perjantai 22. kesäkuuta 2012

Rokkia ja rappioromantiikkaa

...osa Provinssirock!
Pohojammaan lakeuksille suunnattiin tämän festarin vuoksi toista kertaa, yllätys yllätys perjantaiksi. Nina tuli meille jo torstain puolella, ja koska monien muiden Nightwish-fanien tavoin ollaan välillä helvetillisiä idiootteja, reissuun piti tietysti lähteä taas jo aikaisina kukkoina ennen madon laulua. Tai jotain.

video

Perillä oltiin ennen seitsemää, ja oli kiva huomata ettei siellä nyt vielä mitään kummoista joukkoa ollut makuupussien kanssa, kuusi ihmistä vaan. Tai no, paljonko sitä nyt pitäisi tuollaiseen aikaan ollakaan, en minä tiedä, sillä mitä tohon jonotukseen tulee... se menee aika ylös listassa "turhimmat ikinä". Havainnollistajana seuraavat kuvat:


Tässä on Nina. Takana näkyy, kuinka paljon ihmisiä jonossa on meidän jälkeemme noin kello seitsemän.
PS. Laukussa näkyvästä tekstistä voi löytää yhtäläisyyksiä kuvassa tapahtuvaan toimintaan.

Tässä on Nina. Takana näkyy, kuinka paljon ihmisiä jonossa on meidän jälkeemme noin kello viisitoista.

Siis ihan oikeesti, mitä perkeleen kettua? Joko porukka on kasvanut aikuisiksi Dark Passion Playn ajoilta, tai sitten ne aina vaan pahemmiksi venyneet keikoillejonotukset on saaneet aikaan jonkun vastareaktion, jonka seurauksena melkein kukaan ei enää jonota NW:tä varten festareille. Joo, olisi ollut kiva tietää vähän aiemmin, veikkaan että silloin ei olisi tullut noustua ylös jo neljältä aamulla... No, olipahan ohikulkijoilla ihmeteltävää ("ruumiita tiellä!"). 
Ja jotain hyvää tuossakin: ainakin saatiin auto hyvälle paikalle työntekijöiden parkkialueelle, kun siellä ei vielä paikalle saapuessa ollut valvojia. :D Ei kukaan myöhemminkään osannut meille mitään valittaa, joten kaara sai olla parkissa lopulta koko festarilla vietetyn ajan. (Y) Fuck the police, kävijöiden jossain kaukana sijaitsevat viralliset parkkipaikat sekä festaribussit.
Portit avattiin viideltä, ja kohta löydettiinkin itsemme päälavan eturivistä niin keskeltä, kuin sen tyhmän mutkan oikealle puolelle pääsi (kinosti pirun kaukana lavasta oleva keskikohta tai vasen puoli Holopaisen näköestelavasteineen - sille viritelmälle olisi muuten olemassa useampia nimityksiä ja käyttötarkoituksia, mutta pysytään nyt edes joskus korrekteina). Ja taas voi melkein sanoa, että TURHAA! Tulee tosi fiksu olo, kun ensin juokset huonot keuhkosi hajalle että ehdit johonkin ennen toisia, joita sitten onkin sille samalle puolelle aitaa tulossa jälkeesi jopa kaksi. Ja hekin Snow Patrolin faneja.
Mä vietän varmaan loppuikäni ihmetellen, minne ne jotkut 50 aina heti lavaa kohti säntäävää ihmistä on oikeesti jääneet.
Mutta mennäkseni viimein edes lähelle asiaa, tunnin päästä porttien avauksesta aloitteli Amorphis. Tunnustan edelleen olevani niin sivistymätön että just ja just neljä biisiä kuulosti tutuilta, mutta sentään nyt sitten ne.





Oon nähnyt Amorphiksen jopa kahdesti aiemmin, ja tämänkertainen keikka saattoi kyllä olla hieman edellisiä kivempi. Ei nyt mitään suurta hurmosta edelleenkään, mutta tuli itsekin oltua jonkin verran mukana ja kuulostihan se musiikki välillä ihan hyvältä. Ja saihan siinä ohella bongailla erästä "hobittisetää" eli Troyta seuraamassa keikkaa lavan sivusta, heh.

