sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kiitos Aku Ankoista ja hyvää joulua!

Otsikko ei välttämättä kauhean useille aukea, mutta kuvastakoon se nyt vaikka allekirjoittaneen iloisensekavia fiiliksiä :'D Aiheena siis Sonatan keikka.

Saavuin Pakkikselle tällä kertaa jo vähän yhdentoista jälkeen, ja sain sitten todeta että oho, valmiiksi paikalla ollut jono koostuu tasan yhdestä ihmisestä. :D Ja kun avasin suuni ihmetelläkseni tätä asiaa iloisesti, sain heti kuulla että "I'm sorry but I can't understand your language!" :'D
Selvisi siis että kyseessä oli Alessia-niminen, Italiasta ainoastaan näitä keikkoja varten (aikoo käydä neljällä niistä) Suomeen yksin matkustanut tyttö, ja meikäläinen oli että no vau. Tuli kyllä taas ylpeä olo olla suomalainen, kun meidän bändeistä tykätään muuallakin noinkin paljon : D
Ninakin siinä sitten tuli kohta paikalle, ja jonkun ajan kuluttua myös Lauraksi myöhemmin esittäytynyt henkilö. :)
Yhdessä vaiheessa saimme osamme myös jonkin sortin uskontovalistuksesta, kun eräs oikein sympaattinen rouva, vissiinkin Tampereen helluntaiseurakunnan jäsen, kävi antamassa meille pienet "Jeesus haluaa pelastaa sinut!" -esitteet... Eihän siinä tietenkään mitään pahaa, mutta meinas kyllä alkaa naurattaan parissakin vaiheessa sen ei-niin-lyhyttä selostusta aiheeseen liittyen :'D Mutta mikäpäs siinä.

Tavallisesti en ole muuten mikään maailman pahin vilukissa, mutta kyllä tuolla istuessa aika äkkiä kylmä tuli. Vilttejä kuitenkin riitti hyvin joten selvittiinhän siitä sitten jotenkuten, ja saattoi olla tyytyväinen jo siitäkin ettei koko vajaan 8 h jonotuksen aikana satanut yhtään.

Iloisia hulluja.
Ja kun nyt tuohon jonotuksen pituuteen päästiin... Niin tuli siinä istua kökötellessä huomattua että kyllä vähempikin tuntimäärä olisi riittänyt :'D Meidän neljän jälkeen paikalle ilmaantui lisää jonottajia varmaan joskus lähempänä kahta, ja sen jälkeen meni varmaan jonnekin viiteen asti ennen kuin jono taas kasvoi ollenkaan.
Mikäpäs siinä kuitenkaan istuessa, kun seurassakaan ei varsinaisesti vikaa ollut :D

Joidenkin tuntien kuluttua pihaan ajoi bussi Sonata Arctica -teksti tuulilasinsa kulmassa, ja Alessian innostuneisuus oli oikeasti jotain niin piristävää katsottavaa :'D Puhumattakaan siitä kun herra muusikoitakin alkoi näkyillä pihalla aina vähän kerrallaan... No joo, oli se kyllä aika "iih" -hetki itse kullekin kun Henkka vaan heilutti meille :'D Ja isäs oli fanityttö kun sua teki, eiku...

Jonotuksesta tuskin taas sen enempiä. Viimeinen kymmenminuuttinen ennen seitsemää (tai tarkemmin ottaen viimeinen vartti ennen viittä yli seitsemää) tuntui ihan älyttömän pitkältä, ja kyllä siinä jostain syystä siltikin sitä ovien avausta ja sen jälkeisiä hetkiä jännitti, vaikka porukkamme jonossa ensimmäisinä olikin.
Mulla ja Ninalla suunnitelmaan kuului mennä tälläkin kerralla ns. aikuisten puolelle, mutta kun ovien avauksen ja lippujen tarkistuksen jälkeen näinkin että jaaha, tuonne lasten puolen aitaa kohti tuo sitten näköjään lähtikin juoksemaan, niin päätin sitten vain seurata perässä :'D
Eturiviin pääsy nyt ei varsinaisesti mikään yllätys ollut, mutta niin kuin vasemmalle puolelleni aitaan kiinni tullut tyttökin sanoi, meillä oli ainakin hyvin ansaitut paikat.
Laura ja Alessia vaihtoivat lopulta (ihan vaan keskellä menevän, hehe) aidan toiselle puolelle, mutta päästiin kaikki siltikin kivasti vierekkäin.

Soiton alkamista odotellessa keskustelua käytiin mm. Salkkareiden juonenkäänteistä ja joo... :-D Vasemmalta puolelta tuli myös kuultua mm. Nightwishiin liittyvää juttua, joka sai kyllä sellaisen aww- ja melkeinpä fanityttökiljuntareaktion aikaan että huhhuh. "Eikä... Joulukortti!" :'D
Voi siis arvailla, että lämppäri-Stargazeryn aloittamista edeltänyt aika kului varsin sutjakkaasti. Itsehän en ollut kuullut koko bändistä aiemmin nimeäkään, mutta ihmekös tuo, kun herrat kertoivat debyyttialbuminsa ilmestyneen juuri sinä samaisena päivänä. Musiikki oli sellaista "kyllähän tätä nyt kuuntelee"-tavaraa, muttei kuitenkaan sen suuremmin iskenyt. Kiipparistia kesti kuitenkin ihan hyvin katsella, joten mikäpäs siinä sitten : D Toivottavasti en kuulosta miltään naispuoliselta sovinistilta.

Sonatan odottelukaan ei tuntunut kestävän erityisen kauaa, ja tällä kertaa terveenä liikenteessä ollessa oli ihan mukava tietää olevansa noin muutenkin suht täysissä ruumiin ja mielen voimissa :'D Alaselkäkin muistutti olemassaolostaan kipuilemalla huomattavasti vähemmän kuin viime kerroilla.
Pianhan se intro sitten lähti käyntiin, ja ne uudet valojutut niissä kaapeissa (termistö hallussa...) olivat aika kivat. Kuvankin olisi tietysti voinut ottaa, mutta ne hetket tuli käytettyä lähinnä taputtamiseen ja kiljumiseen...
Sedät saapuivat lavalle, Flag in the Groundilla aloitettiin, ja ää, ihan mahtava fiilis! Sonataa oli tullut kuunneltua viime aikoina aika vähän, mutta muisti kyllä äkkiä kuinka hiton paljon mä koko bändistä ja tuostakin biisistä tykkäänkään.
Seuraavaksi vuorossa The Last Amazing Grays ja sitten Juliet (<3!), ja siitä lähtien sain jo vähän kuviakin otetuksi:



Bassonsoitto on vakava asia :D

Bonkasta sain vaan huonoja kuvia :(



...Mutta Ellusta aika hyviä!







Tommyakin näkyi välillä :D

Ensimmäisen kolmen biisin aikana kävi kyllä mielessä että jaaha, taitaa olla taas hyvinkin tutunlainen setti, mutta eipä aikaakaan kun saatiin kuulla yllätys nimeltä Blank File :D Myöhemmin mieluisia yllätyksiä seurasi lisääkin, Victoria's Secretin ja encoressa Calebin muodossa, ja arvatkaa vaan oliko mahtavaa kuulla nuokin. Erityisesti ensin mainittu oli jotain niin hienoa. Juutuupista löytyi tällainen:


Muita kohokohtia setistä olivat ainakin The Misery, Fullmoon (en kyllästy tähän varmaan ikinä!) ja aina niin hiton hyvä Don't Say a Word.
Vaikka olihan siellä mukana pari biisiä jotka olisin mieluusti vaihtanut joihinkin toisiin, ainut mitä jäin tälläkään kertaa kaipaamaan yhtään oli White Pearl, Black Oceans... Mutta ehkä vielä joskus :)

Tonyn jutut olivat taas jotain ihan hiton hajottavaa, mm. Victoria's Secretiä spiikatessa... Naurettua tuli kyllä sillekin, kun Eliaksen keikan lopulla heittämä plektra lensi suoraan meikäläisen, sanotaanko nyt ihan suoraan ja karusti, tissien väliin :'DD Tiedä sitten oliko tarkkaankin sihdattu, mutta kiitos vain! Hältä saatu pleku oli mulle jo toinen laatuaan.

Outron aikana Tony vähän infosi, että bändi on aikeissa painua studioon syksyllä ja että uutta levyä on tulossa jossain vaiheessa ensi vuotta. Jee!

: DDDDD
Keikan loputtua (meikäläinen plekua ja Nina saamaansa settilistaa noin mm. hypettäen :D) lähdettiin valuilemaan ulos päin ja käytiin hakemassa mm. takit autolta, ja pian törmättiin taas loppuun seurueeseen.
Mentiin tuttuun paikkaan odottelemaan bändiläisiä, ja kovin kylmäkään ei onneksi ainakaan tuntunut olevan. En nyt muista ihan mihin aikaan, mutta kuitenkin suht pian Elias tuli rakennuksesta ulos, ja nimmarin (ois taas voinut muistaa ottaa vaikka jonkun ihan levynkin nimmaroitavaksi, mutta ei...) kävin pyytämässä, ja Ninan kanssa päästiin hänen kanssaan yhteiskuvaankin (jonka Alessia lähettää toivottavasti pian :>). Seuraavaksi ulos tuli Bonkka, ja hänen kanssaan meikäläisen kameralla otettu kuva oli mun osaltani taas jotain niin hämärää ::D Saapahan ainakin pienet naurut sitä katsoessa, joten ei sinänsä huono muisto kuitenkaan.
Tässä Alessian ottama kuva, katse on kummallakin Ninan pitelemää kameraa kohti mutta eipä se mitään:



Tonyn kanssa otetut kuvat onnistuivatkin jo vähän paremmin:

:)

En kyllä ymmärrä miksi sen normaalin juttelun ja muun noiden kuvien ja nimmareiden pyytämisen lisäksi täytyy olla aina niin hiton vaikeaa :'D Ei tullut Tonyllekaan hänen äänensä tai vaikka edes keikankaan kehumisesta mittään, ei. Ujous osaa olla perseestä, mutta ehkä mä selviän.

Tommy ja Markokin siinä vielä pyörähtivät, mutta heitä en ehtinyt häiritsemään. Ehkä vielä joskus!
Setien painuttua autoon olikin seuran hyvästelyn aika, ja pian minäkin pääsin kotimatkalle. Huomasi kyllä täysin tyhjässä risteyksessä vaan kivasti punaisia päin ajettuaan, että ajatukset saattaa olla jokseenkin jossain muualla :'D Kotiin kuitenkin selvittiin "jo" siinä puoli yhden maissa oikein ehjänä ja onnellisena.

Tän raportin kirjoittamisessa kesti nyt parikin päivää mm. siksi, että koneella istuessa hyvin paljon aikaa meni eräänlaiseen suunnitteluun...
Tarkoituksena oli käydä näistä kaikista Sonata-keikoista ihan vain tällä yhdellä, mutta mieli todellakin muuttui, kun tuo DVD-kuvauskeikka alkoi myös houkutella ihan liikaa. Kävi niin ettei seurakaan sitten malttanut jäädä matkasta pois, joten fuck you koulu, täältä tullaan Oulu! :D Ensi perjantaita odotellessa.

4 kommenttia:

  1. Ahah, otsikko <3 Kivoja kuvia sullakin, ja olisit nyt laittanut sen toisen Henkkakuvan. xD

    VastaaPoista
  2. : D ...Laitetaan harkintaan :'DD

    VastaaPoista
  3. Voi Bonkka <3<3 Joo, hihkun täällä itekseni ja fanitytötän Bonkkaa.
    Keikka vaikutti parsalta, juten myös setti. Kuvatki on kivojaaaaa. Mutta ootapas ku näet mun COB-kuvat lauantailta! Lavan ja aidan välistä järkkärillä!

    VastaaPoista