Tiedä onko joillakin tullut jo koko levyn nimi korvista ulos, mutta siitä kyllä paskat nakkaan - jos Nightwishin edellisen levyn ilmestymisestä on aikaa yli neljä vuotta, niin ei sitä nyt voi hitto soikoon ohittaa jollain olankohautuksella.
Jännittävistä ja epätodellisista fiiliksistä ensimmäisen biisin lähtiessä pyörimään en jaksa jäädä sen kummemmin tarinoimaan, mutta pitää sanoa, että niin innoissani kuin aluksi olinkin, koko oman yksityisen kuuntelusessioni jälkeen levystä jäi sellainen olo, että nyt ei ihan kaikki tainnut kyllä kokonaan aueta, vaikka siellä hienoja hetkiä olikin. Kokonaisuus alkoi kuitenkin kuulostaa paremmalta jo seuraavalla kuuntelulla, puhumattakaan siitä millainen fiilis oli kuunnella levyä seuraavana aamuna bussimatkalla Helsinkiin Studia-messuille aamuauringon noustessa pikku hiljaa korkeammalle.
Ja nyt kun näissä muutamassa päivässä musta ja levystä on tullut oikein hyvät ystävät, sellainen sanan tai parin arvio teoksesta kuuluisi ehdottomasti joko "aivan helvetin hyvä" tai "loistava"! Pieni totuttelu on todellakin se juttu tämän suhteen, ja nyt kun sitäkin on tullut jo aika lailla harrastettua (keskiviikon jälkeen en oo kuunnellut tasan mitään muuta), voisin kirjoittaa vähän ajatuksiani jokaisesta biisistä erikseen. Levyä kuulematta tuskin saa näistä paljoakaan irti (jos muutenkaan :'D), mutta täältä tulee anyway:
1. Taikatalvi
Ihanan rauhallinen aloitus. Tähän tykästyin jo heti, eikä siinä Marcon suomenkielisessä laulannassa mitään niin kummallista tuntunutkaan lopulta olevan. Talvi osaa olla pirun kaunista, ja enää nyt puuttuu tosiaan hanki ja kovempi pakkanen, niin pääsisi tätäkin kunnolla fiilistelemään.
2. Storytime
Tämähän nyt oli jo tuttu juttu, mutta pitihän se silti ihan levyltäkin kuunnella ilman mitään hyppimisiä siinä ensi kerralla :D Tykkäsin tästäkin jo silloin kun biisin siinä Radio Rockin ensisoitossa kuulin (siis kauhee pahis, ruottin kirjoitustunnilla napit korvissa!), ja toimiihan se edelleen, vaikka tuntuu kyllä, että puhki kuluminen voisi olla aika vähästä kiinni. Ei nyt missään nimessä mitään parasta Nightwishia, mutta ihan pirun tarttuva kuitenkin - olkoonkin sitten jonkun mielestä liian popahtava.
3. Ghost River
Alkoi vakuuttaa jo ensimmäisellä kertaa, joskin Aneten laulun alkaessa tuo kitaroiden puutos jotenkin häiritsi. Pian kuitenkin tuli helpotus senkin suhteen, ja kohta jossa Marco liittyy laulullaan mukaan veikin sitten jo mukanaan. Kertosäe on tosi hyvä, ja hitto miten toi äijä sen vetää, aijai.
Yksi biiseistä, jonka mielellään kuulisi livenäkin :)
4. Slow, Love, Slow
No se paljonpuhuttu jazzibiisi. Tätäkin odotin kyllä ihan mielenkiinnolla, mutta täytyy sanoa, ettei se nyt ainakaan toistaiseksi ole itselleni levyltä mitään parhaimmistoa. Anette vetää kyllä tosi hyvin, ja tunnelma on jännä ja sellainen, mitä nyt näillä tietämyksillä voisi kuvata ihan jazzahtavaksi. Ei biisi missään nimessä nyt huono ole - vallan mieluusti kuuntelee tässä osana levyä, joskaan ei kyllä juuri noin ns. muuten vaan, että "hitsi, pakko laittaa tuo nyt soimaan".
5. I Want My Tears Back
Hemmetti sitä hämmästystä, kun tämän biisin tyyli selvisi siinä soimaan lähtiessa. Nimessä oli jotain sellaista, minkä perusteella en olisi kyllä todellakaan odottanut mitään folkki-iloittelua - ei kuitenkaan sillä, etteikö tällaisenaan mulle kelpaisi! :D Kertsikin on ihan kiva, mutta kyllä ne on noi instruosuudet jotka muhun parhaiten iskee - mistä tulee iloiselle tuulelle, ellei tästä? Pitää muuten mainita myös, että Aneten ääni kuulostaa säkeistöissä tosi kauniilta.
Tässä taas yksi toive live-biisien suhteen, voin tuossa alussakin oikein nähdä ne sellaiset keltavihertävät valot lavalla, pienen ilmassa leijuvan heavysmoken ja kaiken.
6. Scaretale
Aluksi varmaan oudoimman kuuloinen kipale, joka muistaakseni jätti jälkeensä vähintäänkin pienen hämmennyksen. Muutaman kuuntelun jälkeen tästäkin sitten aukesi kuitenkin jännä ja omalla tavallaan hauska teos: erityisesti tätä kyllä luulisi tarkoitetun, kun levyllä olevasta "virneestä" on puhuttu :D
Mitä lauluun tulee, tällaista Anettea ei kyllä olla todellakaan aiemmin kuultu! Aiemmin luvattu revittely tuli todellakin nimenomaan tässä biisissä. Marcokin on roolissaan ihan mahtava, kuka tuommoiseenkaan paremmin sopisi? Muutenkin tuo humpahtava osuus on jotain, josta hämmästyksekseen huomaa jopa pitävänsä.
Kyseessä on kyllä levyn ehkä elokuvallisin biisi, ja tuskin maltankaan odottaa miltä tulee näyttämään valkokankaalla tai TV:ssä. Voisi toimia muuten livenäkin!
7. Arabesque
Uudenlaisten tyylien kokeilu senkun jatkuu, ja oikeastaan yllättävän hyvältä tällainen itämaishenkinen instrumentaali sitten kuulostikin. Kaikkein epämusikaalisinkin kuulija voi tämän kohdalla varmasti nähdä mielessään tanssijat ja kaikki...
Vaikka tykkäänkin tästä ja biisi vain paranee loppua kohden, kyseessä on kuitenkin vähän samaa kastia oleva teos kuin Slow, Love, Slow: enemmän tämä on mulle lähinnä sellainen "yksi osa levyä" kuin biisi, jota nyt pitäisi aina palata kuuntelemaan, ja sen vuoksi tuollainen vajaan kolmen minuutin pituus onkin varsin hyvä.
8. Turn Loose the Mermaids
Vähän tällainen kelttivaikutteinen biisi (sen verran mitä minä siitäkään mitään tiedän), ja kyllä vaan on nätti - toisella kuuntelukerralla pitikin sitten pyyhiskellä sotkeentuneita eyelinereitä siistimmiksi. Koskettava teema, ja eiköhän siihen ihan jokainen ihminen osaa samaistua jossain vaiheessa elämäänsä.
Nuo loppupuolella kuultavat rumpujen päristykset sopii tähän hyvin, ja tuo oikein sellaisen hienon hautajaismarssitunnelman.
Lisäys livetoiveiden listaan - check!
9. Rest Calm
Nimi kuulostaa ehkä vähän tylsältä, eikä itse kappalekaan kyllä ensimmäisillä kuunteltukerroilla juuri vakuuttanut. Tykkäsin kyllä vaihteeksi tällaisesta vähän raskaammasta ja aavistuksen hitaammasta menosta, mutta erityisen häiritsevää oli kontrasti sen ja sitten aivan yhtäkkiä alkavan, rauhallisen kertsin välillä. Siihen on kuitenkin nyttemmin tottunut, ja oonkin alkanut tykkäämään tästä monien kuunteluiden ansiosta ja aika lailla, ja erityisellä tavalla se iski kun otin pitkästä aikaa ihan sanatkin eteen. Koskettavaa tämäkin, ja en osaa oikein selittää... Tämänkin voi varmasti kokea tahoillaan vähän eri tavalla, mutta mulle tulee jotenkin sellainen olo, että tuollaisilla fiiliksillä jos voisi olla sitten kun elämä on loppumassa, niin sekös olisi hyvä. Vitun Holopainen, teit sen taas. ._.
10. The Crow, The Owl And The Dove
The siipikarjabiisi. Tää ei ole musta ehkä kovin Nightwishin kuuloinen, mutta kiva biisi kuitenkin. Aihe oli jo valmiiksi selvillä, ja vaikka spoilaantumisen jälkeen ensin vähän harmittikin, toi sen tietäminen biisiin vaan lisää - omaa elämää ja pohdiskeluja miettien tämä kyllä kolisee hyvin.
11. Last Ride Of The Day
Paras!
Tämän alustahan oli kuultu jo remix (ihan varsinaisessa tarkoituksessaankin paikan päällä :'D), mutta kunnolla oikeuksiinsa biisi pääsi vasta ihan levyversiona - meikäläinen olikin myyty jo kertalaakista. Kertosäe on jotain niin hienoa, oikein nightwishmainen, ja eipä sanoissa ja sanomassakaan varsinaisesti niinku mitään vikaa oo. Hanszimmermäinen alku, kuorot ja kaikki on tosi hienoa kuultavaa myös.
Pakollinen livebiisi!
12. Song of Myself
Levyn pisin biisi, jolta olisi kyllä odottanut jotain oikein hienoa ja tunnelmissaan vaihtelevaa, tyyliin Poet and the Pendulum... Ja sanotaan nyt suoraan, että noin musiikillisesti ehkä vähän enemmänkin kuin sen, mitä tässä nyt ainakin ensi kuunteltuilla sai. Vähän epäilevin fiiliksin odoteltu lopun puheosuus oli kuitenkin lopulta hieno (alun pienistä outouksista huolimatta :'D), ja vaikka se nyt toimiikin paremmin sanojen ollessa edessä samalla luettavana, ainahan voi skipata jos haluaa.
Itse biisikin on alkanut kuulostaa ja paremmalta, ja vaikka se nyt ei levyltä ihan tuonne suosikkien joukkoon nousekaan, eiköhän siitäkin vielä ihan kivan veisun saa ajan kanssa kuunneltua.
13. Imaginaerum
Pip Williamsin kokoama orkesteriyhteenveto koko levystä. Kuulemma tulevan elokuvan lopputekstejä varten tehty, ja tuleekin sopimaan siihen taustalle varmasti tosi hienosti! Ei muutenkaan valittamista.
Leffaa (ja erityisesti keikkoja!!!) odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti