We're the Hate Crew

Viattomien lasten päivää vietettiin Pakkahuoneella Bodomin lasten meiningeissä!

Jonotuksen merkeissä sen 7,5 tuntia ulkona istuessa tuli kyllä mieleen, että keikkapaikkaa voisi sinä päivänä kutsua pikemminkin Pakkashuoneeksi. Kyllähän kaksi takkia ja makuupussikin jotain toki auttoi eikä siellä nyt ihan hypotermiassa oltu, mutta erityisesti varvas- ja muukin jalkaosasto oli välillä koetuksella.
Lämmittelyä hoidettiinkin sitten mm. ruoanhakureissujen (Anna ja Naamakin tulivat moikkaamaan) lisäksi tehokkaasti mielenkiintoisessa makuupussiyhdistelmässä, jossa oli sisällä parhaimmillaan kolme ihmistä :D

...pitää se kai tääkin lisätä, kun kuvan huumoriarvo näkyi olevan niin suuri :'D
"Heräsin nukuttuani tässä viimeset kaks viikkoa, mikä maa mikä valuutta? And btw, wanna join?"

Jonottelu oli lopulta yllättävän nopeasti ohi. Mua ja Ninaa ennen paikalla olleet, huimat neljä ihmistä menivät kaikki ns. lasten puolelle, joten eturivipaikat irtosivat äärimmäisen kivuttomasti - vieläpä ihan keskeltä, aikuisten puoli kun tuntui olevan tällä kertaa lähemmäs 2/3 salista.
Noin kolmen vartin ja mm. erään huvittavan herrasmiehen juttujen ("kuka teistä lähtee mun kanssa Karibian-risteilylle?") jälkeen lämppäri eli Medeia aloitti.

En ollut kuullut noilta aiemmin ainakaan tietoisesti biisiäkään, ja eipä se musiikki ainakaan toistaiseksi erityisemmin vakuuttanut. Joissain kohdin saattoi kuulostaa ihan okeiltakin, mutta päällimmäinen fiilis oli lähinnä että siinä nyt soittavat jotain junttausta ja laulaja laulaa jotain päälle. Death metalliksi kuulemma luokittuu, mutta ei tosiaan niin melodiseksi sellaiseksi kuin vaikka Bodom, mitä minä näistä viimeiseen asti määritellyistä genreistä mitään tiedän.
Ei jaksanut olla mukana kovinkaan paljoa, ja kuvatkin otin lähinnä blogia varten sekä ajankuluksi :D Eivätpä nuo sitten soittaneetkaan kuin kolmisen varttia.

Puolisen tuntia tästä eteenpäin aloitti Bodom, ja vaikka olinkin jo spoilaantunut viimeisimmille keikoille aloitusbiisiksi vaihdetusta Shovel Knockoutista, oli se vaan silti tosi outoa kuulla se heti ensiksi. Ihan helvetin hyvä biisi edelleen, mutta tarvisi kyllä vähintään pari kipaletta alleen toimiakseen livenä parhaiten. Not My Funeral takaisin alkuun, kiitos! :)
Kätevää muuten kun kaverit tuntuvat nykyään aina nappaavan keikkojen päätteeksi settilistat haltuunsa, niin saa senkin kerrottua blogissa ilman ihmeempiä muistihäröjä:

Mahtaa tuokin muuten näyttää ummikolle todella selkeältä lyhenteineen kaikkineen. Oon tässä itsekin vähän liian väsyneenä hihitellyt sisäisesti ajatukselle, että "Kissing"-kohta ei meinaisikaan mitään biisiä. Heh.
Ei kuitenkaan sillä että Kissing the Shadowsin kuulemisessa mitään vikaa olisi ollut, kuin mulle itselleni aiemmin keikoilla kuulemattomissa biiseissä muutenkaan. Bodom After Midnight oli ihme yllätys, ja oli vaan jotenkin hienoa tajuta noiden alkaneen soittaa sitä. Vaikkei se ainakaan enää nykyään mihinkään "Bodom top 10" -listaan mahtuisikaan, kyseessä on kumminkin yksi ensimmäisistä biiseistä, joita tuli siinä Follow the Reaperin (ensimmäinen Bodom-levyni, tottakai!) ostamisen jälkeen kovastikin fiilisteltyä. Joku tunnearvojuttu tuokin :D
Mutta takaisin asiaan: mm. Sixpounder oli ihan pirun hyvä! En mä todellakaan oo näitä ihmisiä että jee, soolot sitä ja soolot tätä, mutta se toinen soolokohta siinä vaan on niin mahtava. Deadnight Warriorista ei jäänyt juuri mitään mieleen, mikä nyt ei toisaalta ole ihme, kun ekan levyn vähäisiä kuuntelumääriä miettii.

Jos sitä muuten näyttäisi vähän kuviakin löpinöiden väliin:

"SOOLO, ROOPE! SOOLO!"

Hmm?

:D

Kappas vaan, kyllähän siellä näyttää ihan hyviäki kuvia saaneen :D

Ja kuten näkyy, ihan Laihon edessä oltiin, ja no, eipä se silleen niinku hassumpaa ollut... Joo, moi vaan.

