Tänne kirjoittelu alkoi kuitenkin houkutella hieman kumpaakin tekemistä enemmän, ja kun internetin kutsu kerran alkaa saada kunnolla otetta, siitä nyt on tunnetusti äärimmäisen vaikea enää pyristellä irti.
Mielessä oli mm. listata vaikkapa allekirjoittaneen silmää ja ehkä muitakin aisteja miellyttäviä mieshenkilöitä (ja tämän nyt ei olisi ollut tarkoituskaan liittyä yhtään mihinkään). Päädyin kuitenkin vastaavien aiheiden sijaan kertoilemaan sellaisesta jännästä asiasta, kuin omat, mahdolliset tulevaisuudennäkymät ja muutkin ajankohtaiset kuulumiset! Hyvin lukiopitoista scheissea, paetkaa vielä kun voitte.
Kirjoituksiahan alkaa olla tiedossa jo ensi perjantaina, ja sitä seuraavalla viikollakin noita kielten kuunteluita olisi tarjolla kolme. Eritoten jälkimmäisten suhteen on vähän epävarmat fiilikset, sillä noiden miljoonien kuunteluharjoitusten perusteella se tuntuu olevan niin pienestä kiinni, että pystyykö siellä olemaan luisumatta omiin ajatuksiinsa edes sekunnin ajaksi - siinäkin kun voi jo mennä se keskeinen juttu ohi.
Parasta mitä noita varten nyt voi tehdä, on luultavasti koittaa nousta kuuntelupäivänä sen verran aikaisin, että ehtii kunnolla herätä kokeeseen mennessä. Oon myös koittanut vähän etsiskellä eritoten jotain saksankielistä musiikkia kuunneltavaksi, tähän mennessä tosin aika kehnoin tuloksin. En tiedä, kertooko se enemmän musta, siitä musiikista vai ihan vain siitä kielestä itsestään, että tähän asti kuunneltavinta materiaalia on tarjonnut Equilibrium - kyseessähän on siis tietenkin biisejä, joiden lauluista ei saa mitään selvää :'D
Ainahan voi toki turvautua Disney-musaan tai jotain, sieltä niitä hyviä biisejä millä tahansa kielellä ainakin löytyy, jos ei muualta. Esim. nämä, toinen muuten vaan hyvä, ja toinen jotain melkein eeppistä:
Tuo ensi viikon juttuhan on sitten jo äidinkielen tekstitaito, ja sekös vasta ikävää onkin. Äikässä oon pärjännyt kyllä hyvin, keskiarvokin sillä on näistä lukion aineista (sitä yhtä käytyä filosofiankurssia lukuunottamatta :D) paras, mutta se taas on enemmän tuon esseepuolen ansiota.
Tekstitaito on varmaan kehitettykin osastoa "jee oon lukiolainen, osaan helvetisti kaikkea, millä ei ole mitään merkitystä, mutta millä voin kuitenkin yrittää päteä" varten, ja tuntuu ainakin musta jokseenkin turhalta. Voihan tietysti olla ihan hyödyllistä tajuta asioita ja kielen keinoja, joilla vaikka joku mainosteksti suhun yrittää vaikuttaa, mutta miten hitossa siitä tulee muka hullua hurskaammaksi jos osaa eritellä vaikka jonkun runon rytmiä, "motiiveja" tai "teesejä"? Jos niitä runoja nyt on johonkin tarkoitettu, niin luultavasti kirjoittajan omaksi terapiaksi tai lukijan pohdittavaksi merkitystensä vuoksi - ei siihen, että niistä listattaisiin turhia asioita, kuten että "tässä on loppusoinnut ja tämä on ABAB-kaavassa"!
Voihan tuohon toki valmistautua vaikkapa kertaamalla mitä milläkin erittelyn termeillä tarkoitetaan jne, ja aihettakin kyllä on, sillä jostain "teesistäkin" mulle tulee mieleen lähinnä Wittenbergin kirkon ovi. Myös tuuria tietysti tarvitaan, ettei nyt sattuisi eteen jonkun aikoinaan ihan vakavassa mielessä kirjoittamaa tekstiä, jonka mä käsittäisinkin vaan ironiseksi. Ei sitä koskaan tiedä...
Ei kuitenkaan sillä että mua jotenkin hävettäisi saada tekstitaidon puolesta huonompi arvosana kuin äikänjutuista yleensä, mutta kun sekin tosiaan vaikuttaa aika lailla koko aineen kokonaiseen ja lopulliseen arvosanaan. Jos mulle sattuu esseepuolelta jokin hyvä aihe, niin opettajan mukaan on tsäänssit vaikka L:ään, mutta jos feilaan tekstitaidon, niin sitten ei tule välttämättä edes E:tä. Noista ällistä haihattelu on joo typerän kuuloista, etenkin jos toiveissa on monta vastaavaa, mutta kyllä mä nyt ainakin sen E:n haluaisin. Eipä nyt pidä silti tuotakaan etukäteen pelätä, ja ainahan voi uusiakin, jos tarpeeksi pahasti menee penkin alle...
Okei, alan tylsistyttää näillä ylppäriasioilla jo itseänikin, joten ehkä on parempi etten edes mene aiheeseen psykologia, ja kuinka pelottava asia sen kirjoittaminen taas on.
Ilmassa lienee kuitenkin jonkinlaista henkistä masokismia, sillä kuten aluksikin uhkailin, seuraavana aiheena on lukion jälkeiset suunnitelmat. Ja, hmm, tähän nyt liittyy aika suuresti se, ettei mulla mitään kovin suunnitelmallista suunnitelmaa ole.
Hakea aion tietysti useampaankin paikkaan (voisi muuten hakemisiin liittyviin asioihinkin perehtyä kohta vähän paremmin...), mutta ei noista yksikään mikään sydämen asia kyllä ole. Jos mikään järkevä nyt ei tunnu erityisen kiinnostavalta, niin mitäs muutakaan sitten tehdä, kuin koittaa edes johonkin? Oonkin nyt miettinyt koulutusaloja ja ammatteja, joiden ajattelu nyt ei saa ainakaan heti kättelyssä aikaan jotain inhoreaktiota - ei tietenkään sillä, että voisin erityisemmin kuvitella olevani kuin kala vedessä jossain yliopistossa, mutta parempi edes koittaa.
1, Kielet on ihan kivoja, ja koska kielellinen ilmaisukin kuulemma yleensä onnistuu, kääntäjän homma ei välttämättä olisi kovin paha. Minkälaisia tekstejä sitä sitten kääntelisi, sitä en tiedä, mutta jotain. Laulujen lyriikoiden kääntäminen kuulostaisi jotenkin tosi hienolta hommalta, mutta luultavasti siihen tarvittaisiin vähän enemmän runoilijan ja sanoittajan vikaa, kuin mitä mussa on. Voihan tuota tietenkin yrittää tehdä vaikka omaksi ilokseen jonain yön pimeina tunteina, vaikkei niitä tekstejä kukaan ikinä näkisikään, saati sitten laulaisi. Onhan sitä jo jotain hyvin, hyvin vähän raapusteltukin, ja pitää kyllä todeta, ettei se turhan helppoa hommaa ole :D
Mahdollisen kielitaidon käyttämisen lisäksi kielet kiinnostaa ihan aiheena ylipäänsäkin, eli juuri kaikki sukulaisuudet (tai niiden olemattomuus, esim. suomi), alkuperät, vertaileminen... Jne. Tuskinpa musta olisi kuitenkaan miksikään kielten tutkijaksi, vaikka aiheesta kielet saakin varsin paljon omaa "jännä"- ja "miksi?" -pohdintaa aikaiseksi :'D Ja jos nyt ylipäänsä jotain kieliin liittyvää alkaa opiskella, niin luulisi nyt että siinä samalla tulee käytyä aihetta laajemminkin, kuin vain siihen pääjuttuun liittyen.
2. Kääntämisjutut on toistaiseksi ainut yliopistossa opiskeltava ala, johon oon ainakin nyt aatellut hakea (vaikka eihän sitä koskaan tiedä, äiti nyt yrittää tyrkyttää mulle esim. puheterapeutin koulutusta - hieno juttu, hädin tuskin osaan itsekään puhua). Myös ammattikorkeaan taitaa lähteä hakemus, nimittäin sairaanhoitajan koulutukseen (tai johonkin vastaavaan, helvetti miten vähän mä näistä tarkkaan tiedänkään).
