo vajaa kuukausi aiemmin, mutta noina päivinä alkoi myös tämä mun oma elämäni Saksassa. :)

PS. Eh, tiedän joo että kirjoitettavaa olisi rästissäkin, mutta piti kerrankin aloittaa jostain vielä vähän paremmin muistissa olevasta... Te (luultavasti 2,5 ihmistä) jotka multa olette odottaneet postausta viime kesän NW/COB/Sonata-jutuista, kyllä se sieltä vielä joskus tulee ainakin jonkinmoisena. Ei sillä etteikö mielessä pyörisi useinkin myös asioita, joita olisi kiva kertoilla tänne jonkin sortin kokoavina Saksa-kuulumisina, mutta... Vaikka sitä pääsisikin niin pitkälle että avaisi Bloggerin ja sen uuden tyhjän sivun, varsinainen kirjoittaminen on jotain mihin tarvitaan vähintään juuri tismalleen oikeassa asennossa olevat planeetat ennen kuin pääsen edes alkuun saati sen pidemmälle. Liikaakaan ei tietysti pidä pakottaa, mutta palataan taas jossain vaiheessa!

PPS. Parasta on, kun vajaan viikon päästä tekstin julkaisusta huomaa, että sen otsikossa on kirjoitusvirhe - "ant to survive", ei tsiisus. Onneksi täällä ei kovin moni käy, ehheh!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

2015

Kooste viime vuodesta, olkaa hyvät!

Tammikuu
Kuun puolivälissä ikää tuli taas numero lisää, mitä juhlittiin rauhallisesti mutta pariinkin otteeseen sekä Tampere-kaverien että Ninan kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa aloin myös saada taas jonkinlaisen otteen ensin niskastani ja sitä kautta muista asioista - nuo ajat kun olivat olleet vähän sellaisia, että tuntui hankalalta päästä edes sängystä ylös, puhumattakaan siitä että olisi tehnyt jotain elämänsä kannalta hyödyllistä. Töitä aloin hakea tehokkaammin kuin ikinä ennen, ja koska oma, vuosi vuodelta vain massavammaksi muuttunut olemukseni oli jo pitkään ollut aika tuskallista katsottavaa varsinkin valokuvista, ei auttanut kuin alkaa tehdä asialle jotain - ja nyt siis viimein muutakin kuin sitä iänikuista "koitan liikkua enemmän ja jätän herkut pois" -pelleilyä.
Ai niin, tammikuussa tuli mentyä myös pitkästä aikaa katsomaan Sonataa, ja eh, eipä nyt ollut ihan yhtä ihmeellinen jälleennäkeminen kuin vuosi sitten eli edellisellä kerralla oli ollut. Aikansa kutakin.

Tyttö sinä olet tuhti. Vuoden ensimmäinen kuva, tästä siis lähdettiin!

Helmikuu
Jyväskyläilemässä ollessani pääsin toista kertaa elämässäni Brother Firetriben keikalle, ja ei hitto, se on vain jotenkin jäänyt mieleen yhtenä koko vuoden kivoimmista. Eipä ole myöskään ennen käynyt niin, että jossain vaiheessa keikkaa laulaja yhtäkkiä kehuu paitaani hienoksi, sanoo omistavansa samanlaisen, kertoo siihen liittyvän huvittavan tarinan ja show'n lopuksi haluaa vielä kätellä "Harry Potteria". :'D Helmikuussa tuli nähtyä myös Amaranthe ja kuultua pitkästä aikaa uutta Nightwishia Élanin muodossa, ja no, samalla tuli ensimmäistä kertaa petyttyä bändin singleen. Noihinkin aikoihin pidettiin muuten usein tv-sarjakerhoa Sannan pikku sohvalla teemukien kera, good times.

Se että tämä oli ainoa "hyvä" kuva Tribestä saattoi olla yksi syy siihen, etten koskaan kirjoittanut keikasta postausta tänne. :D

Maaliskuu
Edelleen työnhakua, ensikäyntini Tampere kuplii -tapahtumassa, tieto saadusta kesätyöpaikasta (!!!) ja tosiaan myös se Endless Forms Most Beautiful, mm. niistä oli maaliskuu tehty. Mainitusta levykäisestä nyt ei tosiaan ole tullut mikään lempialbumini, ja vähän kyllä tylsää, etten ole tähänkään mennessä saanut kirjoitettua ajatuksiani siitä tänne, vaikka todellakin on tehnyt mieli. Joka tapauksessa, suurempi innostukseni yhtyeestä nyt oli ollut jo muutenkin laskussa, joten viimeistään tuossa vaiheessa oli aiheellista todeta, että ensi kertaa lähemmäs kymmeneen vuoteen minulla ei varsinaisesti ole lempibändiä. :D Tämäkö nyt sitten on sitä kuuluisaa aikuisuutta? Don't know if would recommend.

Kuplimassa. Sarjakuvia en itse hirmuisesti harrasta, mutta tuolla pääsi näkemään cosplayta paljon muunkinlaisista lähteistä, joten mielelläni menen joskus toistekin!
Huhtikuu
Kuun loppupuolella Epica vieraili Nosturissa ja siellähän olin sitten minäkin, minkä jälkeen vietin vielä seuraavankin päivän pyörien Helsingin kaupoissa ja istuen Iinan kanssa steampunk-baarissa. Huhtikuussa myös treffattiin kosmetologien kanssa melkein puolen vuoden jälkeen, ja jälleen kerran oli kyllä "kiva" vertaistuen kanssa mm. muistella, mistä ollaankaan selvitty. :D
Ai niin, teinpä tuossa kuussa ensi kertaa jotain niinkin extremeä kuin leffassa käyminen yksin - olin nähnyt Henkien kätkemän kerran ala-asteella enkä tajunnut siitä silloin paljon mitään, mutta nyt annoin elokuvalle uuden mahdollisuuden ja hitto, että olinkin sitten vaikuttunut!

Ennen Epicaa!

Toukokuu
"Esimiestä pyydetään kassalle" eli kuinka alkoi työseikkailuni päivittäistavarakaupassa, siinä aika lailla isoin asia toukokuulta. Riitti kyllä uutta ja ihmeellistä. Aloitin myös telinevoimisteluryhmässä käymisen viiden ja puolen vuoden tauon jälkeen, ja vaikka itse sanonkin, oli muuten paras idea vähään aikaan (vaikka ekojen treenien jälkeiset neljä päivää liikkuminen olikin melkoisen varovaista taaperrusta). Cosplaysuunnitelmat pyörivät takaraivossa antaumuksella, ja kuun lopussa pidettiinkin Miran luona Turussa kunnon ompeluintensiivityöpaja, jollaisen ottaisin mielelläni uusiksi milloin vain!

Mikä piru siinä on, että mulla ei minään vuonna ole toukokuulta mitään järkeviä kuvia (nyt edes puhelimessa)? No, ihailette nyt sitten Ninan kanssa tekemäämme salaattia. 
Kesäkuu
Mainitun ompelusession tuotoksia kävinkin sitten esittelemässä Lahden Desuconissa kesäkuun alussa. Pelkästään pukuilevien ihmisten näkeminenkin oli jo siistiä, puhumattakaan siitä, että nyt viimein pääsin itsekin ns. kunnolla kokeilemaan harrastusta, jonka pariin olisi pitänyt päätyä jo vuosia sitten. Olin niin yllättynyt ja otettu kaikesta saamastani huomiosta, ja vaikkei vastoinkäymisiltä vältyttykään, tuo päivä on jäänyt mieleen tosi hyvänä! Siitä jatkettiinkin sitten samoilla hiuksilla keijokelluntaan eli Nightwish-risteilylle tapahtuman juntahtavista aspekteista välittämättä, ja kiva vuorokausi oli vain sekin.

Ariel ja ihanin hame.

Heinäkuu
Tuntuu että suuren osan heinäkuusta olin vain töissä, mutta ei paljoa haitannut, kun sademäärä oli melkein koko ajan sellainen että työmatkankin olisi voinut kulkea uimalla. Kuun alkuun saatiin kuitenkin pari hellepäivää, ja vaikken itse yleensä välitäkään mistään käristyskeleistä, kesävaatteiden pitäminen tuntui nyt mukavalta ensi kertaa vuosiin: painoa oli terveellisten syömistapojen omaksumisen ansiosta pudonnut tuohon mennessä 10 kiloa, ja jos johonkin asiaan olen tänä vuonna ollut tyytyväinen niin siihen. Anyway, superkuumina päivinä tuli mm. osallistuttua Shingeki No Kyojinin hengessä Tampereella pidettyyn Titaanipäivään (en mä mikään maailman suurin fani ole, mutta pitihän tuo käydä katsomassa kun järjestäjänäkin hääri eräs tuttu), samana päivänä olleeseen Lumous-festarin Dark Marketiin ja käytyä viiden vuoden tauon jälkeen Särkänniemessä jälleen toteamassa, että eipä tämä enää nykyään ole ehkä ihan meikäläisen juttu.
Loppukuusta vietin mökillä/mummulassa ihan huippukivan serkkuviikonlopun, jossa mukana menossa oli välillä myös toisen poikaystävä ja toisen yksivuotias jälkikasvu - nii'in, vähän on ajat muuttuneet siitä kun leikittiin Pokémonia tai kuvattiin videolle jotain omaa Idols-kisaa.
Melkoisen lopetuksen heinäkuu sai silloin, kun viimeisenä päivänä Ratinan stadionilla koitti bileet joista olin teininä saanut vain haaveilla: Nightwish, Children of Bodom ja Sonata Arctica kaikki samalla kerralla. Jo vuosia aiemmin tuon olisi kyllä sietänut tapahtuakin, mutta ei ole niin justiinsa, hauska päivä joka tapauksessa!


