perjantai 3. kesäkuuta 2011

Pirate's life for me

Se alkaa tosissaan olla tämäkin kouluvuosi kohta paketissa. Tänään saatiin viimeiset kokeetkin takaisin ja jes, ruotsista taas ysi ja vihoviimeinen matikkakin kunnialla läpi! Muiden aineiden numeroista nyt ei sitten tarvikaan puhua, mutta mitäs pienistä.

However! Keskiviikkona saatiin viettää tuoreen suurtalouskokin, Miran, valmistujaisjuhlia.
Vedin siis mekon ja korsetin päälle ja suuntasin Suttumuusin kanssa Treelle ostamaan kukkaa ja katsomaan, löytyisikö myös jotain kivaa lahjaa (ja älkää siellä ajatelko että no olipa hyvissä ajoin sekin tehty. Kiireisillä lukiolaisilla ei tosiaan juuri tuota aiemmin sitä aikaa ollut :D). Hieno ja ainakin meidän mielestämme nykyisen omistajansa näköinen koru Bijou Birgittestä (en vastaa oikeinkirjoituksesta...) sitten löytyikin. :)

Kaupunkiin, siellä ja sieltä pois siinä otollisimpana ruuhka-aikana ajaminen oli kyllä varsin mielenkiintoista, etten sanoisi... Oli kuitenkin ihan huojentavaa huomata Sutun kanssa matkatessa, etten välttämättä itse olekaan kaikkein kärsimättömin tuntemani liikenteenkäyttäjä :'D Meidän molempien kaikki karjumiset olisi oikeasti pitänyt saada jollekin nauhalle, niitä tosiaan riitti...
Pois kuitenkin selvittiin, ja oltaisiinko me sitten siinä aika lailla kuudelta Mirallekin asti päästy hienon ruusukimpun, lahjan ja kortin kanssa (oonpas mä muuten huono bloggaaja, noistakaan oo yhtään kuvaa yhestäkään... nojoo).
Hilmarkin siellä sitten tavattiin, ja oikein hauska tyyppi kyllä vaikutti olevan. :) Edelleenkin ihan ihme tuuri että suomalainen ja norjalainen tyyppi tapaavat toisensa Birminghamissa keikalla, tutustuvat ja sitten vielä tunteitakin löytyy... Ei kyllä yhtään hullummin. Harmi etten itse mennyt Saksaan jo toukokuussa silloin kun Bodomilla oli siellä keikkoja, eihän sitä tiedä mitä sieltä olisi löytänyt :'D No joo, oma tuurini noiden osa-alueiden rintamilla nyt kuitenkin tiedetään jo, joten se siitä senkin vuoksi.
Ja tämän carriebradshaw-kirjoittelun voisinkin lopettaa ihan suosiolla tähän paikkaan. Jopa valokuvaamisenkin osaan ainakin melkein paremmin kuin parisuhteiden (tai niiden puutteen) syvimmän olemuksen pohtimisen, joten tähän väliin on ihan hyvä laittaa vaikkapa kuva :D

Sannan olemus kuvastaa hyvin sitä meininkiä, joka sillä oli päällä koko illan :'D

Ja se miksi mainitsin osaavani "melkein" valokuvata näkyy hienosti tästä:
video

Ja tuosta voi todennäköisesti löytää yhtäläisyyksiä tämän seuraavan kanssa:

video

Sitä voisi kyllä oikeasti jossain vaiheessa opetella käyttämään omaa kameraansa kunnolla (nimimerkillä "No nyt sie painoit sen kiinni"...). :'D


Mutta joo. Myöhemmin illalla lähdettiin käymään vielä myös Sutun luona Metsäkylässä, ja sieltä mäkin sitten sain puolenyön jälkeen kyydin kotiin.

Tauno the hamsteri oli suloinen tapaus :3

Eilen päivän ohjelmassa oli sitten leffassakäyntiä Annan ja Naaman (joo, lempinimet ovat toisinaan kummallisia...) kanssa, katsastuksessa tuo uusin Pirates, Vierailla vesillä (JA JOS EI HALUA SPOILAANTUA, LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA!).


