maanantai 7. lokakuuta 2013

Live for the moment, make it last

Children of Bodomin Halo Of Blood -kiertue käväisi Tampereen Pakkahuoneella, jonne itsekin alun epäröintien jälkeen hankkiuduin. Uusi levy ei ole edelleenkään tarrannut kovin tiukasti, mutta kun muisti että edellisestä näkemästäni klubikeikasta alkaa olla kohta kaksi vuotta, olisi tuntunut vähän tyhmältä jättää bileet väliin.
Koulussa piti kyseisenä päivänä hengailla neljään asti kuuntelemassa rakennekynsien teon teoriaa, mutta viimein paikalle päästyäni jonossa ei onneksi ollut varmaan pariakaankymmentä ihmistä. Sekin oli kuitenkin paljon enemmän kuin mihin on itse tottunut ja monet fanilapsista vielä ottivat oikeudekseen etuilla sekä ns. matkustaa kaverin siivellä, mutta ihan turhaan tuli noitakin juttuja mietittyä: alaikäisten osuus salista oltiin taas rutistettu niin pieneen tilaan, että anniskelupuolen eturiviin ja hyville paikoille pääsi vallan keveästi nauramaan partaansa noille pienemmille. Ei vaan. :D
Ensimmäinen lämppäri oli ryhmän nuoria poikia sisältävä Lost Society - nimi on jostain tuttu, olisiko kesällä peräti Saunassa soitellut? Oli miten oli, musiikin trassahtava suunta ei oikein itseäni niin kiinnostanut, mutta heti alusta lähtien sai ihan ihmetellä sitä energiaa ja intoa, millä muusikot esiintyivät. Ei siellä nyt itse jaksanut olla mukana läheskään yhtä paljon kuin vaikka monet alaikäisten puolella, mutta oli tuo puolituntinen kuitenkin melkeinpä ihan viihdyttävä.



Seuraavana soitti For the Imperium, joka ei ollut ennestään millään lailla tuttu. Täytyy myöntää, että bändin show'sta ei myöskään ole kovin paljoa muistikuvia enää tässä vaiheessa. Taisi siellä joku jossain kohti ihan okein kuuloinen biisi olla, mutta en uskalla sen enempää sanoa ettei mene valehteluksi. Aika ainakin kului melkoisen nopeasti, mikä nyt toisinaan tuntuu olevan parhaita puolia lämppärien keikoissa, hehheh...



Viimeinen roudausväli ennen Bodomia ei sekään kestänyt kuin puolet tunnista, ja oli kyllä kiva, kun vielä siinä vaiheessa keikalle myös saapunut luokkakaveri Noora siskoineen sai taktikoitua itsensä aivan mun ja seurana olleen Tuulin taakse. Kohta keikka alkoikin Saunasta tuttuun tapaan Transferencellä, ja vaikka fiilis olikin kiva, ei kyseinen biisi nyt vielä mitenkään räjäyttänyt Pakkiksen kattoa ilmaan, omasta näkökulmastani ainakaan. Seuraava eli Needled 24/7 olikin jo paljon innostavampi tapaus, ja jo noiden jälkeen alkanut Living Dead Beat taas sai aikaan perinteisen omg-reaktion. Alussa oli pakko kommentoida Nooralle että toisin kuin luokan illanistujaisissa, nyt saakeli soikoon ainakin saadaan kuulla tämä biisi kunnolla ilman että kukaan rumasti keskeyttää ja laittaa muuta soimaan! :D 
Halo Of Blood on edelleen tylsä kappale eikä tilanne livenäkään paljoa parantunut, mutta ilokseni bändi soitti uutukaiseltaan ihan hyvänkin veisun, Scream For Silencen. Samalta levyltä kuultiin myöhemmin vielä tuotannon hitain biisi eli Dead Man's Hand On You, ja vaikka en vieläkään oikein tiedä pidänkö siitä vai en, ihan kiva toki kuulla livenä - sen aikana salia valaissut diskopallo oli muuten ihan jännä myös. 
Koko setti sisälsi taas paljon samoja biisejä kuten kaikki edellisetkin, mutta oli kuitenkin hauska miten pakkaa oltiin vähän sekoitettu esim. siirtämällä yleensä viimeisenä tuleva Hate Crew Deathroll jo puolenvälin tienoille. Harvinaisempaakin matskua oli mukana Lake Bodomin ja Towards Dead Endin muodossa, ja en kyllä muista että olisin kuullut aiemmin kumpaakaan! Ei voi väittää etteikö bändillä olisi vieläkin houkuttelevampia kipaleita ensimmäistä kertaa livetilanteessa todistettaviksi (*köh köh* Trashed, Lost & Strungout *köh*), mutta tykkäsin kyllä noista.