Setistä vielä sen verran, että aiemmin mainittujen lisäksi muita kohokohtia keikalla olivat nyt ainakin Living Dead Beat, In Your Face, Are You Dead Yet, Bodom Beach Terror, Children of Bodom, Hate Me!... no äh, tuntuu oikeastaan, että suunnilleen koko aika (jotain Deadnight Warrioria lukuunottamatta) oli vaan niin hienoa. Vaikka sieltä noi parhaat heti nouseekin mieleen, niin eipä tuolla nyt mitenkään varsinaisesti ikävää ollut missään vaiheessa noin biisien suhteen :D 

Siitä mitä etenkin alkupuolella tapahtuneeseen tönimiseen sun muuhun takana olleiden tyyppien toimesta harjoitettuun toimintaan tulee, ei voi ehkä sanoa samaa. Hate Me!:nkin aikana tuli kyllä ajateltua, että onpas osuvasti sanottu että "living for my own demise", mutta eipä tuota sitten lopulta kauaa kestänyt.

Yhdessä kohtaa oli muuten aika positiivinen wtf-hetki. Olin osoittanut Ninalle jotain Alexin heittämistä, maahan aidan ja lavan väliin pudonneista plektroista, ja seuraavan biisin jälkeen yksi järkkärisetä vaan tuli siihen meidän eteen, otti mun käden ja laittoi sen sen jälkeen nyrkkiin - avasin sen ja olin sitten että jaaha, sehän toi sen plekun mulle :'D Eihän nuo tuommoiset ole niin kivoja kuin ne, joissa lukee bändin ja soittajankin nimi, mutta ihan jees semmonenkin saada tuolla lailla ihan mitään pyytämättä. Sama tyyppihän tuo oli joka oli aiemmin käynyt sanomassa niille meidän takana olleille jätkille että lakkaavat painamasta muiden selkiä. Jotkut sitten osaa tuon järkkärinhommansa. (Y)

Vaikka keikka ei tuntunutkaan menevän ohi yhtä nopeasti kuin vaikka Qstockissa (soittivathan ne nyt toki kolme biisiä enemmän, mutta juu...), valitettavan pian se Hate Crew Deathroll taas sieltä viimeisenä biisinä tuli. Was It Worth Itin puuttuminen ehkä hieman harmitti, mutta väliäkös noiden lopulta!

Ennen ja jälkeen keikan, miinus se ennen keikkaa -osuus :'D

Paula sai kapulan!

Ei niin ihanteellisissa olotiloissa olevian jalkojen ja selän kanssa sitten siirtyiltiin pikku hiljaa takaoville bändiläisiä kyttäämään, ja neljä viidestä lopulta bongattiin - kaikki tosin menivät siitä vaan äkkiä ohi :D Suunnattiin sitten Ninan, Miran ja Assin kanssa jonkun tyypin neuvon mukaan baari Jack the Roosteriin, jota keikan jatkopaikkana oltiin Pakkiksen oveen laitetussa kyltissäkin mainostettu.

Eiköhän siellä sitten heti narikalla asioituamme ovesta astuneetkin sisään Jaska ja Henkka (ne oli niin tui :'D), joista jälkimmäistä häiritsin sitten yhteiskuvapyynnölläkin:

Näytän jopa ihan ihmiseltä tässä. Henkkatui.

Pari mukana ollutta levyäkin sain nimmaroiduiksi sitten kummaltakin, sekä baaritiskin lähettyviltä kohta bongatulta Roopelta :D

Mun on pitänyt käydä Roosterissa varmaan niin kauan kun ikää nyt on ollut (kohta vuoden...), ja iiihan kivoissa merkeissähän tuli nyt sekin ekaa kertaa tehtyä. Tuli bongattua vielä kavereitakin, joku pieni wtf-fiilis kun Joel vaan yhtäkkiä ilmestyy siihen eteen.

Kivalta vaikuttava paikka kyllä, täytyy käydä toistekin, vaikken ehkä mitään suurimpia baari-ihmisiä olekaan!

Kovin kauaa ei tuollakaan lopulta hengailtu, Mira ja Assi nyt joivat yhdet juomat, minkä jälkeen kuskasin sakin enemmän tai vähemmän failisti kotiin.

Hieno ilta, päivä ja yö oli tämä, viimeinen piste i:n päälle tosin olisi ollut jos oltaisiin keikan jälkeen nähty Alexia (Jannekin se vaan nähtiin ihan vilaukselta). Oltiinpa nyt kumminkin kehitetty senkin poissaololle hieno teoria, jonka varjolla koko juttu oli oikeestaan ihan jees :'D

Tämän bändin keikoista yksikään ei ole yltänyt jälkieuforioissaan ehkä sen ihka ensimmäisen tasolle - tai no okei, viime maaliskuussa koettu nyt ehkä sen Alexin tapaamisenkin vuoksi (no vittu, tuntuu että hoen kyseisen tyypin nimeä tässä koko ajan :'D) - mutta sen verran hienoa nuo aina ovat, että ensi kertaan vaan!

PS. Mäpäs sainkin näin hienon etukäteissynttärikortin Simonen kuvalla varustettuna! Kiitos, Nina. :> Hyviä noi konvehditkin on.