Muutamia vuosia sitten olin tosiaan ihan kunnon Pirates-fanityttö (luin siitä yhdessä vaiheessa ficcejäkin :'DD),  ja kyllähän ne yksiä parhaista elokuvista ovat edelleen (joskin nyt kolmosessa oli vähän turhan paljon ihme kummallisuuksia mukana noin juonellisestikin). Nelososan suhteen oli kuitenkin lähinnä fiilis, että miksi sellainenkin nyt piti vielä tehdä. Tai no, rahan takiahan tietysti, mutta että eikö noilla aiemmilla osilla muka ole vielä tienattu tarpeeksi?
Vaikka leffan nyt nähneenä voinkin sanoa että olihan se ihan katsottava eikä missään nimessä huono, en kuitenkaan jollain tapaa osaa yhdistää sitä noihin kolmeen aiempaan kunnon Pirates-leffana.
Hyviä hetkiäkin toki oli, esim. alkupuolen toimintakohtaukset Lontoossa, mutta kaikesta huolimatta pieniä "wtf"-momentteja riitti kuitenkin huomattavasti enemmän eli aika lailla liiaksi... Olen muutenkin huomannut olevani leffojen suhteen vähän pikkutarkka, aina on joku asia mikä häiritsee, ja se lienee myös yksi syistä sille ettei lempileffojeni lista ole kovin pitkä. Ensin tulee mieleen juuri Sormusten herrat, Piratesit ja V niin kuin Verikosto, mutta sen jälkeen alkaakin jo mennä sormi suuhun ja mieleen tulee vaihtoehtoja tyyliin Pocahontas, Kummeli Alivuokralainen ja Keisarin uudes kuviot (:DD) joten ilmeisesti ne ovat juui ns. vakavasti otettavia leffoja joilta vaadin vähän enemmän :'DD Hieman "kevyemmästä" lajista noita suosikkeja löytyy näköjään jo helpommin.

Ja täytyy sanoa että varsinkin tässä vaiheessa, kun Piratesitkin on nähty jo ties kuinka monia kertoja ja siinä 14-kesäisenä kokemani yksipuolinen rakkaussuhde Orlando Bloomiin on sekin ollut ohi jo vuosia (Luojan kiitos! Voi hävetys...), on niistäkin leffoista, lähinnä juuri kakkosesta ja kolmosesta ja tietysti tuosta nelosesta, alkanut löytää pieniä ärsyttävyyksiä...
Esimerkiksi. Kakkosen lopussa Jack on kuollut ja kaikki surevat sitä. Sitten kun tulee puheeksi että jos hänet voisikin vielä saada jollain tapaa takaisin, se, kappas vaan, onkin yhtäkkiä mahdollista kunhan kaikki vastaavat myöntävästi Tia Dalman "would you do it?!" -kysymyksiin. Ja samaan aikaan (tosiaan kuolleista herätetty) Barbossakin on ollut sopivasti piilossa yläkerrassa valmiina astumaan esiin juuri oikealla hetkellä. Siis oikeesti...
Ja mites tuo kolmonen sitten. Hirveästi hypetetään että nyt on taas uusi pahis mukana, tämä pahamaineinen Sao Feng nimittäin, ja mitä sekin sitten lopulta tarkoittaa? Sitä, että äijä saa terävän laudanpätkän rintaansa ja kuolee jo ennen leffan puoltaväliä (tietysti luullen Elizabethiä täksi Calypsoksi). Ja koko se Calypso-juttu noin muutenkin... Joo, otetaan vähän Salkkarit-meininkiä mukaan, paljastetaan että Jonesilla ja Tia Dalmalla onkin suhde ja kaiken lisäksi Tialla on myös salattu identiteetti jumalattarena! Joo...

Ja sitten kun lopussa nämä ns. kunnon ihmiset tulevat laivoilla hirveän armadan kanssa tarkoituksenaan tuhota merirosvot lopullisesti, homma tyssääkin siihen kun Beckett saakin yhtäkkisen filosofikohtauksen ja lakkaa antamasta käskyjä, koska kaikki onkin vain "hyvää bisnestä". Okei, olihan se tottakai hieno kohta, mutta varsinkin nyt jälkeenpäin se tuntuu vähän "helpolta ratkaisulta"... Ei tietenkään sillä, että olisin halunnut merirosvopoppoota tulitettavan kuoliaiksi, mutta y'know what i mean.

Mutta, niin riipaiseva kuin ainakin mulle henkilökohtaisesti kolmosen loppu (viimein kuin Will ja Elizabeth saisivat olla kaikessa rauhassa yhdessä ja turvassa, niin Willhän se sitten joutuukin merille eikä takaisin ole tulemista seuraavaan kymmeneen vuoteen! :'<) olikin, olen siihen toisaalta hyvin tyytyväinen, sillä vastaavaa ei tosiaan osannut odottaa, ja sanotaanko nyt vielä että tunteitakin se herätti... Ovathan elokuvat siis ennenkin saaneet itkemään, mutta eivät tuon lisäksi ikinä elokuvateatterin seinien sisällä eivätkä niin, että se itku jatkuu vielä seuraavanakin päivänä. Ja kova paikka se on ollut joka katselukerta sen jälkeenkin :'D En ehkä tajua itseäni, mutta no oikeesti... Eikö se nyt muka kenenkään muun mielestä oo ihan älyttömän katkeransuloista, kun Will ojentaa sydämensä sisältävän kirstun Elizabethille ja sanoo "it has always belonged to you"?!