Bändin 75 minuutin setin jälkeen seuraava esiintyjä, Snow Patrol, alotti tunnin päästä.
Olin ihan tarkoituksella käynyt pariin kertaan kuuntelemassa noilta joitakin biisejä saadakseni vähän käsitystä jo etukäteen, ja oikeastaan yllätyin, kun sieltä sitten löytyi muutama kivakin. Keikka ei siis suinkaan alkanut huonosti, kun aloitusbiisinä oli yksi näistä, Hands Open. :D 







Ja biiseistä puheenollen, näiltä tunnistin niistä kai suurimman osan. Run oli tosi ihana - yleisössä oikein kohahti, kun alottivat sen, ja nättihän mm. se Chasing Cars nyt myös.
Ei tuolla itse nyt ihan yhtä innoissaan osattu olla kuin vaikka kaksi viereistä fania eturivissä, mutta kuitenkin semmoiseksi... hyväntuuliseksi kokemukseksi voisin keikkaa kuvailla. Tietysti sitä tuli jossain vaiheessa mietittyä että kauankohan tää vielä kestää, vähän toi seuraava esiintyjä houkuttelisi jo, mutten ainakaan mä osannut missään vaiheessa nyt sen suuremmin pitkästyä.
Synttäreitään viettänyt laulaja Gary (lol, tiedän jopa etunimen ja senkin opin keikan aikana) oli jotenkin symppis tyyppi ja hyvä esiintyjä, ja sen harteilla se homma taisi aika lailla ollakin.
Täytyy vielä sanoa, että ai että olin ilonen noiden aiemminkin mainittujen tyttöjen puolesta, kun niiden koristelema lakana viimein päätyi järkkärin avulla laulajalle! :)





Snow Patrolin lopetettua vielä kerran vessoille jonotellessa ehti kyllä hyvin ihmetellä, miltä se väkitilanne aitamutkan oikealla puolen näytti vielä jotain yli puoli tuntia ennen Nightwishin aloittamista:


Tota joo, tekis taas mieli sanoa sananen tuon touhun kummasteluun liittyen, mutten ehkä nyt enää jaksa.
Vasemmalla puolen oli tietysti koko ajan huomattavasti enemmän väkeä, ja mitä lähemmäksi keikan alkua mentiin, sitä enemmän vaikutti siltä että epävirallisen virallinen "fanipuoli" oli sijoittunut nimenomaan sinne. Oikealle puolelle taas kerääntyivät sitten festari-illan toinen, suuri kävijäryhmä: juopot :D
Okei, vastaavissa tapahtumissa on täysin sallittya ryypätä enkä mä sitä itekään kieltäisi, ja keikkoja saa (ja pitääkin) tulla katsomaan muutkin kuin kaikki biisien sanoitukset ulkoa osaavat fanit, mutta siinä kaikkea sammaltaen ilmaistua paskaa kuunnellessa vaan kävi jotenkin vituttamaan. Kukapa nyt tietysti ei tykkäisi saada tietää jonkun humalaisen kiinnostavaa tarinaa intiimialueidensa ominaisuuksiin liittyen ja vieressä olevien kahden muijan räkätystä asialle, puhumattakaan siitä naisesta joka näytti minä hetkenä hyvänsä sammuvan Ninan niskaan, mutta no joo... Sen hetkisillä fiiliksillä liikenteessä ollessa ei ollut siitä seuraavasta puolitoistatuntisestakaan niin kovin lupautunut olo.
Voin kuitenkin kertoa, että bändin tultua lavalle meininki muuttuikin sitten jo aika lailla!

Introna toimi viime levyn loppukiertueen tavoin Finlandia, ja vaikka se tuossa yhteydessä vähän kulunut jo onkin, niin nätti silti (ja vuodenaikaankin sopi ehkä paremmin, kuin mitä vaikkapa Taikatalvi, hehheh...). Varsinaisesti käyntiin keikka lähti jälleen kerran Storytimella, ja siis voi hemmetti että se on hyvä livebiisi. Okei, Nightwish on juuri aloittanut keikan, minkä biisin ollessa kyseessä sulla nyt sitten ei olisi hyvä meininki, mutta anyway. Ja siitä meiningistä... hyvä kun ei hulluksi tullut. Näitä on vähän outo selittää näin jälkeenpäin ja etenkään sillä tavalla, ettei jatkuvasti toistaisi itseään, mutta sanotaan nyt sen verran, että törkeen upeasti lähti iltamat käyntiin. Myös siinä ympärillä olleet ihmiset olivat varsin hyvin mukana, joten ei se onneksi muidenkaan osalta vain miksikään kännissä lahnaamiseksi jäänyt.
Hitit alkuun -tyyli oli tälläkin kerralla päällä, sillä heti Storytimen jälkeen alkoi Wish I Had An Angel. Siinä vaiheessa tuli räpsäistyä pari kuvaakin vain saadakseni sitäkin hommaa jo alta pois:


Tämänkin kuvan tärkeys kertokoon siitä, että vain harvat todella olivat mitenkään julkaisukelpoisia. Ja no, näkyy tästä ainakin se, että screeni oli edelleen mukana menossa!

Ei WIHAA:kaan nyt mitenkään huono ollut - no, mikään noina hetkinä ei ainakaan biisien suhteen nyt huonolta tuntunutkaan - niin kyllä mä vaan vähän niinkun toivoisin sitä jo pois jatkoa ajatellen. Oncen radiohiteistä varmasti bändin hamaan loppuun asti keikoilla soitettava Nemo olisi ihan riittävä, mutta joo, ei nyt tunnu tärkeimmältä asialta tuosta valittaa.
Amaranth on toinen näistä biiseistä, jota ei tämän määrän keikkoja nähneenä mitenkään varsinaisesti odota, mutta ette kuule tiedäkään miten kiva sekin vaan oli taas livenä. Ihan oikeesti. Me Ninan kanssa jossain vaiheessa vissiin pienesti moshattiinkin, ellen pahasti (osin puuroutuneita muistikuvia) väärin muista :D
Jotta ei nyt tarvitsisi koko settiä itse selostaa, niin tässäpä aiemmin mainitun neidin keikan päätteeksi saama lista:


Toisin kuin olin etukäteen vähän toivonut, ei Provinssissa kuultu lähes yhtään mitään uutta, mitä eivät jo maaliskuun keikoilla olisi soittaneet. Tämä ei kuitenkaan osannut haitata sitten yhtään, sillä paria pientä ulkomusiikillista seikkaa lukuunottamatta koko show oli joka tapauksessa ihan mahtavuutta!
Nightwishin keikoistahan tämä oli mulle laatuaan kymmenes, ja kuten näistä kirjoituksistakin saattaa ilmetä, huomattavasti rutiininomaisemminhan ryhmään ja sen musiikkiin nykyään suhtautuu. Siksi onkin niin jännä juttu, että sitä voi vaan mennä keikalle, ja olla siellä alusta loppuun asti tunnelma katossa, soittaa bändi sitten suunnilleen mitä vaan. Vaikka toisinaan voisi kuvitella jo tulleensa vanhaksi noiden juttujen suhteen, niin siellä sitä vaan silti huomaat kirkuvasi kuin pieni sika setin parhaiden biisien alkaessa ja vähän muutenkin, fanityttöileväsi (kyllä, se on sitten nykyään myös laajamerkityksinen verbi) etenkin Emppua ja Tuomasta ihan kympillä ja näyttäväsi käsillä sydämenkuvia Anetelle.
Voisin kyllä oikeesti kuvailla suhdettani bändiin joksikin pitkäksi avioliitoksi: toiseen alkaa vuosien saatossa suhtautua jo vähän arkisemmin, mutta aina silloin tällöin ihan konkreettisesti huomaa, että rakastaa edelleen tosi paljon ja kokee vielä intohimoakin! :D Meillä onkin hyvä liitto, lälläslää, kateelliset.


:D Hienot ilmeet ja silleen.
Ja ai niin muuten, mitä niihin aiemmin mainitsemiini, hieman häirinneisiin ulkomusiikillisiin tekijöihin tulee, kyseessä ei suinkaan ollut Aneten vaatetus, sillä en ole "Ilta-Paskan" toimittaja. Syylliset löytyivät yleisön puolelta meidän takaa, sillä tarkoitan tosiaan niitä juoppoja. :D Ihan kiva että keikoilla on joskus pientä painettakin, mutta välillä se touhu oli ehkä vähän liikaa... Takana oli kauhea tunkeminen, ja esim. kivuliailta iskuilta kyynerpäillä ei kyllä voinut välttyä. Tuli siinä sitten itsekin löydettyä itsestään taas uusia, väkivaltaisia puolia kun etenkin alkukeikasta puolustin paikkaani eturivissä - ei siellä siis ollut sentään mitään semmoista Bodom-toimintaa, että "mää nyt vittu jostain syystä ansaitsen paikan täpötäydessä eturivissä teiän välissä vaikka te ootte olleet siihen päästäksenne paikalla jo silloin kun ite vetelin kotona sikeitä, ja käyn vaikka naamaan käsiksi, jos ei muu auta, koska vittu metal!"... mutta nyt kuitenkin. Hellittipä tuokin onneksi lopulta, ja sen suuremmilta haavereilta vältyttiin. Kyllähän se kuitenkin vähän ärsytti, kun I Want My Tears Backin tanssikohdassakin olisi niin tehnyt mieli hyppiä, muttei sen paineen vuoksi pystynyt liikkumaan yhtään mihinkään :D
Mutta joo, ehkä takaisin vaikka settiin. The keväällä kuulematon biisi oli Come Cover Me, ja itsehän kuulin kappaleen tosiaan livenä ihan ensi kertaa! Alussa kesti kyllä hetki tajuta, että no mikäs hemmetti tää on olevinaan. Kiva biisi oli toikin ja Anette veti hyvin omalla tyylillään, mutta ehkei se keikan mieleenpainuneinta osuutta kuitenkaan edustanut.



Pakko muuten sanoa, että Last Of The Wilds on meikäläisen mielestä tuolla ehkä vähän täytebiisi. Okei, pieni lepotauko Anetelle, mutta come on, kappale menee vähän turhan säännöllisen ja tylsän kaavan mukaan ollakseen instrubiisi, ja kyllä sillä Troylla huiluineen olisi lavalla tekemistä ilmankin tuota varmaan ihan sen verran, että tuntuisi edelleenkin kannattavalta kiertää bändin mukana keikoilla. No, olipahan siinäkin sellainen hyvä kuvienottelutautko meikäläiselle.
Biisit kun tosiaan olivat sen verran tuttua kauraa, vehnää ja vähän ruistakin, en jaksa enää tässä vaiheessa niistä kaikista sen syvällisempää analyysiä tai toimivuuden arvostelua heittää. Ja ihan kuin mä muutenkaan osaisin hittoakaan kommentoida jotenkin rokkipoliisimaisesti bändin esiintymistä, koko biisilistan toimivuutta tai muuta vastaavaa. Show'n tasosta mulle itselleni, eli siitä isosta tunne-elämyksestä varmasti kertoo jotain, ettei noina hetkinä mielessä todellakaan ollut hirveästi tilaa joissain arvosteluissa myöhemmin käytettäville, nokkelille sanankäänteille.
Mutta sen verta nyt vielä, että herranjumala, Planet Hell. Parasta, oikein kunnon voimakas riehumisbiisi. I Want My Tears Back on ihan huippu myös, ja Last Ride Of The Day taas jotain, joita noi eivät kyllä saa pitkää aikaan lakata soittamasta keikan viimeisenä biisinä. On siinä vaan joku juttunsa, kun viimeisillä voimillasi hypit ja laulaa kailotat mukana viimeisessä kertosäkeessä 'tästä hetkestä' ja elämisen hienoudesta kertovia sanoja.





Semmoista kehuvaista kommenttia myös, että keväällä etenkin Joensuun suhteen mua hieman ärsyttänyt Over The Hills ei tuntunut tällä kertaa niinkään pahalta. Sinänsä voisi aatella, että ihan hyvä valinta kesäfestareille kun Suomessa moni tuntuu pitävän tuota nimenomaan Nightwishin biisinä - omalla kohdallani täytyy silti sanoa, että jos se on Nightwish-biisi, niin se on sitä nimenomaan Tarjan laulamana. Mutta ei tässä nyt mistään helvetin laulajanvaihdoksista olla enää valittamassa.
Pakko muuten mainita, että kun Anette kappaletta spiikatessaan mainitsi seuraavan olevan "kunnianosoitus eräälle, joka ei enää ole täällä mutta joka ehkä katselee ylhäältä päin" (tms), ensimmäinen henkilö joka mulle tuli mieleen oli jostain syystä Jeesus. xD Pari sekuntia siinä taisi ehtiä miettimään että öö, onko bändillä muka vastaavaan muottiin sopivaa biisiä, mutta pianhan se sitten selvisi, että kyse oli Gary Mooresta. No, mieluummin noin kuin että olisin saanut jonkun mielleyhtymän Marc Bruelandiin, olisi voinut olla harmi ehtiä turhaan toivomaan jotain Higher Than Hopea alkavaksi, saatika että sieltä olisi sitten alkanut joku The Carpenter.
Tuomasta kinosti, mutta Troyta onneksi senkin edestä. :D
  
Keikan jälkeen oli taas ihan sekopäisen hyvä olotila, varmaan selitinkin siinä ohessa kaikille jotain tyhmää. No mutta kun esim. se tietty lavalta poistuminen, ihhih!
Parien tuttujen moikkaamisen jälkeen lähdettiinkin sitten jo aika pian kohti kotia.
 Klo n. 2:30. Näin pirteenä ajelin koko parituntisen! Not.
Mulle itellenikin tän kuvan pointti on jäänyt vähän hämärän peittoon, mutta eikös hyvän taiteen kuulukin vähän herättää kysymyksiä...
  
