tiistai 30. syyskuuta 2014

Tracon 9

Kuun puolivälissä osallistuin itselleni aivan uudenlaiseen tapahtumaan, Traconiin. En ole varsinaisesti suurempi animen saati sitten roolipelitouhujen harrastaja (enkä sellaiseksi suunnittele tulevanikaan), mutta cosplay on kuitenkin kiinnostanut jonkun verran aina omista penkkareista lähtien. Viime vuoden lopussa myös tutustuin aivan randomisti sarjaan, jonka ansiosta suureksi yllätyksekseni opin että näköjään onkin olemassa animea josta itsekin voin pitää ja vieläpä innostua - viimeistään tuon ansiosta oli siis aika ottaa selvää, mistä noissa coneissa onkaan kyse.

Tänä vuonna liput myytiin loppuun jo kesän aikana, vaikka aiemmin niitä on yleensä saanut vielä ovilta. Itsekin saamattomuuttani jäin ilman lauantailippua, mutta saipahan senkin päivän käytettyä vaatetuksen valmisteluun. Joku kunnon cosplay-asu olisi vaatinut tässä kohtaa vähän turhan paljon panostusta (ja esim. peruukin pitäminen ei houkuttanut, hyi), joten päädyin kompromissiin: lookkina toimi normaali habitus, pienenä erikoisuutenaan Kyo Kara Maoh'n Wolframin takki (siitäkin huolimatta, että taannoin sain sarjasta ihan mystisen ähkyn koko kesän jatkuneen, tavallista intensiivisemmän fanityttöilyn jälkeen).
No, mitä vaatekappaleen muokkaukseen taas tulee... Tie oli lopulta kivisempi kuin ensin luulin. Eeppisten kirppiskierrosten päätteeksi olin saanut saaliiksi kaksi paremman puutteessa ihan ok:n väristä kauluspaitaa, toinen jo valmiiksi sopiva ja toinen pienennystä ja istuvaksi muokkausta vaativa. Näistä jälkimmäinen oli mielestäni lopulta oikeamman värinen, ja vaikka sisälsikin enemmän työtä niin ei muuta kun hihat heilumaan. Tällä kokemuksella pienennysrupeama vei tietysti arvioitua enemmän aikaa, mutta valmiiksi lopulta tuli, ja kun illalla silmät jo väsyneinä googlasin sitten mallikuvaa seuraavaa vaihetta eli eriväristen yksityiskohtien ompelua varten, jouduin toteamaan että voi muuten perse. Ai miksi? No huomasin että se saakelin toinen paita, jonka olin hylännyt muka liian tummuuden vuoksi, sittenkin oli väriltään lähempänä esikuvaansa kuin se, jonka kanssa olin tapellut koko päivän. Ja näin ollen turhaan. Vähän ehkä teki mieli lyödä päätä seinään. Muutama syvä sisään-ulos-hengitys, ja ei kun työn alla oleva paita sitten vaan vaihtoon, koneella surruuttamista puoli yhteen asti yöllä ja hieman viimeistelyä aamulla, minkä jälkeen viimein tuli valmista. Siinä teille tarina tyhmyydestä ja vähän myös sinnikkyydestä. Valmiista tuotoksestakin kyllä jäi puuttumaan pari pientä yksityiskohtaa, mutta antanette sen anteeksi. :D


Kun aamupäivällä sitten hankkiuduin tapahtumapaikalle, voin kertoa että oli muuten kummallinen fiilis käppäillä pitkin Tampere-talon edustaa. Jo pelkästään puistoalueellakin oli runsaasti asiaankuuluvasti pukeutunutta väkeä (ja ei kai ihme, sillä mahtava ilma!), ja tällä kertaa itse vielä olin tavallaan samaa porukkaa vaikka toisaalta ihan muulta kyllä tuntuikin. Onneksi törmäsin jo pian erääseen tuttuun ja tämän kaveriin, eikä enää tarvinnut tuntea itseään ainakaan kovin eksyneeksi ja sain myös infoa joihinkin käytännön asioihin liittyen. Jo kohta vuorossa olisi ollut myös ensimmäinen itseäni kiinnostava luento, Maskeerauksen ABC, joka kuitenkin jäi väliin sillä paikalle päästessäni kyseinen huone oli jo täynnä. Ai, niinkin voi siis käydä, hienostipa alkoi tämäkin. Ei voinut mitään, joten ei kun muualle kiertelemään!
Vaikka todella monien cossit eivät soittaneetkaan mulla yhtään mitään kelloa, oli siellä joukossa paljon (enemmän tai vähemmän) tuttuakin. Näistä Shingeki no Kyojin eli Attack On Titan oli selkeästi suosituimpia sarjoja ellei jopa kaikkein suosituin, ja Free!:n poikia sai spotata melkein joka suunnalta. Itsehän ikään kuin löysin Harry Potterin uudestaan kaksi vuotta sitten, ja on aina kiva huomata aiheen olevan edelleen ajankohtainen muillekin, myös tuolla: jo alkuvaiheessa bongasin ainakin yhden Harryn kuin myös Dracon, ja sattui siellä näköpiiriin myöhemmin jokunen muukin tyyppi kaapu päällä.



Kauppa-aluetta.
En yllättynyt huomatessani Free!-faneja odottamassa pääsyä fanservice-luennolle. Rin ja Gou.
Fanservicea käsittelevälle luennolle vajaaksi tunniksi istuminen (ja vielä muuten eturiviin) oli kyllä taas näitä "kaikkialle sitä näköjään päätyykin" -hetkiä. Sana luento kuulostaa tuossa yhteydessä vähän hassulta, sillä kuten aiheesta saattaa päätellä, kyseessä ei ollut mikään erityisen totinen tilaisuus. Luennoitsijat olivat varsin rempseitä ja ihan hauskaa tuolla tosiaan olikin. :D
Mainittujen lisäksi sunnuntain luennoista mua olisi kiinnostanut enää Japanissa vuoden viettäneen henkilön pitämä Mitä anime ja manga jättävät kertomatta Japanista, jonka senkin päädyin missaamaan koska ensin muistin sen olleen jo edellisenä päivänä. Lopulta ihan hyvä vaan niin, sillä kiertelyyn ja ihmettelyyn käytettävää aikaa olisi saanut olla vähän enemmän ihan ilman tuotakin. Ei ihme, että tapahtuma on kaksipäiväinen.

Cosseja loppupäivältä! Rei ja Nagisa, Freestä jälleen.

Tanssimeininkejä pihamaalla. Ulkonakin tosiaan riitti ohjelmaa, puistossa kun pääsi halutessaan mm. kokeilemaan boffausta ja jousiammuntaa.
Vaikka muuten vietinkin suurimman osan ajasta ihan keskenäni, törmättyä tuli useampaankin tuttuun mikä oli tosi kiva!



Eheheh, jollain on ollut aamulla ulkonäkökriisi. Ei vaan, nazgûl-cossi oli kyllä iso vau!

Elsoja tuli nähtyä ainakin vilaukselta useampikin, kuvassa olevalla oli vielä mukanaan pukuun sonnustautunut herrasmies kantamassa viitan helmaa. :D En tiedä johtuuko muuten omasta platinablondiudesta, mutta jotenkin olisin itse aika tarkka tuon hahmon hiusten oikeanlaisesta värisävystä.

Liian valon vuoksi ihan järkyn huono kuva, mutta alien tosiaan oli yksi päivän "ootas kun poimin leukani tuosta lattialta ja laitan takaisin paikoilleen" -reaktioita aiheuttaneista bongauksista.
Hieman on joo vääränlainen tausta, mutta koitetaan olla välittämättä. :D Thranduil oli tosi upea!
Avengers ei ole mulle mitään ominta alaa, mutta oli pakko käydä räpsäisemässä kuva kun jo valmiiksi poseerasivat hienoine asuineen!
Ja sitä Attack On Titania.
En ollut ylimääräisen ajan puutteessa raaskinutkaan lähteä käymään missään syömässä enkä tajunnut, että puiston kojuilta olisi saanut myös ihan kunnon ruokaa - mitäs sitä sanottiinkaan tyhmän pään ja muun ruumiin jopa fyysisesti vahingollisesta suhteesta? Sunnuntain cosplay-kilpailun eli Pohjoismaiden mestaruuskisakarsinnan alkaessa ei siis ollut enää mikään maailman energisin olo, mutta kyllä sitä nyt vielä loputkin ajasta ihan pärjäsi.
Tosiaan, oli jännää päästä seuraamaan esityksiä, vaikka kuten olin vähän pelännytkin, hahmoissa oli paljon sellaisia joista en tiennyt yhtään mitään. Rozen Maidenia ja Kuroshitsuji aka Black Butleria olen kyllä suosituksesta jopa katsonut jakson tai pari, mutta se nyt ei ihan auttanut saamaan niihinkään sarjoihin liittyvistä esityksistä kaikkea mahdollista irti. Kaikesta huolimatta tuolla sai kuitenkin ihailla panostusta jonka kilpailijat olivat asuihinsa, lavasteisiin ja esityksiinsä laittaneet, ja olihan se ihan liikuttavaa nähdä palkintojenjaossa yksilökilpailun voittajan (alemmassa kuvassa keskellä) yllättynyt ja onnellinen reaktio.


Pahoittelen laatua.
Kisan jälkeen olikin jäljellä enää päättäjäiset, joilta olin saattanut odottaa ehkä hieman enemmän kuin mitä tuolla sitten nähtiin ja kuultiin - lauantaina avajaisissa lienee ollut vähän isompi meininki. Toinen päättäjäisten tanssiesityksistä oli kyllä ihan viihdyttävä, mutta noiden lisäksi tilaisuus koostui suurilta osin kaikkien mahdollisten tahojen kiittelemisestä, mikä nyt siis ilman muuta asiaan kuuluukin. Selvisi siellä ainakin ensi vuoden Traconin teema eli aikamatkailu, josta aiemmin aulassa ja nyt lavalla pönöttänyt Tardis jo vihjasikin. Muutenkin tuolla oli tietysti kiva ennen kotiinlähtöä ikään kuin paketoida päivä kasaan, varsinkin kun nyt ensikertalaisena vierailu koko jutussa oli melkoista uuteen tutustumista ja mitään oleelliselta vaikuttavaa ei halunnut missata.