Okei, kuulostaa vähintäänkin karulta, mutta siitä nyt voi kuuleman ja lukeman mukaan erikoistua ja suuntautua niin moneen, joten koitetaan nyt edes.
Mikään vanhusten vaippojen vaihto nyt ei välttämättä olisi the juttu, mutta erityisesti lapsen kehityspsykologia on ainakin lukion kurssien perusteella osoittautunut sen verran kiinnostavaksi, ettei juuri lapsiin liittyvä työ olisi välttämättä hassumpaa. Tai en minä tiedä. Katotaan. Yläasteella olin päiväkodissa tetissä, eikä se oikeasti niin paha ollut.
3. Sitten taas vähän ehkä taiteellisemmalle puolelle: yksi ammatti, joka vaikuttaa kiinnostavalta, mutta josta en rohjennut mainita esim. opolle, olisi tatuoija. Tässä ainakin pärjäisi ilman mitään "akateemista ummetusta", mikä ei olisi huono juttu lainkaan: mä en erityisemmin ole näitä lukuihmisiä.
Tykkään kauniista tatuoinneista, oon myös tykännyt piirtää, ja tuossa tapaisi monenlaisia ihmisiä sekä pääsisi tekemään jotain, mikä ihan kirjaimellisesti olisi vielä nähtävissäkin. Hämeenlinnassa olisi tarjolla oikein koulutustakin, johon voisi yrittää - eri juttu sitten taas, pääseekö sisään. Vaikka joskus hyvillä fiiliksillä saatankin pitää itseäni nyt ainakin keskitasoa parempana piirtäjänä, ei se enää ole mulle samanlainen intohimo, kuin joskus nuorempana oli. Jonkinlaista innostusta voi tietenkin koittaa vielä saada takaisin, ja koko ajanhan tässä on aikaa koittaa kehittyä.
4. Kaikista uusin lisäys jatkokoulutusajatusteni sekalaisessa seurakunnassa on maskeeraaja.
Joku ns. tavallisten kauneusmeikkien tekeminen nyt kuulostaa vähän tylsältä, mutta sellainen teatraalisempi ja taiteellisempi meininki voisi olla enemmänkin kuin jees. Tykkään ihan törkeästi monista Make up storen mainoksista ja näyttävistä muotikuvista ylipäänsäkin, ja moni on päätynyt huoneen seinällekin asti... Sinänsä jännä, etten ollut ennen joulukuisia Studia-messuja tullut juuri ajatelleeksi, että mitäs jos sitä päätyisi itsekin tekemään samantyylisiä meikkejä vastaaviin kuvauksiin, tai vaikkapa musiikkivideoille.
Tuollaisissa projekteissa hääriminen on ollut jo pitkään varsin mieluisa ajatus muutenkin, joten jos vastaavaa pääsen joskus kokeilemaan ja päädyn siitä pitämään, niin ajatuksilla "jostain oikeesti merkittävistä töistä" voi kyllä mun puolestani heittää siinä kohtaa vesilintua. Kauan eläköön turhamainen ja turha taidehomoilu.
Teksti on varmasti luokkaa pisin ja tylsin ikinä, joten jos joku oikeasti jaksoi lukea loppuun asti, niin hattua nostan.
Kivaa juttua kerroit, tai ainakin jaksoin ite lukea hyvällä mielellä loppuun saakka =) Häiritsevintä oli vain se, että luin, tai kuulin, kaiken sun äänellä puhuttuna =D Tollekin "ilmiölle" on varmaan olemassa joku hienompi nimi, mutta olkoon. Ja mäkin tykkäisin kyllä tommosesta maskeeraajajuttusesta =)
VastaaPoista:D Hienoa! Ainoo vaan, että kirjotin tätä niin pitkään ja hartaasti, että lopulta koko homma alko jo vähän tympiä - myöhemmin tuli sit tajuttua että ai niin, tohonhan piti tulla pari muutakin mahollista jatkopaikkaa ja niihin liittyviä mietteitä. Mut olkoon : D
VastaaPoistaJa niin, toi on tuttu juttu kans! Jos on vaikka ollu pitkään aikaa jonkun kaverin seurassa ja sitten illalla lukee lehtee/kirjaa/whatever, niin jännästi se teksti tosiaan kuuluu sen kaverin äänellä :'D Hyvä kumminki jos päässä kuuluva sössötys by minä ei kovin paljoa häirinny.