maanantai 23. heinäkuuta 2012

Rokillisia otteita pohjoiskarjalaisesta sekä japanilaisesta elämänmenosta

...kuin hieman myös hämäläisestä, näin julkaisun ajankohtaan liittyen.

Koska elämä osaa olla yllättävää, viime viikonloppuna tuli sitten käytyä Ilosaaressa!


Mitä lähemmäs viime sunnuntaita ja Children of Bodomin (sattuneesta syystä) ainoaa kesäkeikkaa mentiin, sitä enemmän alkoi ilmaantua pientä kateutta niitä kohtaan, jotka olivat alunperinkin menossa vain iloiseen saareen ja joita ei Ruisrock-peruutus täten niin paljoa omien suunnitelmien tasolla hetkauttanut.
Ennen torstai-iltaa en kuitenkaan ollut edes harkinnut taas johonkin Pohjois-Karjalaan matkaamista, mutta... ei mennyt sitten varmaan puoltakaan tuntia asian jostain syystä puheeksi ottamisesta, kun Nina jo varasikin meille festariliput.
Oliko tässä järkeä? Joensuu on hemmetin kaukana. Bodomilla on soittoaikaa vain tunti. Muut esiintyjät eivät kiinnosta. Kyseiseksi päiväksi luvataan lähinnä sadetta. Kaikesta huolimatta (ja pienen suostuttelun seurauksena) kuitenkin tuli vain olo, että no lähetään sitten saatana! Annettuani suostumukseni lippujen tilaukseen, tuli ensin ajateltua että mihinkähän paholaisen diiliin olinkaan taas sutaissut allekirjoitukseni, mutta eipä aikaakaan, kun hypetin jo Bodomin näkemistä ja ihmettelin, että miksei oltu edes mietitty koko hommaa aiemmin.

Vaikka tällä kertaa en ollutkaan tullut juuri ennen h-hetkeä kipeeksi, matka Joensuuhun alkoi lauantaina silti aivan hiton lupaavasti. Ensin unohdin kännykän kotiin ja vieläpä myöhästyin Tampere - Kouvola -junasta niin faililla tavalla, etten tiedä miten on edes mahdollista. Alkuperäinenkin lähtöaika oli jo valmiiksi melko myöhäinen, mutta koska seuraava juna lähti onneksi jo suhteellisen pian, pääsimme aloittamaan kotikonnuillaan festaroimassa olleen Ninan kanssa automatkan Kouvostoliitosta vain tunnin viiveellä. Fanityttöilyn pääkallolippu korkealle ja menoksi!
Pitkästä mutta taas parsasta matkasta sellainen maininta, että auringonlasku + Wishmaster-levy + sata kilsaa lasissa = toimii.

Mutta että asiaan? Keskustan tuntumassa vaikuttava Ilosaari saa kyllä kiitosta saavutettavuutensa vuoksi (ai miten niin tässä vaikka Ruissiin verraten...?), mutta rannekkeidenvaihtopolitiikkaa vähän ihmettelen. Jos liput kerran saa vaihdettua rannekkeisiin vain siinä vieressä olevalla erillisellä pisteellä, miksei sitä hommaa voi ajoittaa edes puolta tuntia porttien avausta aikaisemmaksi, vaan vasta siihen samalle ajalle? Okei, ei se nyt haitannut mitään sillä eihän tuolla ollut tietoakaan mistään eturivipaniikista - porttien auetessakin odottamassa oli vain kourallinen ihmisiä ja heistäkin ensimmäiset (lue: me) oli olleet paikalla vasta pari tuntia, mutta tuommoinen periaatejuttu silti. Kokemusten perusteella vaan toivoisi, että järjestelyt paikoissa tehtäisiin mahdollisimman helpoiksi vaikka jotain mahdollisia, tuntien ajan porteilla jonottaneita kävijöitäkin varten, joille on vähän niinku tärkeetä se että kuinka ripeästi noista alun selvityksistä pääsee jatkamaan eteenpäin. :)
Ja koska pilkun kanssa on kerran jo toimiin päästy, pakko mainita myös pieni miinus siitä, ettei päälavan eturiviaita ollut suora. Siis joku saisi joskus kunnolla selittää mulle syyn ideaan, että aidan keskikohdan tulee muka olla kaukana lavasta. No, whatever, hyvälle paikalle tuossakin joka tapauksessa päästiin ja vieläpä kävellen, joten antaa olla.

