Yökyöpelöinnin lyhyt oppimäärä

...ja kuinka siitä selvitään. Itsekään en taida ihan tietää, mutta eiköhän siihen joku selvyys vielä tule.
Tulin tosiaan hankkiutuneeksi leipomoon kesätöihin (jotain hyötyä Y-lukion TET-päivästäkin...), ja ensimmäinen varsinainen harjoittelu/työrupeama oli nyt viime yönä kello kolmesta eteenpäin.
Taas vähän epätodellinen fiilis lähteä ajelemaan Elolle päin siinä klo 2:45, mutta mikäpäs tuossa. Päivällä koulusta päästyäni olin mennyt vähän etukäteisnukkumaan melkein neljäksi tunniksi, joten kyllähän sitä sitten jotenkin jaksoi eikä tarvinnut ainakaan kovin syvästä unesta siinä kahden aikoihin yöllä heräillä. Kotiin siinä puoli kymmenen aikoihin päästyäni painuin kuitenkin hetimiten nukkumaan, ja unta riittikin vallan mainiosti melkein neljään asti :'D
Tän työpaikan saatuani olin kyllä hiton iloinen kun ei tarvinnut enää siitäkään ressata, ja no, kyllähän mä vieläkin... Vaikka täytyy sanoa, että nytkin tuolla ollessa piti parina hetkenä toistella hiljaa mielessään sitä miten "kaikenlainen työkokemus on lopulta ihan hyväksi" ja että "pitäisihän tästä tulla aika kivasti rahaakin"... :'D No joo, varmasti löytyisi kymmenenkin kertaa kamalampia hommia ja olihan tuolla mukavia ihmisiäkin.
Vähän kyllä ärsyttää olla vielä tässä vaiheessa ihan käsi kaiken maailman veroasioiden kanssa, mutta ehkäpä niistäkin jotain oppii.
Kuukausi olisi tarkoitus töissä viettää, ja vähän kyllä mietityttää kuinka pahasti mun jo valmiiksi vähäinen sosiaalinen elämäni mahdollisesti kärsii yötöiden vuoksi... Tai no, kukapa nyt ei haluaisi vaikkapa rannalle joko sikeästi nukkuvaa tai hitonmoisen väsymyksen vuoksi tavallistakin sekavampia ja huonompia juttuja selittävää seuraa :D Ootan jo innolla tulevaa elämääni zombina...

Ja tulevasta kesästä sen verran (se on muuten PIAN! :o), että tuskinpa ehdin sen aikana hirveästi ajatella että "mitähän tässä tekisi, vähän olisi tylsää...". Jo kuudes kesäkuuta suuntaan nokan kohti Saksaa (järjestelyt hoituu pikkuhiljaa... mutta on mulla jo lennotkin varattuna sentään!) ja vietän siellä yhdeksän päivää, ja kotiin palattuani ehdin hengailla täällä kokonaisen yhden päivän ennen kuin koittaa lähtö Provinssiin. Pari päivää sen jälkeen onkin sitten tiedossa sukujuhlaa, sitten mennään Tallinnassa käymään, sitten on juhannus, ja sitten pitäisi jo mennä kai töihinkin. Töitä riittää heinäkuun loppupuolelle asti, ja sitten ovatkin edessä Tuska ja Qstock. Ja niiden jälkeen pitäisi Ahvenanmaallakin käväistä.
Tässähän melkein tuntee itsensä joksikin kiertäväksi artistiksi kun joka suuntaan revitään ja aikataulut on valmiina :'D Kuitenkin on kyllä fiilis, että tästä kesästä on tulossa ihan mahtava, vähintäänkin kahta edellistä parempi.
Totta kai tuo Saksa hieman ressaa, sillä eipä tässä hirveästi olla opiskelijavaihdoissa käyty (ja järjestelytkin ovat vielä osin kesken...). Kuitenkin hukkaan matkalaukkuni tai viimeistään lentoyhtiö tekee niin, kuitenkaan en perille päästyäni löydä mitään mitä pitäisi, kuitenkin isäntäperhe pitää mua jonain ihme friikkinä, kuitenkin päädyn joka ilta itkemään koti-ikävääni laskien päiviä kotiinlähtöön, ja kuitenkin joudun jonkun raiskaajamurhaajan uhriksi (mikä olisi aika perseestä noin aikaisessa vaiheessa kesää! Pirusti jäisi kokematta).
No joo, ehkeivät nyt ainakaan ihan kaikki kauhukuvat käy toteen, mutta oikeasti ajatus yksinään oudolla frankfurtilaisella lentokentällä asioivasta blondista on vähän... huolestuttava. Noh, mutta ehkä mä selviän. Vaihtoon lähtö nyt vaan on pitkään tuntunut joltain mikä mun vaan täytyy tehdä, ja nimenomaan yksin (kuulostaapa muuten helvetin eeppiseltä ja kohtalokkaalta... :'D).

Mitähän tässä muuta (miten niin koitan viimeiseen asti vältellä mm. siivousta?)...
Vaikka jääkiekkoa olenkin katsonut ihan äärimmäisen vähän, jaksaa se silti olla aika ihme juttu että huomenna Suomi pelaa Ruotsia vastaan kullasta. Pitää katsella tulisiko sitä jo meikäläisenkin ensimmäinen kokonainen lätkämatsi katsotuksi :'D Penkkiurheilijana olen kyllä aina ollut melko huono, ja "eniten" katsottu lajikin on joukkuevoimistelu, joten saa nähdä kuinka tuonkin suhteen nyt käynee.
Hieman toisenlaista viihdettähän on tarjolla jo tänä iltana Euroviisujen muodossa, ja pakkohan tuo finaali on aina katsoa. Kovin suuresti maailmaa mullistavia musiikillisia elämyksiä en välttämättä odota kokevani, mutta uteliaisuutta riittää silti mm. näkemään kuinka se Suomi nyt tuollakin pärjää kun tänä vuonna on finaalissakin asti mukana. Kilpailukappale jää ärsyttävästi soimaan päähän (lieneekö sitten hyvä vai huono merkki), ja ihan symppis pojaltahan tuo Paradise Oskar näyttää. Sen suuremmin en kuitenkaan jaksa ryhtyä arvuuttelemaan että tuleeko sieltä nyt joku voitto vai ei... Tai muutenkaan olla sitä mieltä että tässä pitäisi ihan pakosti jonnekin tosi korkealle sijoittua, sillä eipä tuo kilpailubiisi kaikessa mukavassa leppoisuudessaankaan ole mulle kuitenkaan mitenkään parasta, mitä kuuloaistin avulla saa koettua.
Tässä vielä yksi niistä harvoista euroviisubiiseistä, joista olen oikeasti tykännyt. :) Vielä viimevuotisia viisuja katsoessa tulin lähinnä ajatelleeksi että "no ihan tarttuva joo", mutta kisan jälkeen muutaman kerran kappaleen kuultuani tajusin että täähän on oikeasti hyvä :'D

Yhtään ei tule viime kesä ja joraukset Tukholman shoppailukierroksen lomassa mieleen... :D