No joo, ehkä mä tästä taas koitan rauhoittua, ja voisi ehkä muutenkin olla hyvä palailla puhumaan siitä nelosesta (NIITÄ SPOILEREITA NYT. SUOSITELLAAN VAIN LEFFAN JO NÄHNEILLE, siksikin että muut tästä tuskin hirveästi edes tajuavat : D). Vaikka en enää niiin suuri yllänäkyvän pariskunnan fani olekaan, kyllähän se vähän harmitti etteivät Will ja Elizabeth olleet enää tässä uusimmassa mukana. Varsinkin, kun leffa oli tehty siihen tyyliin kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan! o_O Miten vain...
Muodostuihan sinne nyt sitten uusikin parivaljakko, mutta sekin juttu oli kyllä kaikessa suloisuudessaankin vähän wtf... Etenkin siinä kohtaa, kun ensin kuolleeksi miekalla viilletty, Philipkö se nyt oli, myöhemmin vain nouseekin yhtäkkiä ylös tuosta vaan ja rientää vielä rakkaansa luo. Kivempihan nyt tietysti niin, mutta joo häh :'D
Ja tämä elokuvan ns. kliimaksi siellä nuoruuden lähteellä päättyi myös aika kummallisesti. Olenhan toki itsekin miettinyt ettei oma isä-tytär -suhteenikaan ole välttämättä parhaasta mahdollisesta päästä, mutta mitä hiton meininkiä on toi että isä pyytää nuoren tyttärensä uhraamaan henkensä hänen omansa puolesta? Muutenkin oli vähän turn-off että Jack sitten huomasikin vahingossa sekoittaneensa ne maljat keskenään, olisi ollut paljon parempi jos se olisikin tarkoituksella huijannut ja junaillut koko jutun Mustaparran pään menoksi... Hmm, mahtaa muuten kuulostaa selkeältä jos ei yhtään tiedä mitä leffassa tapahtui :'D
Ja niin, tietysti sekin että lähdettä kovasti tavoitellut herra Sparrow sitten vaan yhtäkkiä päättikin, että no eipä se ole sittenkään hänen juttunsa.
Vähän valittamiseksi ja pilkunviilaamiseksihan tämä meinaa mennä, mutta en jaksa skarpata niin paljoa että saisin jonkun kunnollisen elokuva-arvostelun aikaan. :D

Pisti muuten hieman huvittamaan siinä leffan alkupuolella, kun Jack tajusi että samoilla tienoilla liikuskelee häntä muistuttava ja häntä esittävä tyyppi, ja kun hän sitten bongasikin heebon siellä vähän pimeässä... missä lie. Pakollinen ajatus meikäläisen päässä nimittäin oli, että heh, mahtaakohan asialla olla eräs Tuomas Holopainen, hänessä tuota sparrowmaista ulkonäköä kun on :'DD
Pian sen jälkeen kuitenkin keksin jo itsekin, että noniin, eiköhän suurimman osuuden elokuvan naiskauneudesta, eli Penélope Cruzin, ole aika jo astua esiin nyt tässä vaiheessa. Ja kuten arvasin, siksi Angelicaksihan tämä mystinen henkilö sitten osoittautuikin (ja joo, olipas taas tosi looginen veto käsikirjoittajilta...). Ihan hyvä kuitenkin että illuusio pari vuosisataa aikamatkanneesta ja epäilemättä huonoille teille joutuneesta Tuomaksesta rikkui ennen, kun Jack ehti suudella tätä :'DD

Kuten näkyy, leffassa tosiaan oli meikäläisen mielestä paljonkin kritiikin aihetta. Musiikkeihinkin olin hieman pettynyt... Tottakai siis pidän Piratesien musiikeista edelleen, mutta pointti olikin siinä, että olisi juuri halunnut kuulla vähän uuttakin sellaista. Kolmososan "Up is down" -kohtauksen loistava teemakin tuolla soi vaan kierrätettynä jonkun ihan random kohdan taustalla ja joo... Jos noita elokuvia tosiaan vielä lisää tehdään, toivon todella, että isot muusikkoherrat vaivautuvat säveltämään rutkasti enemmän uutta musiikkia kuin mitä tässä nyt oli.
Pelkästään valittaa tästäkään ei kuitenkaan viitsi, joten täytyy sanoa että Johnny Depp oli roolissaan taas yhtä hyvä kuin ennenkin, ja Jack Sparrow nyt vaan on niin loistava hahmo. Ja jotenkin mä myös tykkäsin siitä, että tuossa oli merenneitoja. =D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti