Wacken Open Air, episodi 1

Heinäkuun viimeisenä päivänä se koitti: lähtö maailman kuulemma suurimmalle metallifestarille, Wackeniin.
Alunperinhän tuonne oli ajatus matkata ihan porukan voimin, mutta koska liput myytiin loppuun jo loka- tai marraskuussa, siinä vaiheessa reissua vasta harkinneiden piti jäädä nuolemaan näppejään. Saatiin siis Ninan kanssa todeta, että meitä on kaksi (kammottavaksi)!
Maailmanpelastus- tai ainakin valloitustoimiin ryhdyttiinkin sitten aamulla lentämällä Tampere-Pirkkalasta Bremeniin, sillä Wackenin pikkukylää lähempänä olevaan Hampuriin olisi pitänyt lähteä Hesasta. Saksassa oltiin perillä ennen puoltapäivää paikallista aikaa, ja reissun ensimmäinen huvittava kulttuurishokki tuli vastaan jo lentokentän viereisessä Mäkissä: sieltä sai kaljaa.

Eriparisilmät ja toinen aamiainen.

Kohta vaihdettiin sijaintia lähijunalla kaupungin rautatieasemalle ja sieltä sitten Hampuriin, ja etenkin matkoista ensimmäinen oli taas sellaista perus Saksa-meininkiä eli "yhyy, miksei Suomessakin voi näyttää enemmän tältä?" Vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia ja niin edelleen. Muutenkin mä jotenkin vaan tykkäsin tuosta paikasta ja kaupungista toiseen matkaamisesta, kun sai vaan kiireettä mennä kaverin kanssa omin avuin eikä vain jossain isäntäperheen autossa istuen.
Itse maasta vielä sen verran, että olin todella muistanut yleisen englanninosaamistaidon olevan vähän parempi. Toisaalta omatkin kokemukset olivat tähän asti rajoittuneet lähinnä yhteen perheeseen ja heidän tuttuihinsa ja kavereihinsa, englanninopettajiin sekä lentokentän henkilökuntaan, joten no... :D Silläkin tavalla ihan sivistävä kokemus tämä siis. En kyllä väitä että omassa saksassakaan olisi hirveästi kehumisen varaa, kun ottaa huomioon että niilläkin tunneilla tuli kulutettua penkkiä kymmenen vuoden ajan. Tälläkin kertaa tarkoituksena oli yrittää puhua sitä niin paljon kuin taisi, mutta sitä juttua tuli niiltä aina niin nopeasti ja äh... Sen sijaan että olisi pyytänyt toistamaan saman jutun vaikka vähän hitaammin, luonnollisempi reaktio oli lähinnä aina kertoa saksaksi että sori, puhun tätä vaan suht vähän. Ja välillä kun koitit puhua saksaa vaikka jotain ostaessasi, tyypit vaihtoivat englantiin koska tiesivät sut ulkomaalaiseksi ja joskus taas itsepäisesti jatkoivat sillä saksalla, vaikka kuinka puhuit englantia ja jouduit kysymään että anteeksi mitä, kun et saanut kaikesta selvää.

Toi kaikki olikin tosi hauska latoa Hampurin aseman ruokakaupan pikkiriikkiselle kassahihnalle. :D

Festaribussipysäkillä jee!

Matkalla Hampurista Itzehoeen (= pikkukylä, josta festaribussit lähtivät) kanssamatkustajista alkoi kyllä jo hyvin huomata mihin oltiin menossa, ja kaikenmoista kulkijaa tuli kyllä siinäkin kohdattua... Sittenpä enää noin vartin pituinen bussimatka vielä pidemmälle ei-mihinkään ja tadaa, oltiin perillä!
Kaikille muuten vinkkinä: jos menee festareille tarkoituksenaan leiriytyä alueelle, jonka kokoa on hankala edes hahmottaa ja josta ei sillä hetkellä ole karttaa mukana, se teltta kannattaa pystyttää ihan vaikka ensimmäiselle järkevältä vaikuttavalle pläntille jossa tilaa on. Hampurissa kivasti lisäpainoa saaneiden kantamusten raahaamisen, osiolta toiselle harhailun, avuliaiden ja ei-avuliaiden saksalaispoikien kohtaamisen ja vähän myös kaikkeen kettuuntumisen jälkeen palattiin lopulta aika hiton uupuneina takaisin A-sektiolle iskemään kuvainnollinen lippu maahan ja asettumaan taloksi, tai ainakin teltaksi. Jee!
Suurin aktiviteetti mitä enää tuona iltana oikeesti jaksoi tehdä oli mennä hankkimaan ranneke (mitä ei esim. portilla pystynyt suorittamaan), poiketa jossain randomkaupassa, syödä, ottaa yhdet siiderit ja mennä puoliltaöin nukkumaan. Johan sitä oli vielä kolme päivää edessä!


Torstai

"Wacken, aufwachen!" Section A:n aamumeininkejä kymmenen jälkeen.

Ensimmäinen aamu oli kyllä suurimpia "mitä ihmettä, me tosiaan ollaan täällä" -ihmettelyhetkiä - vai mitä muuta voi oikein aatella odotellessaan vapautuvaa vessaa, tuijotellessaan unesta vielä vähän tokkuraisena maahan ja huomatessaan, että siinä lojuu nahkaiset stringit. Tämä se on oikeaa elämää!
Vaatteista puheenollen, tämäkin ensikertalainen saatiin kyllä kertalaakista vakuutettua siitä, että festarileireilyssä turhamaisuus karisee ja kunnolla. Aina oppii uutta. Jaksoi sitä toki jossain vaiheessa päivää nyt vähän piirtää naamaansa, mutta että vaatteet? Evvk, jotain vaan päälle ja sillä hyvä. :D

Da very stylish muodoton ryppymekko siihen sopivine
 kenkineen. Muutenkin siinä aamutuimaan vähän tuntui,
ettei silloin kuullut "Hola, bonitas!" -kommentit olleet
ihan rehellisiä.

Aamuinen sade sai aikaan kivoja juttuja joillakin noista teistä, namnam. Saappaathan oli jääneet kotiin vaikka
alunperin olin sellaisetkin suunnitellut ottavani mukaan, mutta onneksi shoppailualue alias "Wackenin oma Viistokuja" tuli siinä asiassa apuun!

...ja no, olisi sieltä löytynyt toki ihan kivoja ei-kumisiakin jalkineita.

Torstaihan oli ensimmäinen varsinainen festaripäivä, mutta meidän ohjelmalistassa oli bändien osalta vain Rammstein ja sen lisäksi korkeintaan Deep Purple. Yhdessä vaiheessa piti toki käydä mielenrauhan ja tiettyjen käytännön järjestelyiden vuoksi vähän selvittämässä asiaa jos toista mm. infopisteellä, mutta sitä lukuunottamatta päivän saikin pyhittää ihan hengailulle. Saatiin myös kutsu tulla viettämään iltaa leiriin jota piti kaksi norjalaista, kaksi kanadalaista ja yksi hollantilainen, ja voi että, siellä oli kyllä hauskaa. :'D "Even the German water sounds angry: "JA!!1"" 

Festarialuetta, Wacken Black Stagella öö joku bändi.

"Laita nyt jumankauta joku vaate tai edes rasvaa noille hartioille, kohta ei meinaan enää hymyilytä!", sanoisin tuonhetkiselle itselleni jos vaan voisin, nimimerkillä Iho kesi vielä viikonkin päästä. Puolipilvinenkin sää voi indeed olla kohtalokas, kun sen viettää kokonaan ulkona...

Illalla Deep Purplen aikana isojen lavojen edusta oli sen verran täynnä, ettei siellä kyllä enää päässyt Rammsteiniakaan varten mihinkään sellaisille paikoille joista olisi mitään nähnyt ja äh, melkein ahdistavaa joku keskellä tungosta seisominen. Kyllä taas muistaa miksi yleensä hankkiutuu sinne eturiviin, mutta no, onneksi oli sentään edes screenit.

"You're as sane as I am." Näyttivät välissä jotain 3D-juttua.

Aina pääesiintyjää ennen palamaan sytytetty härän pää oli kyllä aika cool!

Tottakai Rammsteinilta joitakin biisejä tietää, vaan eipä se kuitenkaan itselleni hirveästi merkitse. Kyllä siinä raskaassa, jyskyttävässä takomisessa on tavallaan joku juttunsa, mutta en tiedä onko meno omaan makuun sitten ehkä vähän turhankin ykstoikkoista. No, vaikka esim. Mutter on vähän melodisempi ja ihan okei biisi, mutta sitä nyt ei tuolla tainnut tosiaan tulla - muutenkin lähdettiin seikkailemaan takaisin leirintään varmaan jo jonkun neljän biisin jälkeen ja vissiin vielä Ninan ehdotuksesta, kun sitäkään ei enää jaksanut kiinnostaa tarpeeksi. ::D Naureskeltiin teltassa olevamme varmaan koko festarin rauhallisimmat vieraat, mutta johan sekin päivä oli ollut suht pitkä. Rikottiin siis jo toisen kerran lentokoneessa laatimiemme "Wackenin 10 käskyn" käsky numero viittä, mutta ei se mitään, välillä pitää olla vähän vanhus ja mennä tuollaisessakin paikassa puoliltaöin nukkumaan. Gute Nacht, ja seuraavassa postauksessa lisää!