Elokuu
Koulut alkoivat, mutta minä jatkoin töitä ja kesäilyä, elokuussa kun se suvi suloinen tuntui säiden puolesta vasta kunnolla alkaneen. Kyseessä oli peruskoulun aloittamisen jälkeen ensimmäinen kerta, kun minulla ei syksyllä alkanut mikään koulu, ja tuntui kyllä hämmentävältä (ja vähän hassulta ja harmilliseltakin siksi, että tuohon mennessä olin ollut jonkin aikaa inspiroitunut pukeutumisessa juuri hienoisista koulupukuvaikutteista, mutta töitä varten nyt ei pahemmin päivän asuja auttanut miettiä. :D).
Kesän ainoa varsinainen festarini oli Flow, jonne suuntasin Florence + the Machinen vuoksi - vaikka setissä olisi ollut parannettavaa ja jopa se suurin suosikkibiisinikin jäikin puuttumaan, koettiin tuolla silti siistejä hetkiä.
Cosplayprojektini Traconia varten oli päässyt elokuussa viimein kunnolla alkuun, ja huh, että ne jutut sitten pyörivätkin mielessä. Onneksi rentoutumaan ehti loppukuustakin: olin saanut Inan ja Aleksin häissä tehtäväkseni pitää mm. heille vuonna 2015 grillibileet, minkä sitten toteutin mökillä - harmi vain, ettei itse aviopari lopulta päässytkään paikalle, mutta aina ei voi voittaa. :'D Myös tuota edeltänyt mökkeily Ninan kanssa oli tosi kivaa (ja ei saakeli, tulipahan reenattua puusaunan lämmitystä...)!

Flow!
Syyskuu
Ihan aluksi näin pitkästä aikaa Sannaa, joka oli kesäkuun lopulla harmikseni jälleen joensuulaistunut, ja kuun ensimmäisenä viikonloppuna koittikin sitten Tracon! Kivaahan siellä oli, vaikka ensi kerralla tiedänkin ottaa vähän chillimmin sen odotuksen ja valmistautumisen kanssa, sillä niin äkkiä tuollainen yksi viikonloppu on jo ohi. Tuohonastisista vapaa-ajan tekemisistä cosplay-asuni kokoaminen oli ollut hyvän aikaa prioriteetti numero 1, ja kun elämä oli palannut sulhastaan etsivänä hahmona pyörimisestä takaisin sulhaspiirakoiden PLU-koodien naputteluun töissä, päällä oli kyllä pieni, eksistentiaalinen hämmennys. Tuohon aikaan tuli kelailtua paljon myös sitä, miten melkein kaikilla muilla tuntui olevan elämän asiat koulun, tulevaisuuden ja ihmissuhteiden kannalta hyvin reilassa, kun taas minulla, no, ei. Ja mitä tuohon viimeisenä mainittuun osa-alueeseen tuli, loppukuusta vasta sainkin kunnolla lyödä päätä seinään Tiisun tahdissa niiden vuoksi.
Töitä riitti vielä melkein kuun loppuun, ja vapaalle vaihdoin rennon Jyväskylä-visiitin kautta, mikä oli kyllä mukava ja tervetullut asia.

Vielä kerran tämä kaveri.
Lokakuu
Olin jo pitkään haaveillut Saksassa muutaman kuukauden ajan asumisesta, mutta vielä töissä ollessani en ollut saanut sen hyväksi aikaan juuri muuta konkreettista kuin elokuussa yhteen hotelliin lähettämäni työhakemuksen. Au pair -hommat olivat olleet yksi mahdollisuus jota olin kuitenkin aina päätynyt epäröimään, mutta lokakuussa tein viimein kaiken varalta profiilin eräälle sivustolle, jotta nyt jonkinlaiseen alkuun päästäisiin. Perheethän alkoivat kohta lähettää meikäläiselle hakemusviestejä niin nopealla syötöllä, että pää oli mennä pyörälle - olin ihan ajatellut että se tulen olemaan minä joka tuolla yrittää saada huomiota muilta, eikä toisin päin. Eri tekemisvaihtoehtojen kanssa pitkään ongelmoituani alkoi siis näyttää viimein siltä, että aupairius olisi kokeilun arvoinen juttu ja muut väylät voisi unohtaa - kunnes aiemmin mainitusta hotellistakin päätettiinkin 1,5 kuukauden jälkeen viimein vastata jotain ja näyttää vihreää valoa, mutta olla kuitenkin kertomatta mitään hyödyllistä taas muutamaan viikkoon. Kävi välillä varsin turhauttavaksi, mutta onneksi halloween toi kuun lopussa muuta ajateltavaa!