Aina kun tuli joku biisi josta raaski uhrata aikaa kuvaamiselle, valot olivat niiden aikana lähinnä nuo punaiset. :D Ihan hirveästi ei jaksanut kameraan keskittyä, ja näidenkin perusteella näyttää taas siltä kuin Alexi ja aina välillä korkeintaan Janne olisivat porukan ainoat jäsenet, mutta ei voi mitään.
Nämä mun selostukset on aina vähän tämmöisiä; oon liian fanityttö kyetäkseni kertomaan rokkipoliisimaisesti mitään jostain soiton tarkkuudesta tai jokaisen jäsenen lavapresenssistä. Tämän bändin suhteen juttu on vielä usein vähän se, että huomioni ei suinkaan jakaudu kovin tasapuolisesti kaikkien nautittavaksi, hups. Tiedä mistä johtuu...
Yleisölle jutusteltiin taas aika tyypilliseen tapaan eli huudatuksin ja "ootteko juonu vitusti bissee?" / "haluutteko kuulla helvetin vanhaa COB-shittiä?" -tyyppisin kysymyksin, mutta eipä siinä mitään, musiikki nyt tuolla hoiti loistavasti sen pääasiallisen viihdyttämisen kuten pitääkin. Oma lisänsä nyt oli tietysti taas myös eturivin keskustan tytöt, en tiedä mistä ne aina repii ne ideansa rekvisiittoihin. :D

Mutta mutta, alkupään hieno fiilis jatkui sellaisenaan melko lailla koko keikan, ja vaikka nyt jotkut miljoonatta kertaa kuullut Angels Don't Killit ja Blooddrunkit eivät yleensä ole mulle sitä setin parasta antia, kivasti nekin tuolla taas menivät - ympäröivä porukka oli niin kunnolla mukana että hankala siinä olisi ollut olla itsekään yhtään innostumatta. 
Kun yhtä tiettyä biisiä ei ollut vielä keikan loppupuoleenkaan mennessä kuulunut, ei ollut mitenkään vaikea veikata mikä olisi HCDR:n tuuraaja illan viimeisenä kappaleena. In Your Face vaan on sitten aina yhtä huippu, ja oli ei-totutusta asetelmasta huolimatta (ja ehkä osin juuri sen vuoksi) ihan mahtavaa, kun yksi Bodom-keikkojen suurimmista kliimakseista säästettiin nimenomaan viimeiseksi. 

Koko lista:

1. Transference
2. Needled 24/7
3. Living Dead Beat
4. Halo Of Blood
5. Scream For Silence
6. Bodom After Midnight
7. Lake Bodom
8. Hate Crew Deathroll
9. Shovel Knockout
10. Dead Man's Hand On You
11. Are You Dead Yet?
12. Blooddrunk
13. Angels Don't Kill
14. Towards Dead End
15. Hate Me!
16. Downfall
     ---
17. In Your Face

Näiden show't erityisesti tuossa kyseisessä paikassa ovat aina olleet tosi hyviä eikä tämäkään tehnyt siinä poikkeusta, mutta kyllä sitä silti jo jotenkin huomaa, että itselläni bändin keikkoja on takana enemmän kuin yksi tai kaksi. Jotain nyt kertoo varmaan jo sekin, että siinä missä viime klubirundin ilmoituksesta lukiessani olin niin innoissani että kädet tärisi, tällä kertaa reaktio oli lähinnä että "ai jaa, kai sitä ehkä voisi Pakkiksella käydä, katotaan". Itse keikasta en kuitenkaan keksi muuta huonoa sanottavaa kuin korkeintaan Waste Of Skinin puuttumisen (siis ihan heittämällä uuden levyn paras biisi ja oikeastaan ainut helmi, olisi toiminut niin hyvin koko homman avaajana), joten ehkä sitten vain kannattaa odotella vähän pidemmän aikaa ennen kuin seuraavalle menee - jos malttaa. Joka tapauksessa, kiva tosiaan että tuli tuolla käytyä, vaikka seuraavana aamuna koulussa ensimmäisiä rakennekynsiä tehdessä olo olikin aika mielenkiintoinen... Onneksi vielä sinnekin seuraksi eli malliksi tullut Tuuli ainakin ymmärsi yskän. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti