Oh yeah, it was worth it

Bodom-sunnuntaihan se tosiaan koitti viimein, ja oli kyllä hienoa kun aamulla verhojen takaa paljastui ihana auringonpaiste edellisenä päivänä vallinneen lumisateen sijaan.
Yhtä hienoa ei sen sijaan ollut huomata, etten saanut vieläkään edes aamupalaa syödyksi. Varmaanhan myös jännityksellä on ollut oma vaikutuksensa, mutta hieman kipeenä sitä taidettiin olla edelleen (viime viikon puolivälissä oksennustauti ja kuume päättivät katsokaas tulla meikäläistä häiritsemään). Mutta mitäpäs tuosta, lääkettä vain suuhun ja menoksi!

Saavuin Pakkahuoneen edustalle siinä kahdentoista aikaan (ensi kertaa autolla keikalle, jee :'D), ja seuraakin ilmestyi piakkoin. Aurinko paistoi, pieni pahoinvointinikin helpotti ulkona ollessa huomattavasti ja muutenkin oli mukavaa, mitä nyt koko ajan sulavasta lumesta aiheutuneet purot alkoivatkin uhata jonottajia :D
Jossain vaiheessa Aamulehden toimittaja ja kuvaaja kävivät haastettelemassa Miraa, Annaa, Roosaa ja Niinaa kevätaiheiseen juttuun, ja eilen lehdestä katsoessa näin että mähän näyn siinä kuvassa myös. xD Hienoa tää mediajulkisuus.
Jonotuksesta nyt tuskin enää sen tarkempia selostuksia... Kuuden aikaan vietiin Ninankin kanssa tavarat ja takit autoon, ja kun sen jälkeen suunnattiin rautatieasemalle viimeistä vessakäyntiä varten, huomattiin että Alexi Laihohan se siinä seisoskelee bussin takana kirjoittamassa nimmaria parille tyypille. Ei kuitenkaan ehditty omg-reaktioiltamme tehdä muuta kuin kuikuilla nurkan takaa pienessä paniikissa, kun herra jo katosikin bussiin :'D Se siitä siltä kertaa.

Puoli seitsemän aikoihin jonossa seistessämme ovelta tultiin ilmoittamaan, että jos jonottaminen kyllästyttää, täysi-ikäiset voivat halutessaan käyttää myös Klubin puoleista sisäänkäyntiä, joka tultaisiin avaamaan ihan kohta. Sinnehän me sitten juostiin, ja oli paikalle päästessä mukava huomata että uudessa jonossa ennen meitä ei ollut varmaan puoliakaan siitä ihmismäärästä mitä hetki aiemmin (joka sekin oli aivan pikkuinen koko jonoon nähden).
Lupauksista kohta tapahtuvan oven avaamisen suhteen ei taidettu järjestäjien puolesta paljoakaan välittää (tai sitten keikkapaikan sisäisessä informaation kulussa oli melkoisia katkoja), sillä jouduttiin lopulta odottamaan Klubinkin ovilla vissiin ihan paria minuuttia vaille seitsemään asti... Ja se odottelu oli kyllä jotenkin tragikoomista, päällimmäisenä tunteena kauhea stressi siitä että avataanko se ovi kumminkin vasta samaan aikaan kuin toinenkin tai mikä vielä pahempaa, myöhemmin, ja samalla nauratti jonon ensimmäisinä olevien kärsimättömät kommentit asioihin, joita sisällä pyörivät järkkärisedät tekivät sen sijaan että olisivat tulleet avaamaan oven :'D
Kun se ovi tosiaan saatiin viimein auki (eikä kai lopulta juuri toista ovea aiemmin...), lipun tarkastuksen jälkeen lähti kauhea juokseminen lavaa kohti, ja pianhan olinkin sitten kaiteessa kiinni. Se tunne oli jotain ihan mahtavaa. Paikka oli vieläpä keskemmällä aitaan nähden kuin viime keikalla, mikä ei myöskään varsinaisesti haitannut. Ja niin, puoli oli eri myös. Oli taas yksi näitä "wtf, mä tosiaan taidan olla täysi-ikäinen" -fiiliksiä olla ensi kertaa Pakkiksen anniskelupuolella :D

Vähän ennen soiton alkamista mun huono oloni palasi taas, mutta onneksi nyt ei sen enempää oksettanut tai mitään. Machinae Supremacy aloitti siinä puoli kaheksan aikoihin, ja eihän se musa mitenkään pahalta kuulostanut. Vähän tietysti häiritsi kun en tuntenut yhtäkään biisiä eikä siinä muutenkaan jaksanut hirveästi innostua, mutta melkoisen pian oli ohi sekin. Ensiferumilta nyt tunnistin sentään Lai Lai Hein, ja kyseisen bändin aikana tulikin oltua mukana jo vähän edellistä enemmän.
Bodomhan se myös pian aloitti ja vieläpä varsin hyvissä ajoin, ja siinä vaiheessa huonosta olosta ei ollut enää tietoakaan. Heti Not My Funeralin alussa takaa päin tuli kauhea paine ja eräs isokokoinen, silmistä päätellen jo siihen mennessä reilusti alkoholia nauttinut kaveri hieman häiritsi käsien huitomisellaan, mutta kummankin asian suhteen helpotti onneksi pian.

Mitään übertarkkaa muistikuvaa biisien järjestyksestä mulla ei ole, mutta parhaita kohtia setistä olivat ehottomasti ainakin In Your Face, Living Dead Beat, Shovel Knockout, Needled 24/7, Follow the Reaper ja Was It Worth It <3_<3 Oikeesti, vaikka kumpikin tähänastisista Bodomin-keikoistani ovat olleet ihan pirun hienoja kokemuksia, niin kyllä tämä viimekertaisin ainakin settinsä puolesta voiton vei.
Keikallahan tuli hiton kuuma ja myös jano oli ihan järkyttävä, joten tuli kyllä jossain välissä ajateltua että rauhottakaa nyt oikeesti vähän ja etenkin näin hyvien biisien kanssa, mullahan loppuu ihan kohta kunto :'DD Hyvinhän sitä kuitenkin lopulta jaksoi riehua loppuun asti, mutta sattuneesta syystä spiikkien olisi toivonut kestävän vaikka vähän kauemmin kerrallaan : D
Kuvia tuli otettua varmaan vähemmän kuin millään keikalla aiemmin kun ei hirveästi huvittanut pitää koko ajan kameraa kädessä, saati sitten kurotella joka välissä kaivamaan sitä laukusta. Muutamia Allu/Janneilu-hetkiä nyt olisi toki ollut kiva saada itsekin ikuistettua :'D

"Has anyone had eyes on Henkka? The bassplayer? Tall, cute?"
"O__o *pasmat sekasin ja fanityttöilyä* :'D"

Keikka tuntui tulleen loppuunsa ihan älyttömän pian, ja voi hemmetti miten huomasin mun selkääni sattuvankaan. Oli kyllä kuollut, mutta onnellinen olo : D Lähdettiin pian valumaan autolle päin, ja voi että miten hyvältä kylmä ulkoilma siinä ulos astuessa sekä kylmän veden juominen autolle päästyämme saattoivatkaan tuntua.
Melko pian Nina lähti jo kotimatkalle, ja me muut siirryimme monien muiden tavoin bussin viereen seisoskelemaan. Jossain vaiheessa alkoi tulla jo vähän kylmäkin, mutta jatkettiin kuitenkin odottelua, ja jonkin ajan kuluttua Jaska ulostautuikin keikkapaikan ovesta luoksemme. Itsekin uskaltauduin käydä pyytämässä nimmarin ja sen jälkeen yhteiskuvan (jota mulla ei vielä ole koska sen vastaanottaminen Miralta tuolla mesessä taisi feilata, koko kuva ei ilmestynyt ollenkaan Picasaan ja noista tiedostoista katsoessakaan ei suostunut näyttäytymään. Kattoo jos saisi vielä myöhemmin lisättyä mahdollisesti).
Tämän jälkeen odottelu jatkui, ja ainakin Miralla ja Annalla näytti olevan ajoittain hyvinkin hauskaa:

"Radomir karkas."

Olin kai ehdottanut että seuraavan, mahdollisesti saapuvan bändiläisen jälkeen lähdettäisiin jo pois. Tuntui kuluvan ihan älyttömän kauan siihen asti kun ovesta astui ulos Roope, ja nimmarin ja yhteiskuvan kävin hältäkin pyytämässä. Tässä vaiheessa tajusin kehaista jo keikkaakin :D Kuvaa en kyllä viitsi laittaa tähän näytille, koska ilmeeni siinä oli jotain hiton jäätävää...
Roopen paikalle ilmestymisestä ehti kulua vain ihan hetki, kun ovesta astelikin ulos myös Alexi, ja tässä kohtaa kiitin onneani siitä ettei oltu poistuttu paikalta vielä aiemmin. Nuo pakolliset nimmari & yhteiskuva -pyynnöt sain esitettyä yllättävänkin sujuvasti, Mira sitä muutakin juttelua taisi lähinnä harjoittaa. Herra oli tosi tui, kehui meitä hyväksi yleisöksi ^^

Näytä itse järkevältä vastaavassa tilanteessa :D

Pian tämän jälkeen lähdettiinkin pakkautumaan autoon, ja olisiko meikäläinenkin siinä vähän ennen puoli kahta ollut kotona. Voin sanoa, että klo 6.30 aamulla herätessä väsytti :D
Niska on edelleenkin ihan hemmetin kipeä, mutta oh yeah, it was worth it!

Hell yeah - ignore the pain... :'D