Valaistus hieman hämää värien kanssa, mutta ehkä sen nyt kuitenkin W.i.t.c.h:in Williksi tunnistaa! Lapsuuden lempiasioiden muistelu, check, jotain halloweeniin jopa hyvin sopivaa eli noita-asu, check! 

Marraskuu
Olin varmuuden vuoksi hakenut kouluun syksyn haussa, joten kuun alkuun mahtui mm. pääsykoetta sekä Ninan kolmen päivän pituinen visiitti (niin paljon Game of Thronesia). Niiden jälkeen palaset olivat tarpeeksi kauan toisiinsa törmäiltyään viimein loksahdelleet sen verran hyvin paikoilleen, että minulla oli kuin olikin tiedossa tekemistä ja asuinpaikka Saksassa seuraavaksi puoleksi vuodeksi! TAMKista ei ollut tosiaan opiskelupaikkaa lohjennut, mutta ei paljon haitannut, kun hoitsuelämälle oli vaihtoehtona doitsuelämä. Lähtö koitti jo 10 päivän päästä asian sopimisesta, mutta hyvä vaan, ainoa hyvä asia marraskuisessa Suomessa kun onkin juuri muihin maihin vievät lennot. Ja no joo, terrori-iskuttomuus myös, mutta u know what I mean. 19.11. asetuin siis taloksi pienen bremeniläisen perheen luokse, jolle aloin työskennellä au pairina. "Hoidettavanani" on reipas ja vilkas 9-vuotias tyttö, jonka lempiruoka on sushi ja lempieläin yksisarvinen. Yksinhuoltajaisä tekee pitkää työpäivää, joten kotona tarvitaan joku pääasiassa laittamaan ruokaa ja olemaan seurana. Ensimmäiset puolitoista viikkoa meni lähinnä neljän seinän sisällä lapsen ollessa pitkään kipeänä, mutta ehdittiin sitä kuun lopussa mm. joulutorille! Yllättävän hieno kokemus.



Joulukuu
Aloitin kielikurssin, ja vaikka joka toinen hetki turhaudun jo tuttuihin asioihin ja joka toinen hetki taas ongelmoin liian vieraan sanaston kanssa, tulipahan viikkoihin vähän uudenlaista sisältöä.
Olin jo Suomessa huomannut että Florence + the Machinella on joulukuussa muutama konsertti Saksassa - Hampurin-keikka oli tänne päästyäni jo melkein loppuunmyyty, mutta onneksi on eBay jonka kautta sain hommattua vielä kenttälipun! Oli niin siistiä lähteä yksin pienelle reissulle, tavata uusia ihmisiä ja tosiaan, eipä se keikkakaan ollut ollenkaan huono.
Joulun vietin Bremenissä perheen sukulaisilla, minkä jälkeen nautin vuorokauden pari ylhäisestä yksinäisyydestäni ja rauhasta muun poppoon lähdettyä pidemmälle sukulointikierrokselle - ennen kuin kävin itsekin parin tunnin matkan päässä Braunschweigissa moikkaamassa kaveria vauvoineen ja miehineen sekä serkkua saksalaisine poikaystävineen, ja myöhemmin matkasin kimppakyydillä Wiesbadeniin vanhan isäntäperheen luokse, missä mm. juhlistimme vuoden vaihtumista. Vaikka aiempiin visiitteihin on liittynyt ikävämpiäkin hetkiä (varsinkin siihen ensimmäiseen), tunnen itseni tosi onnekkaaksi kun olen saanut tutustua tuohon perheeseen ja voinut palata heidän luokseen aina kerta toisensa jälkeen.


Saksassa elelen tällä tietoa kesäkuuhun asti, ja vaikka joissain asioissa toki haastetta riittääkin, ei minulla ole täältä vielä mikään kiire pois. Lähempänä asuvia kavereita ja jonkun kivan urheiluharrastuksen kun vielä löytää, ovat asiat aika hyvällä mallilla! Vielä esim. parissa muussakin B:llä alkavassa kaupungissa haluan jossain vaiheessa vierailla, mutta näyttäköön aika sitten paremmin, mitä kaikkea tulevina kuukausina onkaan vielä luvassa.
Suomeen palattuani kesälle on tiedossa mm. odottamani hääjuhlat (ja polttarit, oh my!) ja parista conistakin tässä jo haaveillaan, syksymmällä homman nimi ollee taas kouluihin haku - paljon tuntuu vielä olevan auki, mutta koitetaan pysyä positiivisena, kun nyt tähänkin asti on päästy. Bis später!