Kylmähköksi jättäneet lohtulöylyt

Vaikka Sonata Arctican uutuus Stones Grow Her Name olikin suoraan sanottuna pettymys, piti bändiä tietysti käydä joka tapauksessa katsomassa Pakkahuoneella Sauna open airin "lohtulöylyissä" 8.6.

Koska sekä minä että Nina istuttiin suunnilleen yhteen asti yliopistolla pääsykokeessa (jotka taisivat kummallakin täyttyä varsin mielenkiintoisesti - no, eipähän ollut huolta että tuolla olisi mennyt kynät sauhuten täydellisiä vastauksia kirjoittaessa siihen kolmeen asti), jonoon hankkiuduttiin yhden ja puoli kahden välillä. Lämpimästä säästä, vain 4-5 tunnin mittaisesta ajasta ja mukavista (ja hieman myös humalaisista) ihmisistä johtuen meininki oli kyllä joku niin rento. Näitä lisää :D

Kesäsanni Passionin terassilla, jee.

Koska meitä ennen jonossa olleet kaksi tyttöä (kuin myös kaksi meidän jälkeistä) menivät lasten puolelle, tälläkin kerralla aavistuksen leveämmän "alkoholipuolen" eturiviin saattoi kävellä.
Tapahtuman sisäfestarimaisuudesta johtuen ensimmäiseenkin Pakkahuoneen puolella soittavaan esiintyjään oli aikaa kaksi tuntia, mutta no, aina sen ajan vaan saa jotenkin kulumaan. Kivahan se oli ehtiä myös näkemään Anttua ja synttäreitään viettänyttä Meriä. :)
And just to mention, oon myös tässä vaiheessa jo alkanut toipua suuresta osasta niitä kumman kaa -kysymyksiä.

Ei oo riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa. Klubin vessan uudet liitutauluseinät for the win.

Kasilta brittiläinen Evile sitten aloitti, ja kuten monille muillekin, se oli meikäläiselle täysin uusi tuttavuus. Jossain siinä alkupuolella tuli vielä ihmeteltyä, kuinka välillä noinkin trässähtävä musiikki voi olla livenä paikoin jopa ok, mutta ei noiden keikka mikään maailman hienoin kokemus kuitenkaan ollut. Vaikka laulajakitaristi muistuttikin hieman erästä tiettyä hollantilaisherraa ja myös sen kitara sai aikaan kivoja assosiaatioita, jäi tuon aikainen tunti ehkä tylsähköksi. Kun ainakin siinä eturivissä yleisön vastaus oli melkoisen huonoa, niin olihan se vähän vaikea olla itsekään ns. menossa mukana edes kohteliaisuudesta. Sinänsä harmi.

Sarjassamme keikkakuvat, joista yksi kelpaa näytille.

Sonata pääsi aloittamaan vasta lähes puoli tuntia myöhässä, mutta eipä se siinä keikan alettua Only The Broken Heartsilla enää varsinaisesti osannut harmittaa. Sitä seuranneen Black Sheepin aikanakin fiilis oli vielä ihan hyvä, mutta uuden levyn Losing My Insanityyn mennessä siitä sitten tultiinkin alas - eikä ikävä kyllä enää myöhemminkään keikasta kovin paljoa korkeammalle noustu. Tähän liittyen, saanen esitellä lukuisten fanien päitä viime vuosina suuresti vaivanneen asian: Sonata Arctican biisilista, mallia Pakkahuone 8.6.2012:

En haluaisi liikaa purnata, mutta vähän kyllä pitää silti. Ehkä huonoin setti ikinä. Okei, kukaan ei pakota käymään useammalla kuin yhdellä keikalla per kiertuepätkä, eikä edes sillä, mutta nyt onkin vähän eri juttu kyseessä, sillä Sonatahan on tullut nähtyä tuota ennen viimeksi huhtikuussa 2011. Ei voi sanoa etteikö muutosta olisi tullut, kuusi uuden levyn biisiä mukana yms, mutta itse en siitä hyvästä paljoa juhlinut, sillä niistäkin tosiaan kahden (ensimmäisen lisäksi Cinderblox oli ihan kiva) aikana oli hyvä fiilis. Okei, sen nyt osasin päätellä jo etukäteen ettei bändin ehkä huonoimman levyn anti tule välttämättä olemaan keikalla se hurmoksellisin osuus, mutta toivoin vanhempien biisien pelastavan vähän enemmän. Vähän pieleen meni.
Last Amazing Grays nyt on kiva biisi edelleen ja kyllähän siinä yhdessä osassa tälläkin kertaa lähti tukka heilumaan, mutta silti... Jotenkin niin viime kiertueen juttu, että eikö bändiä itseäänkin jo kyllästytä. Fullmoonia kohtaan en ole vielä tähän mennessä onnistunut kehittämään sellaista inhoreaktiota kuin varmaan suurin osa keikoilla usein käyvistä faneista, mutta täytyy sanoa, että kyllä se tällä kertaa tylsistytti meikäläistäkin. Breathing on ihan kiva biisi joo, mutta olisi noilla nyt herranen aika kasa paljon parempiakin balladeja!
Tekee vaan vähän ikävää miettiä, että noiltakin löytyy ties minkälaisia helmiä, joita esim. mä en näköjään ikinä pääse kuulemaan livenä. Helppo nyt tietysti vastata jokaisen keikalle tulijan toiveeseen, mutta luulenpa, että tuskin sieltä salista kovin moni nyt juoksisi poiskaan kuullessaan vaikkapa The Cagen, Ain't Your Fairytalen, Shamandalien tai White Pearl, Black Oceansin.

Pitää taas pahoitella kuvien paskaa laatua, mutta ei voe mittään.

Alan jo kyllästyä tähän valittamiseen, joten täytyy nyt vaan sanoa vielä että rakas Sonata, olette edelleen hyvä bändi, mutta nyt ei vaan napannut.
Tietenkään esim. bändin esiintymisessä ei todellakaan ollut mitään vikaa, Tony on edelleen karismaattinen kaveri ja niin edelleen... Mutta kyllä tässä vaiheessa pitää näköjään olla biisilistassakin hyvä sisältö, että keikka voi oikeasti olla yhtään hienompi kokemus.
Toivottavasti vielä tulevaisuudessa.