Ja tähän sopivaan väliin nyt PÄIVÄN ASU -KUVA! Anteeks kamalasti, etten muistanut seistä kuvanottohetkellä jalkaterät toisiaan kohti käännettyinä katse maassa ja nyplätä samalla jotain hiussuortuvaa.
Pointti? No, menossa oli tosiaan mukana viimeinkin postissa saapuneet uudet kengät (aika fiksu veto laittaa heti festareille jalkaan, mutta koko lähtö tuli edelleenkin aika yhtäkkiä...), ja tukkakin vaihtoi edellisenä päivänä väriä hailun vaaleansiniseksi.

Päälavan aikataulu siihen asti, kun oli tarpeellista tietää.
Ensimmäisenä vuorossa ollut Pariisin kevät oli tosiaan tuttavuus jopa viikon takaa. Joku aikaisemmin livenä todistamaton vaihtoehto olisi ehkä ollut kiinnostavampi, mutta samapa tuo - mieluummin nyt edes se kuin jo aiemmin yhdellä toisella lavalla soittanut Amorphis. : D



Olihan se toisaalta myös ihan kiva tunnistaakin niitä biisejä jo vähän enemmän, setti kun taisi olla pitkälti sama kuin Ruississakin. Silti en vain oikein jaksanut innostua, menköön vaikka väsymyksen piikkiin.
Ei se musiikki nyt tosiaankaan mitään korvien verenvuotoa saanut aikaan, mutta... omalla kohdallani biisit vaatisivat kyllä enemmänkin kuuntelua alkaakseen mahdollisesti kuulostaa mitenkään erityisen hyviltä, jos siltä ovat lopulta kuulostaakseenkaan.
Oli siellä toki välillä jotain ihan jännää sanoituksenpätkää mukana, mutta äh. Sori, ei vain nyt jaksa tarpeeksi kiinnostaa. Ja kato kun osaankin kertoa paljon esim. itse keikasta. No, tää ei olekaan rokkipoliisiblogi.

Tuosta onneksi jo tunnin päästä vuorossa oleva Herra Ylppö & Ihmiset olikin mulle livenä jo ihan uutta, ja enhän mä juuri mitään heidänkään tuotannosta tiedä muutenkaan. Neljä biisiä nyt juuri kuulosti tutuilta, ja näistä Pojat ei tanssi sekä Horros yllättäen olivatkin keikalla eniten sitä hyvinkin jees -osastoa. Noiden aikana kyllä ihan viihtyi!



Ainakin mun itseni on kuitenkin vähän vaikea päästä keikalla sen innostuneemmin mukaan jos musiikkia ei juuri ennestään tunne, ja tämä oli voimassa tälläkin kertaa lopulta suurimman osan ajasta. Loppuvaiheessa siellä nyt oli sentään ihmeteltävänä se lavalla ja lavan edustan kaiuttimilla heilumassa ollut hevospukuinen mies, josta Ylppö taisi, no, tykätä. My eyes...
Mutta, tosiaan. Ei tämäkään esitys nyt saanut aikaan mitään pakottavaa tarvetta kahmia mahdollisimman pian bändin ja artistin koko tuotanto itselleni, mutta saapahan taas kokea olevansa taas yhtä... kulttuurikokemusta sivistyneempi. :D

Ja mitä muuhun musiikilliseen korkeakulttuuriin tulee, kohta päästiinkin jo nauttimaan suomalaisista järvenrannoista, retkeilyharrastuksista sekä teräaseista pääkaupunkiseutulaiseen tapaan.
Kellon tullessa koko ajan lähemmäksi kuutta siinä kyllä huomasi, mistä ihmiset päälavan edustan tuntumassa olivat tähän mennessä eniten innoissaan. No okei, fanien lisäksi kovin moni "no, jos tänkin esiintyjän nyt vaikka mielenkiinnosta tsekkaisi" -mielellä liikenteessä ollut festarikävijä välttämättä tuskin edes uskalsi tulla seuraamaan meininkiä nimenomaan lähempää, mutta kuitenkin.
Vaikka bändin ja olosuhteet huomioon ottaen etenkin Laihon saapuminen lavalle olikin hieno hetki, ensimmäisen biisin eli Warheartin aikana oli vähän sellainen olo, että mitä vittua. Eturivissä oli ehkä maailman ahtainta, kyseinen kipale on muutenkin jotain mitä ei nyt taas ihan vähään aikaan ole kyllä yhtään tullut kuunneltua, ja ympärillä oli ihan täysi härdelli päällä ilman että olin itse vielä ihan täysin ns. tilanteen tasalla. No, wtf-fiilikset katosivat kyllä viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraavana alkoi Hate Me! - okei, tuo biisi tuollaisella paikalla vasta kummallista onkin, mutta sanotaanko näin ettei siinä kohtaa setillisjärjestykselliset seikat olleet ihan ensimmäisenä mielessä. Ää, se(kin) vaan on vuodesta toiseen yhtä hyvä!
Silent Night, Bodom Night oli aika yllättävä myös, olisinko meinaan kerran aiemmin livenä kuullut. Ihan jees kuitenkin, puhumattakaan vaikka sitä seuranneesta Shovel Knockoutista... Siis esim. se synasoolo ei varmaan oikeesti oo tästä maailmasta, ja joo, kaikenmoista muuta kehuttavaa biisistä en nyt edes jaksa enkä tällä musiikkitietämyksellä etenkään osaa listata. Pakko tietysti mainita, että sanoituksista rivi "with that standpoint of bias / you can kiss my nordic pale-white ass" kyllä vaan on niin hyvä kohta. :D Siinä on asennetta, jolla pärjää ulkomaillakin!

I'm aLExi and I fucking run this shit.



Muutenkin tosi vähäisestä kuvasadosta kaksi edellistä ovat tosiaan ne jotka vielä jotenkin julkaista viitsii, ja jälkimmäisen valo-Alexikin varmaan kertoo jo ihan tarpeeksi siitä, että muiden kohdalla puhutaan jo oikeasti huonoista kuvista. Ei nyt sinänsä haittaa, sillä huonon kuvaonnen vuoksi oli pikemminkin helpottavaa vaan unohtaa kamera ja saada ihan täysillä keskittyä keikkaan. 
Välillä tietysti vähän häiritsi se, kuinka paljon tuolla oli painetta. Siis vaikka tykkäänkin siitä että tiivistä on, parissa kohtaa meno oli omaan makuun ehkä hieman kivuliasta. Needled 24/7 oli tässä suhteessa ehkä pahin, siinä kun ei yhdessä vaiheessakaan pystynyt muuta kuin litistymään kaidetta vasten kykenemättä liikuttamaan muuta kuin naamaa kivusta irvistämiseen. Eipä nuo tuollaiset kuitenkaan onneksi kauaa kestäneet, ja etenkin loppua kohden taisi jo vähän helpottaa. Yhdessä kohtaa oli kyllä vähän dilemma, kun kahden biisin välisenä, hiljaisempana hetkenä tuli toivottua että josko nyt tulisi In Your Face, ja samaan aikaan pelättyä että voi ei, meno on jo valmiiksia tällaista niin toivottavasti nyt ihan heti ei jotain In Your Facea tulisi... No, sieltähän se sitten tuli, ja vaikka alussa tulikin hetken aikaa kirottua eturiviin asti tuntuvat pitit alimpaan helvettiin, oli kyseinen biisi taas yksiä kohokohtia keikalla.

Paulalla on villit... biisit. :D
Mutta itähän tiivistävää nyt sitten voisi koko keikasta sanoa? No, ihan - vitun - hyvä. Viimekesäisen Qstockin hakkasi kyllä mennen tullen, ja sekään ei tosiaan mitään paskaa ollut.
Yllättävä setti oli kiva, ja vaikka vanhahkoihin biiseihin painottumisen vuoksi nyt joku Deadnight Warrior olikin mielestäni aika turha (come on, Something Wild), ei nyt muuten niin valittamista. Tai no okei, Living Dead Beatin puuttuminen korkeintaan, mutta eipä sitäkään osannut sen kummemmin harmitella. Everytime I Die oli tosi siistiä kuulla ensi kertaa sitten sen ihan ensimmäisen Bodom-keikkani, ah. <3 Koko homman parhaimmistoa sekin. Yllättävistä biiseistä yllättävin oli varmaankin Are You Dead Yet keikan päättäjänä, mutta ei kuulkaa yhtään haitannut: olin jo aiemminkin miettinyt että Hate Crew Deathrollille olisi kiva saada vaihtelua, vaikka melko tunnusomainen kappale onkin. No, vaihtelua saatiin ja hemmetin hyvin kyllä toimi!

Vaikka keikka ei ollutkaan kuin tunnin pituinen, sen lyhyys harmitti lopulta paljon vähemmän kuin olisin alkuun kuvitellut. Kyllähän bändistä mielellään nauttii kerralla kauemminkin, mutta menon ollessa noinkin hullua, tunti taisi olla oman jaksamisen vuoksi ihan jees aika.
Koko jutusta varmasti vieläkin paremman teki luultavasti osin se, ettei edes ylipäätään noiden esiintymisen onnistuminen ollut todellakaan itsestäänselvyys kaikkien näiden sairaalahässäköiden vuoksi. Ja hienoltahan se tuntui, kun Alexi siinä loppupuolella sanoi voivansa vannoa, ettei paikalle päästyään "olisi juuri nyt mieluummin missään muualla kuin täällä tänään teidän kanssa"!
Itse en muuten todellakaan havainnut miehessä mitään puolikuntoisuutta (olisiko ehkä ollut hieman tavallistakin kalpeampi, jos siis enää mahdollistakaan), ja luulen kyllä että tässä kohtaa voidaan luottaa jopa tällaisen, mm. järkevän arviointikykynsä toisinaan hukkaavan fanitytönkin sanaan. :D

Pohjois-Karjalan YLE-uutisten sivuilta löytynyt kuva. Hieno, vai mitä? :D

Show'n jälkeen oli kyllä sellainen euforia-/"mitä vittua just tapahtui?"-/omg-/fanitytötysfiilis että tärisytti. Hengailtiin jonkun aikaa mm. Joensuun mukavimman pariskunnan eli Emmin ja Jannen kanssa päälavan edustalla, kunnes me ns. aikuiset siirryttiin pizzakojun kautta anniskelualueelle. Siellä tulikin sitten istuskeltua suunnilleen päivän pääesiintyjän eli Chisun keikkaan asti, ja ah että oli oikeesti rentoa ja kivaa. Vaikka Children of Bodomin olisi kuvitellut soittavan vasta myöhemmin illalla, soittoaika kuudesta seitsemään oli kuitenkin tosi hyvä, sillä jäi vielä aikaa muuhunkin.
Pienistä, lupailluista sateista isoin (ja lopulta vissiin aika pieni sekin) sattui sopivasti Bodomin ajaksi, mikä tarkoittaa sitä ettei sitä tietenkään tullut oikein edes huomioitua. Vaikka etenkin illasta oli lähinnä pilvistä, pelkästään siitä poudasta saattoi jo olla iloinen.

Siis vau kuinka upea tunnelmakuva. Lavalla Black Star.
Hyvä miten luulin keikan alkuun asti että kyseessä olisi jotain rokkia - jonkin sortin räpiksihän se lopulta paljastui. :D

Todistusaineistoa siitä, että ilmeisesti minäkin osaan tehdä festareilla muutakin kuin jumittaa kokonainen päivä yhden lavan edessä.
Chisu oli jees, ja oli muutenkin mukava "normaalien ihmisten tavoin" katsoa ja kuunnella jotakin keikkaa joskus vähän kauempaakin. Samaa settiä tuli kuin Ruississakin, mikä oli kyllä ihan kiva, sillä kaikki biisit nyt ainakin ennestään tiesi. Yksinäisen keijun tarina teki taas tehtävänsä, yhyy, ja no... jotain keikasta ja hyvistä fiiliksistä kertoo varmaan esim. se, että huomasin nauttivani jopa Mun koti ei oo täällä -biisistä, joka on tähän mennessä lähinnä ärsyttänyt. 



Teema nimeltä rentoilu jatkui vielä siinäkin suhteessa, että matka festarialueen porteilta majapaikkaamme Sirun kämppään oli ehkä 300 metriä pitkä. Varmasti sekin vaikutti festarista jääneeseen hyvään fiilikseen (kyllä, jopa etäisyydet ja sivistyksen läheisyys voi olla isokin plussa, kun vertailukohtana on Ruisrock), mutta oli siinä toki muutakin, sen verran hyvä maku koko hommasta vaan jäi. Oon todella iloinen että tuonne tuli lähdettyä noin ylipäätäänkin, ja pitääkö edes mainita, että Bodom. <3 Tietysti toivon että hepuilla olisi jatkossa enemmänkin festarikeikkoja Suomessa, mutta vaikkei olisikaan niin ihan sama - noiden ainoan kesäkeikan vuoksi ties minne uusia festareita kokemaan lähtemisestä voisi ihan hyvin ottaa jonkun perinteen. :D

PS. Otsikkoon viitaten, pitää kertoa vielä yhdestä hämmästyksenaiheesta, nimittäin eräästä japanilaisesta Bodom-fanista (joka taisi olla Ilosaaren lisäksi paikalla myös bändin viime Pakkis-keikalla joulukuussa). Sen lisäksi, että nainen oli ihan älyttömän lyhyt jopa meikäläisen vinkkelistä, kaikkein eniten hämmästytti se käytös: ensinnäkin, tyyppihän oli tosiaan matkannut Suomeen kuulemma vain bändin vuoksi.
Siinä keikan alkua odotellessa päätin tosiaan vaihtaa sen kanssa muutaman sanan ettei nyt tulisi turhan ypö olo suomalaisten keskellä, ja kyselin sitten että mistä on kotoisin ynnä muuta sellaista. Keikan jälkeen tuli vielä juteltua pari lausetta, ja vähän ajan päästä siitä tyyppi kysyi, että voisiko hän saada mun kanssani kuvan. Siis häh? Yllättäen en ollut ihan varma kuulinko oikein, joten kun kumarruin lähemmäs ja pyysin toistamaan, sain kuulla saman kysymyksen ujostelevalla, mutta melkeinpä oikeaoppisella SUOMELLA. Siis oikea tupla-wtf, mitä hittoa? Siinä sitä sitten kummastuneena poseerasin japanilaisen vieressä kameralle jonkun randomjätkän ottaessa kuvaa, ja en oikeasti tajua, että mistä oli kyse. Okei, ei taida olla mikään myytti että aasiailaiset tykkää ottaa kuvia reissuiltaan - mutta mitä mä olin tehnyt, muuta kuin ystävällisesti vähän jutellut jotain? Tuli kyllä jälkeenpäin naureskeltua että ilmeisesti on niin kumma tapaus jos joku suomalainen tulee juttelemaan tuntemattomalle, että täytyy ottaa oikein kuva todisteeksi. :'D
Ennen lähtöään nainen tuli vielä kättelemään sekä mua että Ninaa sanoen kiitokset, edelleen suomeksi. Tässä kohtaa alkoi kyllä hävettää, että japanilaista kiitos-sanaa "arigatoa" muistellessani en saanut päähäni muuta kuin sanan virolaisen vastineen, joten jäi sitten edes pieni, eksoottisempi kielitaito näyttämättä. ::D
Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että japanilaiset ihan totta on kohteliaisuudessaan ja fanituskulttuurissaan ihan kummaa väkeä, ja taas tuli kyllä sellainen fiilis, että pitää sitä maata päästä joskus ihan paikan päältäkin ihmettelemään.

PPS. Ette ikinä arvaa, missä oli pakko poiketa paluumatkalla! Voi nolous.


2 kommenttia:

  1. En osaa lukee tota otsikkoa muuten kuin "rikollisia..." :D joo heh.

    "Ensimmäisenä vuorossa ollut Pariisin kevät oli tosiaan tuttavuus jopa viikon takaa. Joku aikaisemmin livenä todistamaton vaihtoehto olisi ehkä ollut kiinnostavampi, mutta samapa tuo - mieluummin nyt edes se kuin jo aiemmin yhdellä toisella lavalla soittanut Amorphis. : D" <- Näin jälkeenpäin tulee mieleen, että oisin oikeesti ehkä sittenkin jopa kattonu mieluummin sen Amorphiksen, ku niillä oli tuolla se vähän spesiaalimpi keikka :'D Vaikka tuolla nyt olikin vaan silleen että lol ei kiitos.

    Ei mulla muuta, paitsi "Silent Nigh, Bodom Night oli aika yllättävä myös", kirjoitusvirhe AIJJAI. Oli tärkeetä juu :DD

    VastaaPoista
  2. Joo, siltä se kieltämättä näyttää. :-D Tai no, sulla on vaan vieläkin niin huono omatunto siitä Suomen valtion lakijärjestelmän ja liikennesääntöjen uhmauksesta (= auton jättäminen väärälle puolelle tietä!!!1), että kaikki randomtekstitkin vaan muistuttaa tästä suuresta rikoksesta. : D

    Ja no niin, se on aina hyvä tutkia lukijoiden tarkkaavaisuutta näillä pienillä testitypoilla. ^^

    VastaaPoista