maanantai 1. elokuuta 2011

Himojen orjuutta

Eipä siinä ehtinyt niskakaan montaa päivää parantuilla Tuskan jälkeen, kun lähdettiin jo Ouluun.
Qstock-perjantain pääesiintyjäkiinnityksestä kuultuani tuli kyllä mietittyä hetki että jaksaakko oikeasti hankkiutua sinne asti edes Children of Bodomin takia, mutta sekin hetki päätyi sitten olemaan melkoisen lyhyt. Ja koko hommanhan kruunasi vielä se, että lähdettiin tuonne autolla :D Mutta eipä siinä, reissu tuntui oikeastaan vielä paremmalta idealta kun tiedossa oli ainakin meidän (tai no, ainakin mun) automatkailukokemuksiimme katsoen myös hieman uudenlaista seikkailua sen lisäksi, että määränpäässä nyt tultaisiin näkemään joku reilun tunnin pituinen festarikeikka.
Aluksi suunnitelmaan kuului käydä Oulun jälkeen myös Kiteellä (ja ei, älkää kysykö miksi me sinne mentäisiin. Sitäkin halua on lopulta hankala selittää edes itselleen, saati sitten muille :'D), mutta aika loppui kesken tulevan Ahvenanmaan-reissun ja meidän remontin vuoksi.
Kumminkin. Pienten alkuvaikeuksien (kannattaa muuten varmistaa mistä tieltä toinen on tulossa ennen kuin sopii tapaamispaikan reitin ulkopuolelle) jälkeen yhteinen matka (Ninahan tosiaan tuli kotoa Kouvolasta ja poimi mut Tampereella kyytiin) pääsikin sitten alkamaan hyvin siinä puolilta päivin.

video

Jostain syystä videoita tuli kuvailtua paljonkin, vaikka yleensä en sitä saati sitten niiden tänne lisäämistä juuri harrasta. Oon kuitenkin nolannut itseni tän blogin avulla jo monta kertaa aiemminkin, joten eipä muutama tänne lisätty tyhmä pätkä sitä enää kovin paljoa voi pahentaa :D

video

Auringonpaiste & Tribe -fiilistelyä ihan matkan loppusuoralla.

Matka menikin sitten tosiaan hyvin, pari kolme kertaa pysähdyttiin johonkin ja joskus Konginkankaan jälkeen meikäläinenkin toimi kuskina parin tunnin ajan. Perillä hotellissa oltiin kahdeksan aikoihin, ja pienen levähtämisen, suihkussa käyntien sekä hotellin ravintolassa syönnin jälkeen lähdettiinkin sitten pienten kantamusten kanssa Kuusisaareen päin tarkoituksena katsoa tilanne festarialueen pääportin edessä.
Vaikka ei välttämättä kannatakaan olettaa että festareilla olisi alkamista edeltävänä päivänä ihan jokainen pikkuasia täysin valmiina, oli kyllä aika yllätys miten vähän tuollakaan oli vielä tehty. Jonottajiakaan ei tosiaan näkynyt mailla halmeilla vaikka sitäkin mahdollisena pidettiin, olihan kyseessä kuitenkin Bodomin ainoa festarikeikka Suomessa, ja päätettiin sitten itsekin että eipä taida meidänkään olla järkeä täällä yötä viettää kun hotelliinkin pääsee. Ehtii sitä yöjonotusta kokea myöhemminkin vaikkapa Nightwishin parissa :D
Hankkiuduttiin Kuusisaareen siis lopulta vähän ennen kymmentä aamulla (jälleen kerran ei-niin-hyvin-nukutun yön jälkeen), ja yllätykseksemme alueen porttiasiat olivat edelleen yhtä keskeneräisesti kuin silloin puolenyön aikaan. Eräästä paikkaa löytyi kuitenkin jo ihmisiä istumasta, joten "jonon" jatkoksi sitten vaan. Tuli nähtyä enemmän tai vähemmän tuttuja ihmisiäkin siinä sitten, ja esim. puhuttua pari lausetta saksaksi Lauria katsomaan tulleen saksalaisen tytön kanssa.

Ruumis. Tuli tästä mieleen, että paloin TAAS auringossa Oulussa :D Kesän aikana on otettu pariin otteeseen ihan aurinkoakin eikä silloin mitään, mutta heti vähän pohjoisempaan lähdettyä kärähtää taas naama vaikka meikkivoiteenkin läpi.
PS. Liisan kommentti: "Näyttää ihan ku sullois muna".
Järjestäjät eivät vaikuttaneet vieläkään varsinaisesti kiirettä pitävän, ja kukaan ei muutenkaan tuntunut osaavan hirveästi vastailla kysymyksiin esim. porteista ja yhden päivän lippujen rannekkeiksivaihtamispolitiikasta. Hyvin suuri osa odotteluajastakin meni kivassa epätietoisuudessa, mutta lopulta saatiin mekin sitten (mainittavan rumat, neonoranssit ja paperiset) rannekkeet ranteisiin ja päästiin takaisin portille, josta koko hurja yhdeksän hengen jonottajaryppäämme oltiin jossain vaiheessa käskytetty pois.
Oli muuten huvittavaa, kun silloin yhdessä vaiheessa tietämättömyteen kyllästyneinä vaan istuttiin silloin yöllä pääportiksi luulemassamme katoksessa penkillä ja koko ajan siihen tuli joku luullen meitä henkilökunnaksi :'D
Portitkin avattiin sitten ihme kyllä ajallaan, ja jotenkin typerää että kerrankin kun festareilla olisi lyhyt matka juosta lavan eteen, juoksemiseen ei sitten ole edes tarvetta :'D

Tästäkin kuvasta puuttuu vissiin neljä ihmistä, mutta silti, aika hienoa puhua jostain "eturiviin pääsemisestä" kun meidän jälkeen siihen taisi tulla tosiaan yksi henkilö lisää :'D Vaikka päälavalla olikin kolme esiintyjää ennen Bodomia, olisin mä edes vähän eri meininkiä odottanut.
Oon taas kaunis.
Ensimmäisenä esiintynyt Lauri aloitti kolmen tunnin päästä (...), ja sen keikan aikana mua lähinnä väsytti, olo tuntui vähän heikolta eikä muutenkaan jaksanut hirveästi kiinnostaa. Lisäksi oikealla puolella olleiden tyttöjen kiljuminen joka hiton asialle kävi hieman ärsyttämään, puhumattakaan eräästä jo silminnähden juopuneesta nuorukaisesta. Yhdessäkin vaiheessa se vaan seisoi mun takanani ja piti käsillään kaiteesta kiinni mun kummaltakin puoleltani ja hönki viinanhuuruisesti niskaan, ihanaa. Oikean puolen tyttöjen takamuksiakin se oli kuulemma kähminyt, ja että mua jotenkin huvitti kun ne valittivat siitä vähän matkan päässä olleelle järkkärille... Jossain Seinäjoen vauhtiajoissa pari kesää sitten meidän takana Nightwishin keikan aikana ollut känninen nainen häiritsi tunkemisella ja ihme huitomisellaan ja silloin järkkärit eivät tehneet muuta kuin nyökyttelivät ymmärtäväisesti meidän "tulkaa nyt edes sanomaan tolle jotain" -katseille ja osoituksille, tällä kertaa ei tarvinnut kuin kähmintävalitus... tekisi mieli sanoa pissiksiltä, mutten kuitenkaan sano - ja heti oli järkkärisetä uhkaavasti varoittamassa että nyt loppui se kähmintä tai lennät ulos :D Mutta ei siinä mitään, noin pitäisikin toimia.


Laurin soolomateriaalia en ollut kuullut vähän ärsyttävää Heavy-sinkkua enempää, ja vaikkeivät ainakaan kaikki biisit hirveästi iskeneet, kesti sitä nyt kuunnella.
Siitä tunnin kuluttua vuorossa olikin sitten Amorphis, jonka aikana tulikin oltua mukana jo huomattavasti enemmän vaikken niiltäkään tunnistanut kuin kolme biisiä. Taas yksi näitä bändejä joihin pitäisi koittaa tutustua paremmin, tuntuu että on joku aukko yleissivistyksessä :D



Näiden osuushan sisälsi jo pyroja ja pommejakin, ja voi saakeli miten mä säikähdin jälkimmäisiä joka kerta :'D Pysyi ainakin hereillä, hehheh... Itse keikasta en oikein osaa (= jaksa) sen enempiä kertoilla, hyvinhän siellä nyt ainakin viihtyi. 
Amorphiksen aikana tunnuin saaneen energiaakin takaisin vähän enemmän, eikä kyllä hirveästi olisi huvittanut katsoa vielä jonkun Happoradionkin keikkaa siinä Bodomia ennen. Toisaalta olin kuitenkin helpottunut ettei sen jälkeen olisi pääesiintyjänkään show'hun aikaa kuin enää tunti, ja Happoradion aloitellessa se tosiaan iski tajuntaan: enää tää yksi! Pistää ihan ihmettelemään miten kolme vuotta sitten Miljoonarockissa jaksettiin katsoa neljä esiintyjää ennen Nightwishiä ja vain seistä ja istua koko aika sen lavan edessä vaikka ei oltu päästy edes eturiviin. Lieneeköhän sitä sitten tulossa vanhaksi tai jotain :'D Nyt tuttuja tuli kuitenkin bongailtua tuossa ajassa hyvin ja juteltua tuli tosiaan myös vähän tuntemattomammillekin, mukaville ihmisille, eikä se muutenkaan kyllä seurasta johtunut jos odottelu pitkältä tuntui.

Monet Happoradion radiossa soineet biisit ovat olleet tavallaan ihan jees, mutta silti jollain tapaa ärsyttäviä (yritä nyt sitten tätäkin selittää). Livenä niistä ei kuitenkaan jaksanut sen kummemmin ärsyyntyä, ja kyllähän tuon keikan ihan kivasti sitten jaksoi, eipä se kestänytkään kuin tunnin.

Tuotakin toimintaa sai kauhistella kätevästi lavan edestä :D
Ja seuraava tunti sitten taas... Joo, se kului aika innostuneesti. Ennen viime keikkaa Pakkiksella alkanut Bodom-innostus on vain jatkunut ja jatkunut, joten ei liene ihme että tätä oltiin odotettu.

video

Suunnilleen vartin yli yksitoista sitten lähti, ja niin minä kuin Ninakaan ei jälleen kerran tehty mitään kiljumiseen päinkään (sille ei vaan voi mitään :D Ja miksi toisaalta edes pitäisi). Not My Funeralilla aloittivat taas, ja toisin kuin olisin olettanut, edes siinä melko keskellä ei tuntunut mitään hirveätä painetta.
...Vielä. Seuraavan biisin eli Bodom Beach Terrorin alussa sitäkin sai sitten kokea oikein korkojen kera, ja sama jatkui hyvin pitkälle keikkaa. Tottakai mä siltikin nautin/riehuin/whatever, mutta täytyy sanoa, että etenkin alkupuolella turhankin paljon huomiota vei se kun yritti pysyä pystyssä ja muutenkin selvitä siltä hirveältä tunkemiselta.
Tykkään kyllä itsekin että keikalla ns. tuntee olevansa keikalla, eli takana kuin myös sivuilla olevat ihmiset ovat melko liki niin ettei kovin paljoa ylimääräistä tilaa ole, mutta juuri tuollainen tunkeminen etenkin silloin, kun jotakuta sattuu on saakelin ärsyttävää. Muutenkin olen sen ajatusmallin kannalla, että jos haluat eteen, niin mene ajoissa. Saa toki myöhemminkin koittaa jos on tarpeeksi väljää, mutta ei väkivallan keinoin. Ninan vasemmalla puolella ollutta Nooraakin käytiin yhdessä vaiheessa sormilla naamaan kiinni, siis oikeesti, mitä helvettiä? Vaikka musiikki olisi miten aggressiivista, en silti tajua miten se (usein alkoholilla maustettunakaan) saa ihmisiä käyttäytymään kuin idiootit.
Onneksi jossain vaiheessa tosiaan helpotti, ja musiikista saattoi nauttia välillä ilman sen isompia häiriötekijöitäkin.




Ei se laatu, vaan se tunne.
Lähinnä huonoja kuviahan tuolla sai, oli sen verran pimeää jo, mutta eipä se mitään. Muutamalla - *kröhöm* - kriittisellä hetkellä kävi tosin vituttamaan, kun kameralla kesti vähän kauan tarkentaa ja pariin kertaan tietyt tilanteet olivat jopa ohi, kun ehdin vasta saada kameran päälle :'D Voi surua ja murhetta.
Amorphiksen vedon tavoin Bodominkin aikana nähtiin muuten pyroja, ja kivahan se oli näidenkin keikalla niitä todistaa.
Vaikka bändi ehtikin soittaa yllättävän monia biisejä, tuntui keikka olevan tosi nopeasti ohi, ja sen jälkeinen fiilis oli pikemminkin "mitä hemmettiä, mä haluan lisää!" kuin "hitto että oli mahtavaa!". Ei voi kuitenkaan väittää etteikö hienot 75 minuuttia olisi olleet, ihan pelkästään vaikka biisienkin vuoksi. Loppupuolen kappaleita muistellessa en voi kyllä olla ihan varma että oliko järjestys tismalleen noin, mutta tältä setti kuitenkin kuulosti:

Not My Funeral
Bodom Beach Terror
Shovel Knockout (<3)
Roundtrip To Hell And Back
Children Of Bodom
Hate Me! (<3)
In Your Face (<3)
Living Dead Beat (<3)
Blooddrunk
Angels Don't Kill
Follow the Reaper (<3)
Downfall
---
Are You Dead Yet? (wtf!)
Hate Crew Deathroll

Übermahtavimmat suosikkini varmaan kävivät ilmi, ja eipä tuolla nyt mitään paskaa kuultukaan. Are You Dead Yet oli tosiaan yllätys, odotin siinä kohtaa että aloittaisivat Was It Worth Itin, mutta no, kivahan tuokin oli kuulla. Hyvin toimi livenä, vaikka luulinkin jo kuluttaneeni koko biisin puhki aikaa sitten.

:DDD
Nää menee näköjään aina vaan hienommiksi.
Olisi ollut hienoa nähdä bändiläisiä vielä jossain keikan jälkeen (mullakin oli jopa RRF:n kannet ja tussi varmuuden vuoksi mukana), muttei kuitenkaan liiallisia toiveita elätelty kun kyseessä kuitenkin oli iso festari eikä konsertti jossain Pakkahuoneella. Kierrettiin kuitenkin alue ympäri, ja ainoat aitojen ulkopuolelle parkkeeratut bussit jotka nähtiin kuuluivat Haloo Helsingille ja Petri Nygårdille :'D

Nähtiin toi vielä paluumatkalla yhden Hesen pihassa :'D Miksi juuri tämä?!

Maisemaa läheiseltä sillalta.
Myönnän että päädyttiin vielä käymään Sokos Hotelilla katsomassa varmuuden vuoksi, kun se nyt kuitenkin sijaitsi sen verran lähellä (yhdet Lauri-fanit kertoivat nähneensä bändin siellä aamulla :'DD "Pelottavia miehiä") mutta eipä sielläkään tietysti mitään näkynyt, aika varmasti olivat parasta aikaa jossain bilettämässä.
Kannatti tuokin koukkaus kuitenkin tehdä, sillä saimme jälleen kerran osamme mielenkiintoisesta uskontovalistuksesta kera esitteiden... Tämän kirjoituksen otsikkokin on peräisin kyseisen miehen mielipiteestä ympärillä tapahtunutta juhlintaa kohtaan, ja vähän ajan päästä tämän jo hyvästeltyämme mieleeni tulikin hienoja asioita tuon argumentin jälkeen sanottaviksi (ja ehkä onkin ihan hyvä, että niin kävi vasta jälkikäteen :'D).

Hotellille päädyttiin takaisin joskus puoli kolmen jälkeen mm. Mäkissä poikettuamme, ja koska en jostain syystä osannut nukkua pitempään vaikka kerrankin olisi saanut, paluumatka autolla olikin omalta osaltani suureksi lähinnä koomaamista.
Jollain jämsäläisellä huoltoasema-mikäliellä poiketessa löydettiin tavaroita, jotka olisi kyllä ehdottomasti pitänyt löytää jo menomatkalla:

Tässä olisi ollut Bodomin keikan ajaksi hieman päässäpidettävää (tosin eivätpä kauaa olisi tainneet pysyä :D)...
...ja tässä lavalle heitettävää :'D
Tämäkin reissu nyt olisi sitten tosiaan ohi, ja pirun hyvin se kyllä menikin (etenkin kun ottaa huomioon jotkut viime Oulu-käynnin failit). Rakastan jotain Bodomia taas ehkä vähän enemmän, ja no, ihan kiva säkin Nina olet (no eei). :)


PS. Parin videon lisääminen ei sitten onnistunut, kiitos Blogger, mutta koitan lisäillä niitä vielä mahdollisimman pian (voi viedä aika kauan, koska Ahvenanmaa).

PPS. "JANNE! JANNE! JEEEEEE!" :---D

2 kommenttia:

  1. Ihan sairaan hyvä raportti, kannattaako tässä nyt ite mitään enää kirjottaakaan... :'D Mutta kun tuossa nyt mainitsit Kiteen niin unohdit kyllä erään luontopolun. :---D

    "ja no, ihan kiva säkin Nina olet (no eei). :)"

    Awww :D No ihan kiva säkin Sanni olet kun sun kanssa voi lähteä vaikka johonkin tyhmään Ouluun kattomaan jotain tyhmää bändiä. <3 :)

    VastaaPoista
  2. :D JA JAA MUKA HYVÄ, millähän asteikolla :'D No mutta kiitos vain, eläpä kumminkaan koita luistaa kirjottamisesta, sunkin raporttias tässä ootellessa ;)
    Ja niin, ihan tyhmiä noi bändit kyllä :< Erityisesti noilla viimesimmilläki on se joku idiootti kitaristi-laulaja ja viä urpompi kosketinsoittaja D:

    VastaaPoista