Oon ehkä vähän n0life, kun muistelen jotain festarireissun väsynyttä kotimatkaakin ihan mukavana osuutena, mutta no. Fanityttöily oli suurta, aurinko siinä pikku hiljaa nouseskeli, ja jutut oli nimenomaan sitä luokkaa ettet välttämättä kehtaisi ns. normaalissa tilassa puheeksi ottaa, joten mikäs sen parempaa? 
Kotona ja nukkumassa oltiin ennen puolta viittä, joten kevyet 24 h siinä meni valveilla - ja seuraavat 48 h taas siinä, että toivuin koko hommasta. :D Rankkaa tuommoinen, mutta hetkeäkään epäilemättä ihan jokaisen haukotuksen arvoista.
PS. Seuraavan kerran nähdäänkin sitten Ruisrockissa!
...sillä tuohon liittyen: olin jo kirjoittanut melkein valmiiksi kesän festareihin ja etenkin Ruissiin liittyvän valitustekstin, mutta eipähän enää tarvitse sitäkään täällä julkaista.
Kun samassa tapahtumassa samana päivänä soittaa kaksi lempibändiä, sellainen vaikuttaa aika lailla muihinkin rokkirintaman kesäsuunnitelmiin. Ja tässä tapauksessa mahdollisten eri suunnitelmien punnitseminen ja strategioiden punonta ei oo todellakaan ollut mitään kivaa. Okei, liian hankala kuvio tänne selitettäväksi, mutta sanotaan nyt että esiintyjien soittoajat toisiinsa nähden huoletti, ja paljon.
Heti Provinssin jälkeen lauantaina päästiin sitten näkemään viimeinkin vahvistuneet aikataulut, ja kun tuota lauantain Niittylava-ohjelmaa vilkaisee, voi varmaan uskoa että oli tytöillä keikkakrapulapäämajassa juhlan paikka. En oikeesti kestä, me oltiin aiemmin vaan heitetty jotain läppääkin että "hehe, joo varmasti Ruissin päälavalla on lauantaina Stam1na, Bodom ja NW", ja sitten ne kaikki ihan oikeesti onkin siinä. ::D
Tosta tulee kyllä varmasti sen verran hienoa, että pitää jo valmiiksi kirjoittaa yöpaikan osoite käsivarteen, jotta joku ystävällinen ja viitseliäs ihminen sitten tietää palauttaa paineeseen kuolleen / kuolaansa tukehtuneen / muuten vaan hurmoksesta tuupertuneen fanitytön oikeaan paikkaan.

3 kommenttia:

  1. "Oon nähnyt Amorphiksen kerran aiemmin", tai sitten 2 kertaa koska Kaisaniemi? :D Ja oliks noita videoita muuten joku toinenkin vai muistanko väärin... mut ää, oli kyllä melko parasta. <3

    VastaaPoista
  2. Oho, no kappas vaan xD Huomaa että tosi tärkee keikka sekin ollu kun melkein jopa muistin. No, palas sentään nyt mieleen ja kyllä mä edelleen muistan, kuinka seisoin siä pienessä sateessa ja kettuuntuneena katoin rumien rastojen heiluntaa...
    Ja ite en kyllä muista että ois ollu enempää videoita, toivottavasti ei ollut suuri pettymys :D Mutta niinpä, niinpä! Toivottavasti ei ollu ihan paska raporttikaan, vähän meni loppuvaiheessa kyllä kirjotustouhu väsyneeks, kuten julkaisuajankohasta saattaa päätellä.

    VastaaPoista
  3. Joo ihan huono oli, en lukenu ees loppuun asti :D Höh, muistelisin vaan että olisit siinä jonottaessa tai joskus kuvannu jtn, mut ei kai sit. Ehkä toisaalta ihan hyvä ettei videomatskua oo enempää... :'D

    VastaaPoista