perjantai 23. maaliskuuta 2012

Magic of a moment

Ja lisää keikkameiningeistä: päätähtinä taas vaihteeksi eräät kiteeläisidiootit! Pyydän anteeksi, että tämän kanssa kesti näin kauan, halusin äärimmäisen loogisena ihmisenä (...) saada kirjoitukset nimenomaan oikeassa aikajärjestyksessä pihalle.
Anyway! Suomen-kiertueen viimeinen osuus Tampereella sattui tietenkin juuri sunnuntaille, eikä mille tahansa sellaiselle: kyseessä oli äikän yo-kirjoitusten esseekoetta edeltävä päivä.
Tällaista tuuria tuli kyllä ensin kirottua, mutta sitten kun tarkemmin ryhtyi ajattelemaan, niin eihän tuo edes ole/ollut niin paha: en oo muutenkaan saanut ennen mitään ylppäreitä unta erityisen aikaisin, joten miksi ihmeessä käyttää ilta turhaan jännittämiseen ja mm. sen merkeissä valvomiseen, kun sen voi käyttää myös hienoissa tunnelmissa valvomiseen? Nightwish Tampereella (ja ylipäänsä Suomessa, hemmetti!) ja tuollaisen reilun vartin kestävän ajomatkan päässä on muutenkin sen verran spesiaali tapaus, että hullu olisin, jos en jonkun kirjoittelurupeaman vuoksi olisi paikalle hankkiutunut.

...tällainen ajatus ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä mielessä, kun olin saapunut jäähallin pihaan siinä kuuden aikoihin sunnuntaiaamuna ja yritin vielä nukkua. Vaikka jonotusten merkeissä on koettu ihan hullua kylmyyttä, lähes oksettavaa jännitystä ja kaikkea muuta ikävää, en tosiaan muista, koska muulloin olisi ollut yksinkertaisesti noin kurja fiilis. Okei, ennen viime Sonataa ehkä, mutta sitä tragikoomista tapausta nyt ei lasketa.
Nyt olin herännyt Ninan neljän jälkeen lähettämään viestiin enkä ollut saanut nukuttua enää sen jälkeen, en saanut unta nytkään, jonoon ei tullut lähes ensimmäiseen kolmeen tuntiin mun jälkeeni muita kuin Iina (joten olisin voinut itsekin tulla paikalle vielä vasta myöhemmin), kylmäkin oli ja kaikki vaan vitutti. Olisiko ollut siinä yhdeksän maissa, kun makuupussin uumenissa vähän aikaa itkua tihrustettuani sitten päätin että hitto, mä lähden kotiin nukkumaan edes tunniksi. Kaverit sitten huolehtivat meikäläisen kamoista lopulta puoli yhteen asti, kun nukuin kotona parisen tuntia ja söin iskän laittamaa pekoniaamiaista. Tämän jälkeen oli oikeesti vähintäänkin 20 kertaa parempi fiilis, ja jos kenestäkään nyt tuntui ikävältä jäädä itse ulos hengaamaan yhden päästessä kotiin, niin silti kiitos! Mä nyt vaan tosiaan tarvitsin tota.

Loppujonotus olikin sitten lähinnä mukavaa, näki paljon tuttuja ja silleen. Siinä lähettyvillä häärinyt järkkärikin oli varsin hyvä tyyppi :'D 
"Trollolo lolololo lollolloo...!"
PS. Vaikka tässä kuvassa näyttääkin että oltaisiin tyyliin ekat jonossa, sentään niin ei ollut :D

Ovien avaamisen lähestyessä saatiin kuulla eräästä ihan loistavasta ideasta, ja eipä aikaakaan kun mullakin oli kädessä oma, sen toteuttamiseen tarvittava esine: ankkanaamari!

Idea tuohon lähti kuulemma yhdestä näistä herra Holopaisen hienoista ajatusleikeistä ("jos ennen esiintymistä jännittää/ketuttaa/ei oo fiilistä/whatsoever, niin kuvittelen olevani Ankkalinnassa keikalla") ja Disney-intoilusta muutenkin - joo, outojahan ne suurimmat nerot aina.
Anyway, muutama tyyppi oli siis askarrellut yhteensä viitisenkymmentä Akua, Roopea, Tupua, Hupua ja Lupua, jakanut ne jonojen ensimmäisille ihmisille ja kehottanut pitämään niitä päässä esiripun pudotessa Storytimen aikana. Ideasta tunnuttiin tosissaan innostuvan, ja en kyllä ihmettele: siis tollasta mä todellakin arvostan! Uskalletaan oikeesti toteuttaa joku ihan puskista tullut ajatus, nähdään homman eteen kauhea vaiva ja sen avulla tuotetaan bändille ja monille faneille keikasta vielä erityisempi muisto, joka ei varmaan ihan äkkiä unohdu. Ja tämä kaikki tosiaan yllättämisen, viihdyttämisen ja ylipäätään hauskuuden vuoksi. Hattua nostan.


Tapahtumaa vartenhan oltiin järjestetty kaksi sisäänkäyntiä, ja vaikka kummassakin oli pitkähkö jono, mukava järjestyssetä oli hoitanut asian niin, että juuri se yöjonottajia sisältänyt avattiin aavistuksen toista aiemmin. Tästäkin huolimatta seurasi vähän häslinkiä, sillä lippujenlukulaitteiden käyttö oli kuulemma joissain kohdin hidasta ja porukka tuntui muutenkin olevan vähän pihalla, mistä hallin kentälle oikein pitäisi mennä. Itse kuitenkin pääsin lopulta eturiviaitaan kiinni yllätyksekseni ihan muutaman ensimmäisen joukossa, ja sain juuri ja juuri pidettyä paikkaa saliin myöhemmin ehtineille Ninalle ja Vibelle. Vissiinkin kaikista neljästä viimeisenä perille päässyt Iinakin saatiin lopulta viereemme, sillä eturiviin meidän viereen ehtinyt Tuuli oli tosi ihana, ja päästi tämän paikalleen pidemmän jonotuksen vuoksi (taas noita hetkiä, kun muiden epäitsekkyys saa mut häpeemään itteäni. Puhumattakaan vielä siitä, että samainen tyttö piti mulle paikkaa mun käydessäni vielä vessassa :'D).
Paikkammehan tosiaan oli vielä oikeastaan aivan keskellä, joten ei yhtään kuulkaa paha!

Ok, ei enempää ankkakuvia.
Poisonblackiä piti tällä kertaa odotella n. tunti ja vartti, mutta kyllähän tuo siinä meni, vaikka jo tässä vaiheessa mulla oli ihan kauhea jano. Viimeinpä alottivat, ja nyt olin itsekin huomattavasti enemmän innoissani kuin Joensuussa: biisit olivat edes vähän tutumpia, ja en mä tiedä, oli vaan hyvä fiilis. Miran ja Assin kylttikin ("Ville, näytä tissit") sai hyvää huomiota kommentilla: "No en varmasti näytä! Mä muuten haluun ton kyltin". xD


Parempaa en minäkään saanut otettua, mutta kuitenkin: ole hyvä, Nina.

Nightwishin aloitusta edeltäneenä puolituntisena yritettiin taas laittaa aaltoja käyntiin mm. jo edelläkin mainitun parivaljakon voimin, ja tällä kertaa tulos oli jo ihan mainittava! Istumakatsomon takimmaiseen osastoonhan se tosin aina lopulta tyssäsi, mutta oli kyllä mahtava tunne jo sekin, kun missään katsomossa ylipäänsä lähdettiin viimein kunnolla mukaan.
Kohtahan se kellokin sitten taas löi yhdeksän, ja ei voi kun edelleen toistella, että Taikatalvi on ihan älyttömän ihana intro. Marco, oisko mitään jos tulisit keinutuoleines meille lauleskeleen tuota joku ilta?
Tällä kertaa Stotytimen verho ei muuten pudonnut kyllä yhtään liian myöhään: itse meinaan sähläsin naamarini irronneen kuminauhan kanssa hyvän tovin, mutta sain kuin sainkin sen ajoissa paikalleen ja oman pärstäni piiloon. Ja ihan kuin keikan alku ei jälleen kerran olisi ollut mahtavaa jo valmiiksikin, voi luoja sitä liiievää naureskelua sekä yleisössä että erityisesti bändissä, kun huomasivat mitä meillä oli päässä. Ne ilmeet oli aika... priceless :'D (Muutenkin melko vähäisissä) spiikeissään eivät pientä yllätystä tainneet lopulta kommentoida, mutta eipä tuo muuten olisi voinut enää tuon paremmin onnistua!
Sellainenkin juttu vielä, että Storytime on livenä yllättävän hyvä! Jos näitä popahtavia singlebiisejä nyt vertaa, niin Amaranth oli jo ensimmäisella Nightwishin keikallani aavistuksen lame, edellämainittu taas täyttä tykitystä.

Koska setin vähiten hyvät biisit olivat jo tiedossa, olin jo ihan valmiina kaivamaan kameran esiin Wish I Had An Angelin alkaessa. Mutta arvatkaapas mitä? Mä en tehnytkään niin. Olin tuostakin biisistä niin fiiliksissä, ettei oo tosikaan. Ensimmäiset kuvat tuli otettua Amaranthin aikana, ja siinäkin kohtaa piti jo ihan pian laittaa kamera pois, koska ei vaan malttanut pitää sitä kädessä tuonkaan biisin aikana. Ja ton, jos jonkin luulis jo kertovan jotain... Kaikki oli vaan niin mahtavaa, eikä tätä yhtään vähentänyt se, että lava oli hieman pienempi kuin Joensuussa ja huomattavasti lähempänä yleisöä, mikä on tunnelmalle pelkkää plussaa.





Biisithän olivat muutamaa muutosta vaille samat kuin Joensuussa:

Taikatalvi (intro)
Storytime
Wish I Had An Angel
Amaranth
Scaretale
The Siren
Slow, Love, Slow
I Want My Tears Back
The Crow, The Owl And The Dove
The Islander
Nemo (akustinen)
Last Of  The Wilds
Planet Hell
Ghost River
Dead To The World
Over The Hills And Far Away
---
Finlandia
Song of Myself
Last Ride Of The Day

...ja tietysti "setin viimeisenä suuri hittibiisi Imaginaerum", kuten eräs asiaan perehtynyt toimittaja konserttien outron aiemmin kuvaili.

Jonkinlainen tottuminen oli ilmeisesti se juttu noiden biisien suhteen (tai tiedä häntä, Joensuun fiilislaskut jäävät varmaan joka tapauksessa ikuiseksi mysteeriksi), sillä toisin kuin viimeksi, nautin noista ihan jokaisesta tosi paljon! Arvatkaa vaan, oliko hyvä tajuta ettei ne viimeiset kaksi vuotta olleetkaan ns. tehneet tehtäväänsä, sillä huonolla tavalla meinaan. Jotenkin vaikea koittaa (muutenkaan nyt enää näin viikko keikan jälkeen...) listata siis vain jotain tiettyjä kohokohtia, yhtä hienoutta se suunnilleen oli.
Scaretalessa (myönnän huutaneeni "squeeeeeling pigs!" -kohdan varsin kovaa) ja I Want My Tears Backissä laitettiin taas kannat kattoon, ja etenkin tuon suurestikin pyroilla maustetun folkkikasaritanhun loputtua olin kyllä sen verran poikki, ettei sitä seurannut kolmen slovarin putki olisi voinut olla enempää paikallaan.
En tiedä, onko tuo vähän liikaa keikasta rauhallisemmin nauttiville, mutta itselleni kyllä passasi - eikä pelkän levon takia, vaan myös siksi että tällä kertaa pääsin minäkin kunnolla sisään tunnelmaan. Akustinen Nemo kuulosti ihan älyttömän nätiltä, ja vaikka edelleen pidänkin alkuperäistä niin Tarja-biisinä kun vaan olla ja voi, nimenomaan tässä Anette pääsi hyvin oikeuksiinsa. 
Tuotakin paremmaksi laittoi kuitenkin Islander: muistan nähneeni ja kuulleeni ehkä yhden keikan, jolla tuota ei soitettu, ja kaikista näistä kahdeksasta kerrasta tämä viimeisin tuntuu olleen oikeesti kaikkein hienoin. Alussa toki hieman nauratti, sillä Marco oli taas unohtaa sanat: eiköhän niin käynyt viimeksi juuri bändin viimeisimmällä keikalla Tampereella. :'D Foorumilla joku epäili, että olikohan tuo nyt jokin suunniteltu juttu, mutta kyllä vaan sen verran aitoina tuli koko bändin reaktiot, että tuskinpa vain. Anyway, taustascreenin majakka oli ihan täydellinen visuaalinen lisä, ja muutenkin se koko tunnelma vaan... en mä tiiä, se oli jotain taianomaista. Ei voinut kun vaan ottaa kaveria kädestä ja elää mukana.


Ja ehkä vielä näitä muitakin kuvia:


Käytsä usein täällä?




Arvatenkin Finlandia :D Ja sori kuvat vaan toisesta laulajista, Anetesta ei oikeen saanut otettua.
Planet Hell oli taas ihan täyttä hurmosta, ja on vaan niin mahtavaa, että nuo tosiaan soittavat sitä: siinä jos jossain on sitä Nightwishia, joka muhun ensimmäisten biisien joukossa silloin 2007 kolahti ja kovaa.
Ensimmäisillä keikoilla setistä puuttuneet Ghost River ja Dead to the World olivat kivaa vaihtelua, ja tykkäsin etenkin jälkimmäisestä - yleisön yhteislaulu for the win.
Over the Hills jäi ehkä vähän sellaiseksi, että vaikka onkin ihan hauska sekin kuulla, niin ei mua hirveästi haittaisi vaikka sen jättäisivätkin kesän festareille setistä pois. Hieman madalletun kertosäkeen ansiosta biisi ei ole jotenkin ns. täydessä potentiaalissaan, mutta no, plussaa kumminkin siitä ettei se tällä kertaa ollut aivan se illan viimeinen kappale :D
Song of Myself ei edelleenkään ole tuollaisena pitkänä eepoksena mulle ihan Poet and the Pendulumin veroinen (lopun puheosuutta lukuunottamatta siis, se on meinaan <3), mutta eipä tuon väliä, DPP-ajat DPP-aikoina ja silleen. Livenä ei kuitenkaan mitään valittamista vaikka vähän ajallista tilaa viekin, Aneten laulu rokkaa, ja nyt Tampereella eräs tuonaikainen hetki vieläpä sai mut haluamaan pitkästä aikaa ottaa kaksi tiettyä kirjainta ja laittaa niiden väliin pienen kauttaviivan... Juu, moi vaan.
Pakko vielä mainita sekin, että yhdessä kohtaa biisiä vähän huvitti se etten ilmeisesti ollut syönyt jonotuksen aikana tarpeeksi: screenin pääkallot näyttivät jossain vaiheessa mun silmiini ihan hampurilaisilta :'DD

Last Ride of the Day oli keikalle ihan loistava lopetus, sillä se biisi ja etenkin livenä. Huh. Kaiken hyppimisen ja moshaamisen lomassa ei voinut olla aattelematta, että tällaisissa hetkissä jos joissain on aihetta sanojen mukaiselle elämän ylistämiselle.

Kiitos!

Jos nyt yksi puute (Dark Chest of Wondersin lisäksi) pitää sanoa, niin ehkäpä spiikkien vähäisyys. Okei, on paljon tehostetta ja siksi ennaltasuunnittelua ja muuta, mutta luulisi tuollaiseen tuntiin ja 50 minuuttiin jotain spontaanimpaakin jutustelua mahtuvan. Ehkä tämä on sitten enemmän tulevien kesäfestarien juttu, ja no, väliäkö tuon lopulta - ei meinaan ollut ihan heti tuollainen seikka ensimmäisenä mielessä kaiken meiningin keskellä eikä siinä kyllä heti jälkeenkään päin: keikan jälkeen oli kyllä taas sellainen kokonaisvaltainen "halaan koko maailmaa" -olotila, että laitapa paremmaksi.
"Mie huijasin", sittenkin vielä yksi ankkakuva!
Piannhan sitä oltiin taas tuttuun tapaan odottelemassa bändiä hallin toisella puolella bussien luona ("ei se nyt oo yhestä tunnista kiinni vaikken vielä meniskään kotiin nukkuun..."), ja no, Anette ja Emppuhan siitä taas kohta jo mennä hurauttivat auton kyydissä pois. Lopulta ulos rakennuksesta tulivat muutkin bändistä, ja hirveästi siihenkään ei jutteluaikaa jäänyt, melkeinpä kaikki kun suuntasivat suorinta tietä autoon. Ehdin kuitenkin hyvin sanoa Tuomakselle kiitokset keikasta, ja oikeesti, se oli kaikki mitä mun enää tuossa vaiheessa tarvi tehdä. Ja joo, siis kukaanhan ei ikinä ole sanonut noille että KIITOS KEIKASTA, mutta kun se tuli sydämestä ja mun vaan oli pakko saada sanoa se. Ja niin. Tuostakin jäi sen verran ihana fiilis, että oli ihan pakko mm. halata siinä samassa vastaantullutta Jukkaa :D
Ja ai niin, Tuomas kommentoi Ninan kädessä ollutta ankkanaamaria että "toi oli kovin juttu ikinä!" (Y) Näinpä juuri.

"Kotimatkalle" lähtiessä oli kyllä aika WTF tajuta että hetkinen, mä todellakin olin kattomassa Nightwishiä Tampereella! Siinä sitten vielä seuran rutistamiset (kiitos, tyhmät <3) ja kotiin, ja voi että, kyllä sitä sai vaan matkalla miettiä kuinka mä taas rakastankaan elämääni.

Kiitos kaikille joita tuli nähtyä enemmän tai edes vähemmän, hauskaa oli! Mun pitää varmaan kieltää iteltäni livepätkien katselu, etten nyt jo odottaisi kesää ihan liikaa.

PS. En voinut olla ostamatta tätä :D Omanlaisensa muisto tuokin.



PPS. Reisitaskuhousut on hemmetin hyvä keksintö! Ei tarvinnut miettiä mitään laukun tapaistakaan, kun tuo meikäläisenkin kamera sun muut tarpeelliset asiat kulki helposti mukana ilmankin. Tästedes meen varmaan kaikille tuleville keikoille "ihan Alexina".

4 kommenttia:

  1. Noniin, vihdoin! :D

    Tosta jonotuksesta vielä, että olihan se nyt jokseenkin ajattelematonta herättää sut jo silloin neljän-viiden maissa. Mut silloin nyt vaan vaikutti siltä että siihen alkais tulla enemmänkin porukkaa... vastaavissa tilanteissa ei näköjään vaan osaa olla silleen panikoimatta. Ei tässä muuta kun että anteeks nyt vielä ja onneks sait sit ees vähän nukuttua. :)

    Saatoin nauraa tolle pääkallo-hampurilaisjutulle :'D Ei tullu mulle kyllä kertaakaan mieleen vaikka välillä kauhee nälkä olikin, mutta mikäs siinä. xD Ja kiitos kuvasta, heh. Yhdyn mielipiteeseen keikan hienoudesta, ja siitä että Storytime ON loistava livenä. Ja muutenkin. Jännä ajatella etten ees tykänny siitä kovin paljoa kun kuuntelin ekaa kertaa :D

    Mitä sanoisit muuten Provinssirockista, kun päätin tossa just että oisin sinnekin menossa... ja oikeestaan kaikkialle minne NW nyt onkaan tulossa. Ei voi mitään :'D

    VastaaPoista
  2. ...ja koska pilkku on kerrassaan vastustamaton: jos toi otsikko on Last Ride of the Daysta, niin sen pitäis varmaan olla "Magic of a moment"? Ihan hyvä noinkin tietty :D

    VastaaPoista
  3. ...mä vaan testasin että koska huomaat virheen. ^^
    Mutta niin, ei mun ollu siis tarkotus siitä viestistä enää angstata, piti nyt vaan ylipäätään tehdä selväks mahollisille lukijoille että miks _mä_ ikinä heräisin aamulla sen aiemmin kun millon viimestään pitää :'D Ja nukuttua sain tosiaan oikeen makeesti, ja veikkaan että aika paskat fiilikset ois tossa jonotuksen alussa ollu vaikka oisinki heränny vasta myöhemmin. Joten don't worry :D
    Ja kai sitä sitten pitää Pohojammaallaki kävästä! Töitäkään en välttämättä ensisijasesti ainakaa kesäkuun alkupuolelle oo haeskelemassa koska pääsykokeet (lol), joten eiköhän sitä tonne ehi :)

    VastaaPoista
  4. No hyvä juttu. ^^ Mulla on noita Battery-tölkkejä kolme, kaupasta sai vähän halvemmalla ;D

    VastaaPoista