Järjestäjät eli Conitea. Kiitos vain!
Heihei.
Tuo päivä ei todellakaan ollut mikään ihan perus sunnuntai, ja se on ainoastaan hyvällä sanottu. Lähdin tuonne lähinnä sillä ajatuksella että käydään nyt kokeilemassa, mutta pian alkuhämmennyksen haihduttua olinkin jo sitä mieltä että haluan kyllä tulla tänne ensi vuonnakin. Ja kahdeksi päiväksi. Mahtui sitä toki yhteenkin kaikenlaista, mutta silti jäi olo että kokisi tästä mielellään kerralla enemmänkin. Olin esim. tajunnut vasta cosplay-kisaa katsomaan suunnattuani että niin joo, näköjään toisessa ja kolmannessakin kerroksessa olisi ollut lukuisien myynti- ja taidepöytien verran nähtävää, no, eipä tässä olisi niille paljoa aikaa ollutkaan. :D
Mitä taas tulee sellaiseen asiaan kuin cossaus, oli tosi siistiä päästä bongaamaan, ihastelemaan ja kuvaamaan toinen toistaan hienompia aikaansaannoksia. Oma kustomoitu paitani tuntui välillä aika vaillinaiselta, ja no, ensi vuodeksi olisi kyllä kiva koittaa koota itselleen ihan kokonainen asu. Jotain tuossa touhussa vaan on. Kaverin kanssa toteutettu paricossi olisi myös tosi hauska ajatus, mutta täytyy nyt katsoa minkälaiset sellaiseenkin on resurssit.
Pitemmittä puheitta, oon tosi iloinen että kävin tällaisenkin uuden kokemuksen hankkimassa - ei kun ensi kertaan!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Saksa-annos ranskalaisilla

Käväisin viime kuussa vanhan isäntäperheeni luona Saksassa jo kolmatta kertaa. Edellisestä vierailusta oli aikaa yli kaksi vuotta, joten oli enemmän kuin tosi jees palata tuonne taas muutamaksi päiväksi! Kuvia tuli otettua aika vähän, mutta tässä nyt edes muutama:

Näkymiä lainahuoneestani ensimmäisenä aamuna. Silloin aikoinaan ekaa kertaa tuosta katsoessa taisi olla ihan jännä fiilis. :D


Tehtiin jotain aiempaan verrattuna varsin kummallista: käytiin kuuntelemassa paikallisella pikkuklubilla indierockbändi Cloud Nothingsia. Ei mitään mulle ominta tavaraa, mutta oli silti kiva ilta (ja halvat juomat)!
Darmstadtilaisen pubin nimi kummastutti.

Reissu ei muuten tällä kertaa rajoittunut pelkästään Saksaan, vaan yksi päivä vietettiin Strasbourgissa Ranskan puolella - meikäläinen kyseisessä maassa ensimmäistä kertaa. Eka puoti jossa tuolla poikettiin oli pieni kahvila, johon sisään astuessamme meitä tervehti Amélieta muistuttava myyjä. :D Niinpä tietysti.

Katedraalin edustalla tehtailtiin saippuakuplia.








perjantai 19. syyskuuta 2014

Surrender to the beat from the pulse of your heart


Amaranthe Pakkahuoneella 18.7.2014

Whispered
Omnium Gatherum






Kivalla kesäsäällä ja seuralla Pakkista vastapäisen Passionin terassi on superhieno asia. Entä itse keikka? No ei voi muuta kuin ilmoittaa, että Amaranthe on virallisesti bilebändi nro 1, piste. Hauskaa siis oli, omat tanssiliikkeet, valotikut ja minidiskopallo for the win. Mm. Electroheart oli jälleen niin huippu etten tajua, miten en ensi alkuun edes niin välittänyt koko biisistä. En tajua myöskään sitä, miten jotain viime vuoden Tuskasta raportoinutta hevipuristia harmitti silloin Elisen kuulemma liikaa peruspoppimeininkiä muistuttava lavaliikehdintä (come on dude, kumpi meistä tässä oli se heteromies?).  
Tällä kertaa juttu on vähän niin että lyhyestä virsi kaunis, joten eipä tässä muuta kuin että tulevaa levyä ja seuraavaa keikkaa odotellessa!

PS. Postausten pikkuhiljaa säälittävän pitkiksi venyneet välit näköjään muuntuivat taas kunnon horrokseksi, joten pahoittelut siitä, jos jotakuta on päässyt harmittamaan. En usko jatkossakaan saavani kirjoituksia aikaan useammin kuin kerran kuussa, mutta nyt poikkeuksellisesti tässä lähipäivinä olisi kuitenkin tiedossa vähän lisää! Stay tuned.