Jag ska gå ner med det här skeppet

Haastoin itseni: keikkakertomuksen otsikoksi välillä muutakin kuin bändin lyriikanpätkä. En tiedä, onko "fanityttö merihädässä" -fiilikset vapaasti ruotsinnettuna yhtään sen parempi vaihtoehto (ei ole), mutta annetaan mennä. Kyseessä on joka tapauksessa eeppisen reppureissuni toinen osa: Amaranthe!

Within Temptationin sekä edellämainitun bändin keikkojen välillä oli (onneksi) yksi vapaapäivä, jonka päätteeksi tein muuton Iinan serkkuineen tarjoamasta majapaikasta Kiialle. Urpoilupäämajassa aktiviteetit koostuivat lähinnä iloisesta koomaamisesta juomien äärellä, mutta valmistuipa siinä sivussa keikkaa varten tämän innoittamana toteutettu kylttikin. Suunnitteilla ei todellakaan ollut mitään puolet päivästä kestävää jonotusta, joten nukkua saattoi niin pitkään kuin huvitti - aamulla olin muuten kahden todistajan mukaan puhunut unissani, ja ainoa ymmärrettävä sana tarinoinnin joukossa oli kuulemma ollut "helvetti". Mahtoi olla hyvä uni menossa.
Anyway, siirryimme Nosturille loppujen lopuksi "jo" neljän aikoihin (varsin verkkainen valmistautuminen sai äkkiä uutta vauhtia, kun paikan päältä tuli tieto että ovilla on jo useampikin jonottaja). Tuonkaan merenrantaklubin edustalla nyt ei mitenkään turhan lämmin tullut, mutta mikäs siinä seuran kanssa höpistessä ja "kotiinkuljetuksella" paikalle tilaamaani pizzaa syödessä. Ovien auettua kahdeksan aikoihin löydettiin itsemme eturivistä ja allekirjoittanut jopa keskeltä.

Lämppärinä toimi ruotsalainen Smash Into Pieces, jonka musiikkia olin kuullut ensimmäistä kertaa edellisenä iltana. Muistissa ei ole tuosta musiikillisesta puolesta tässä vaiheessa enää kovin paljoa jäljellä - laulajan ääni toi hieman mieleen Volbeatin (ja muun jäsenistön ulkonäkö H&M:n mainoskuvaston), jos ei muuta. Ei se nyt huonolta kuulostanut, mutta kuten tavallista, ei ollut tarpeeksi tuttua että itse olisi osannut olla aivan kunnolla mukana. Onneksi samaa ei tarvitse sanoa ainakaan koko yleisöstä, sillä muistelisin monien siinä takana olleen jopa ihan innoissaan. Siihenkin liittyen, rumpalin olisi keikan päätteeksi kapuloitaan yleisöön heittäessään kannattanut tähdätä vähän pidemmälle kuin yhden eturiviläisen päähän, mutta eipä se onneksi ihan kamalasti sattunut.

Lämmittelyakti (nyt on kyllä kerta kaikkiaan niin loistavat sanavalinnat...) kesti lopulta kolme varttia, joten Amaranthen aloitukseen ei sen jälkeen mennyt enää kuin hetki. Verhot vedettiin pois Universal Studiosin fanfaari-intron soidessa ja kohta bändi oli lavalla: keikka lähti käyntiin biisillä Invincible ja komeasti muuten lähtikin!
Kyseessä oli mulle bändin keikoista kolmas, ja ensimmäinen johon mennessä Nexus-levykin oli jo ehtinyt tulla kokonaan tutuksi. Heti alkuun pääsikin fiilistelemään sen antia oikein kunnolla, kun ihan huipun aloitusbiisin perään kuultiin vielä Razorblade ja Afterlife, joista ensimmäisenä mainittu pääsi kyllä yllättämään.
Alussa ei muuten voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että ainakin WT:n Kaapelin-keikkaan verraten soundit olivat huonohkot. Laulajien äänet tuntuivat hukkuvan kaikkeen muuhun ja selvästi kuuluivat lähinnä rummut, mutta Invinciblen jälkeen tilanne tuntui onneksi parantuvan, ja liekö ollut sitten tottumisestakin kyse, en tiedä.
Automatic oli illan ensimmäinen biisi ekalta levyltä, ja no, voiko siitäkään edes kertoa mitään ilman että menisi kauheaksi hehkutukseksi? Ei mahda mitään.

Kuvista suurin osa on ihan jäätävän huonoja, mutta yritetään tulla toimeen asian kanssa!

Yhtyeessähän tapahtui jokin aika sitten pieni miehistönvaihdos, kun örisijä Andy lähti ja hänen paikalleen siirtyi mies nimeltä Henrik. Koska tiedän bändin jäsenistä ylipäätään aika vähän (hyvä kun edes muistin kyseistenkin herrojen nimet...) ja nähtyjä keikkojakin on takana vain pari, muutos ei ottanut mitenkään koville. Nytkään en pahemmin jaksanut keskittyä arvioimaan "Henkkaa" kulmat kurtussa kyyläten, enkä huomannut että - hmm, laulu - olisi nyt ainakaan tuolla mitenkään häiritsevän erilaiselta kuulostanut. Sen verran laitoin kuitenkin merkille, että esiintyä on taidettu kyseistä iltaa ennenkin, siihen näytti meinaan olevan ihan varmat otteet!
Muusta ryhmästä sen verran, että heissä kuulemma oli viime kesän keikoilla havaittavissa pieniä väsymyksen merkkejä - nyt sellaisia ei kyllä näkynyt, ja spiikkien perusteella jälleen kerran Suomessa esiintyminen tuntui porukasta hyvinkin hienolta. Yleisöä kiiteltiin varsin vuolaasti, ja kyllähän ihmiset siellä (meidänkin lisäksi) tuntuivat hyvin mukana olevankin.

Kertoisiko joku muuten tästä vähän lisää? :D

Mitä settiin tulee, Burn With Me - Infinity - rumpusoolo - Mechanical Illusion -osuus oli mulle keikalla sellainen lievä plääh-vaihe. Infinity on toki ihan kiva, mutta noinkin monta hitaampaa (ja kahden muun osalta vielä tylsähköä) biisiä putkeen tuntui vähän liialliselta, ja sooloista nyt en ole koskaan tajunnut oikein mitään. No, eipä siinä, sillä loppuaikana biletystäkin vielä riitti... Hungerin kuuleminen aiemmin kuin aivan lopuksi oli yllättävää ja jopa mullekin ihan virkistävää, ja voi Electroheart sentään - sen jälkeinen Amaranthine vähän rauhallisempana vetona oli kyllä enemmän kuin paikallaan. :D Tuolla koskaan mitään hypitty... Call Out My Namen aikana sain itsekin heiluteltua ihanasti välkkyvää minidiskopallo kepin päässä -rekvisiittaa (olivat kuulemma näkyneet hienosti parvelle asti), ja heh, pitäisi varmaan ottaa perinteeksi viedä aina noiden keikoille mukana Tigerin parin euron arvoista valosälää.
Encoressa bändi soitti yhden parhaistaan ikinä eli 1.000.000 Lightyearsin, ja ennen biisin alkua en ollut varmaan edes tajunnut senkin vielä puuttuneen. Huhhuh. The Nexus oltiin säästetty viimeiseksi, ja vaikka soundien suhteen otettiinkin taas pientä takapakkia, oli joka tapauksessa kelpo lopetus.
En tiedä onko kunnon bilemusan tekeminen ruotsalaisilla vaan veressä vai mikä on homman nimi, mutta ainakin nuo ne vaan osaavat. Jos tuoniltaiseen nyt jostain soundeista joku pieni miinus tulisi, niin tosiaan vain sen verran pieni että sanoisin keikkaa yhtä hyväksi kuin edellisetkin, ja se on paljon: WT:hen pakostikin verratessa "Urpot" vetivät kyllä reilusti pitemmän korren. Seuraavaa kertaa odotellessa!

Setti:
1. Invincible
2. Razorblade
3. Afterlife
4. Automatic
5. Burn With Me
6. Infinity
- rumpusoolo -
7. Mechanical Illusion
8. Hunger
9. Electroheart
10. Amaranthine
11. Call Out My Name
---
12. 1.000.000 Lightyears
13. The Nexus 

Ilta jatkui anniskeluparvella pyörähtämisen ja pihalla bändiläisten moikkaamisen jälkeen Virgin Oilissa, ja yöunen määrä meikäläisellä nyt oli ennustettavissa... Vaan eipä siinä mitään, hauskaa oli, ja vallan mieluusti olisin jatkanut Kiian ja Tuulin kanssa vielä Lahteenkin seuraavan Amaranthe-keikan perässä ellei velvollisuudet olisi kutsuneet toisaalla. Aivan jäätävässä koomassa junaan astuessaan olisi voinut hyvin kuvitella olevansa jo kotimatkalla, vaan ehei, vuorossa olivatkin vielä Turku ja Tukholma. Niistä ei kuitenkaan yhtä (ja äärimmäisen laadukasta) kuvaa enempää, sillä laivareissusta kertomisen kuittaan vain sanomalla että tosi kivaa oli sielläkin!

Tämänkin tripin jälkeen oli kyllä sellainen fiilis että lomasta toipumiseen tarvitsisi melkeinpä uuden loman, mutta ajoittainen reissu- ja "vähän" rappioromantiikkakin on aina hieno asia, nukkua ehtii sitten haudassa ja niin edespäin... Kiitos kaikille seuraa pitäneille!

PS. Materiaonnellisuus-/nörttiedit:

Maailman pihein leffojenostaja sai viimein itselleen jotain todella hankkimisen arvoista, kun Kiia myi kaksi ylimääräisinä ollutta Lotria uuteen kotiin. Lauantaina keikkaseuran jatkettua Lahteen mulla oli keskustassa pari tuntia aikaa ennen junan lähtöä, ja Kaivopihan Subissa koomattuani kävin sitten läpällä myös viereisessä Fantasiapelit-liikkeessä. En tiennyt, että yhden tämänhetkisistä lemppariasioistani eli Kyo Kara Maoh´n sarjakuvaversiota oli edes käännetty englanniksi, kunnes yhtäkkiä sellaisia sitten olikin pokkarikaupalla suoraan edessä! Tuskin olisin voinut saada isompaa piristystä väsyneelle päälle, myönnän meinaan tuossa kohtaa ilmenneen mahdollisesti muustakin kuin zombioireiden tasosta johtuvaa tärinää. Ja tosiaan, muutenhan en edes ole mitään animea tai mangaa harrastanut tai harrasta, mutta eksyttyäni jotain kautta TV-sarjan pariin huomasin jopa pitäväni siitä, ja no... kun jostain innostuu, niin sitten kanssa innostuu!