maanantai 11. kesäkuuta 2012

Lakit päissä ja Laihot laaksoissa

Pienestä viiveestä välittämättä ilmoitan täälläkin, että lukio olisi nyt sitten kunnolla ohi!
...tai no, jos totta puhutaan niin kaksi ainetta aion kyllä käydä vielä uusimassa itseäni (toivottavasti) paremmin miellyttäviksi, mutta se nyt on sitten vasta ensi kevään juttu.





Juhlan ajaksi sattui tietysti maailmanlopun sadekeli, mutta ei voi mitään, sillä mentiin. Siitä, sekä nyt selittämättömäksi jäävästä asiasta johtuen tunnelma ei ollut juuri ennen koko homman alkua erityisen korkealla - mutta kyllä siinä meikäläisenkin suu kääntyi hymyyn, kun saliin astellessa tajusin soittajien soittavan ylioppilaiden sisääntulomusiikkina omaa versiotaan alla olevasta osasta erään leffan soundtrackkiä! Pisteet sille, joka tuon ikinä valitsikin.




Ennen todistuksen sun muiden hakemista kyllä vähän jännitti, ettei nyt vaan tulisi esim. kompasteltua, pudotettua todistusta, onnistuttu katkomaan ruusua, laitettua lakki päähän vahingossa ennen aikojaan, kaaduttua johonkin soittimeen riviin patsastelemaan mennessä... No ei vaan, mutta yllättävän paljon tuotakin kuumotteli :D Ei kuitenkaan tullut edes sen kummemmin kompuroitua, ja kuulemma osasin vielä kävelläkin koroilla.




Heh, ja meikäläinenhän melkein näkyy tuolta.
Mitä vaatetukseen tulee, niin nimenomaan tuollaista kolttuahan en ollut todellakaan ajatellut. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, etenkin kun ne esittää kiireiselle mekontekijälle vähän myöhässä... Apuun tuli lopulta kaikista "no ainakaan tuohon en kyllä ylppäreitä varten pukeutudu!" -vannomista huolimatta Seppälä, ja alkuperäisessä muodossaan mekko näytti tältä. Tyllit saivat lähteä, miehustan suora reuna hieman muokkautua ja kaapista jo ennestään löytyvä korsetti asettua koko homman päälle. Rusetilla autoin lakkia mätsäämään edes johonkin. Jälkeenpäin mietittynä helma olisi voinut olla näyttävämpikin, mutta ihan kelpo sotisopa tuostakin tuli.

"Lukio flamencoten läpi".

***
Ruoka maistui, ja on näköjään maistunu joskus aiemminkin.
Ihania kortteja ja lahjoja sateli, ja kirjekuorten sisältöjä laskeskellessa ei voi kun todeta, että hemmeti mä kylven rahassa :D


Serkkusiskot sulassa sovussa :D
                                             Ja ny päästiin asiaan!




***


Jatkotkaan eivät tehneet poikkeusta ei-suunnitelmien-mukaan-menneiden asioiden (onneksi kuitenkin) lyhyessä listassa. Illan virallinen yo-bilepaikka Ilves jätettiin laskuista pois, sillä aikamoiset kemut olisi saaneet olla korvatakseen jonkun kahden tunnin mittaisen sisäänjonotuksen tuulessa ja sateessa. Rodeo taas alkaa olla paikkana jo vähän nähty, mutta eipä sielläkään pilkkuun asti tarvinnut roikkua, sillä seuraavana päivänä oli suuntana Annan juhlat!













Näin hyötykäytät mm. ylimääräisen kakunkoristeen! Askarrella paskartelin juhlia edeltäneenä iltana pienen "hatukkeen" vanhaan pantaan kiinni, ja lähinnä tuo sitten keikkui päässä edellämainituissa istujaisissa sunnuntaina. Vaikka halusinkin kivoista laketeista huolimatta hankkia itselleni nimenomaan perinteisen valkolakin, täytyi sitä nyt edes jossain vaiheessa yo-meininkejä saada pitää päässä myös enemmän omantyylistä härpäkettä.



Semmoiset juhlamenot tällä kertaa.
Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen oli kyllä välillä sellainen olo, että ihan sama vaikka painuisin helvettiin koko Ylöjärveltä ja tuosta koulusta. Siitäkin huolimatta, tuon mielessäni kahteen eri vaiheeseen jakautuvan jakson muistelu on jokatapossa vähän haikeaa, tavallaan. Taas yhdet kolme vuotta elämästä takana, ja toisin kuin keväällä 2009 toivoin, ei mulla ole tässäkään vaiheessa pienintäkään käsitystä siitä millaisissa merkeissä seuraavat kolme tulee vietettyä. Saas nähä!
Voisin kertoilla tähän rivikaupalla siitä minkälaisia fiiliksiä meneillään olevan elämänvaiheen miettiminen mussa oikein herättää, mutta luulenpa, että sen lukemisen jälkeen teidän täytyisi kaikesta tunteilun yliannostuksesta johtuen käydä vähintäänkin pesemässä hampaat (ja heikoimpien työntää saman tien sormet kurkkuun). Kehotan siis vaan kaikkia suunnilleen samoissa tilanteissa olevia todellakin nauttimaan tästä nuoruudesta, ja jätän runoilun sen paremmin osaaville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti