Ken wanhoja muistelee...

...sitä nostalgiatikulla silmään.
Helmikuun puoliväli on kolmena viime vuotena ollut mulle kateuden aikaa - niin pitkä aika on omista vanhojentansseistani, jotka olivat lukion kakkosen the juttu. Nuorempien pukuloistoa nähdessään tahtoisi vaan taas itsekin vetää vanhat tanssikamppeet päälle (jos vielä sattuvat mahtumaan), jos eivät mahdu niin hommata uudet (en harmittelisi tätäkään vaihtoehtoa) ja liittyä vielä kerran mukaan pyörähtelemään lattialle. Okei, koituisihan siitä laiskalle ihmiselle toki ylimääräistä vaivaa, mutta ainakin päälle iskee kaihoisat muistelut jos ei muuta.

Aikanani mekkoa etsiessäni koitin olla avoin monenlaiselle, mutta mieleen ehti jumiutua niin vahvasti kuva tietynlaisesta unelmakoltusta, että mikään netistä tai kaupoissa tutkimani ei meinannut kelvata. Leveä prinsessamallinen helma oli must, ja mielikuvissani se vielä oli musta kuten myös korsetin luita muistuttavat raidat muuten värillisessä yläosassa - joo, tarkkuudesta puhuttaessa... Puvun teettäminen vain parin päivän käyttöä varten ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään todennäköisesti kalliin hinnan vuoksi, joten aloin kohta jo olla vähän pulassa. Pukuja käytiin etsimässä Helsingissä asti, mutta lopulta yhdessä tamperelaisessa juhlapukuompelimoliikkeessä (jonka nimeä en enää tietenkään muista, damn it!) tuli vastaan mallimekko, johon väriä ja paria yksityiskohtaa lukuunottamatta tykästyin. Kaikesta kiertämisestä väsynyt äiti sitten totesi, että kai se nyt on sitten pakko teettää sulle se puku, kun viimein löytyi edes joku joka miellyttää tarpeeksi!

Kuvat by Kuvakati, Ylöjärvi.

Ensin mulla edelleen oli päähänpinttymä että "mekossa pitää olla jotain mustaa!1", mutta mustat koristeet olisivat vaatineet muultakin puvulta tarpeeksi tummaa väriä, enkä halunnut koko asusta liian synkän näköistä. Mekkoon valittu kangas löytyi liikkeen valikoimasta, ja on siitä erikoista, että alkaa ajan myötä vaalentua ja kellertää jos sitä pidetään liikaa auringonvalossa. Kyseinen tieto vähän epäilytti, mutta koska tuota nyt ei tultaisi tietenkään säilyttämään missään valoisassa paikassa ja koska materiaali ja sinisen kylmä sävy miellytti, valinta alkoi olla sitten siinä. Kankaan päälle testatut valkoiset koristeet näyttivät siinä niin hyvältä ja kivan talviselta, että viimein oli aika lopulliesti unohtaa haihattelut mistään mustasta.
Olin ja olen edelleen ylpeä puvustani, ja jossain on ilmeisesti täytynyt onnistua, kun erään opettajan 4-vuotias tyttö oli kuulemma ollut meikäläisen asusta aivan erityisen haltioitunut vielä tanssi-illan jälkeenkin. :D

Mekolle tuli hintaa useampi satanen (kuinka monta, jääköön se perhesalaisuudeksi), mutta se olikin ainut kalliimpi investointi noiden juhlien osalta. Kampauksesta ja meikistä huomannee ettei asialla ole ollut mitään ammattilaista: kummankaan suhteen mulla ei ollut supernäyttäviä suunnitelmia, hyvä jos mitään, joten äidin tekemä perusnuttura riitti hyvin kuin myös itse väkertämäni meikki (johon kuului ensimmäistä kertaa pitämäni tekoripset, miten extremeä!). Kuvista sai huomata että kampaus olisi kyllä näyttänyt paremmalta vähän korkeampana ja meikkikin oli hyvin hyvin tavallinen, mutta niillä mentiin silloin. Tukan värinkään ei muuten ollut tarkoitus olla niin sinertävä miltä se joissakin valaistuksissa näyttää, mutta olisihan se huonomminkin voinut sopia. :D

Vaikka itselläni tuohon mekkoon tulikin panostettua paljon aikaa, energiaa ja oravannahkoja (ja huomaan puhuneeni siitä kuin morsian tai tuore rouva hääpuvustaan), hieman kummastelen miten joillakin koko touhussa tuntuu olevan melkoinen kilpavarustelumeininki: hommataan kallis mekko JA kampaaja JA meikki JA suihkurusketus JA kynsien laitto JA suurin piirtein limusiini kuljettamaan jatkobileisiin, mutta kukin tietysti tyylillään. Koko tapahtumankin varsinaista tarpeellisuutta nyt voi tietysti miettiä, mutta jos sille tielle lähtee niin aika monenkin asian tärkeyden saa samalla laittaa kyseenalaiseksi. Hauskaahan tuo oli! Olimme parini kanssa kavereita jo ennestään, ja tanssikurssin myötä vielä tutustuin osaan nykyisistä parhaista kavereistani, minkä vuoksi myös olen iloinen että lähdin mukaan.

Tässä näkyy hiuskoristettakin edes vähän!